Mulla on migreenikohtaus joko niin, että menee näkö tai sitten niin, että on pää kipiä, tulee ne kuulut näköoireet, simät ja haju ja makuaisti reaktiot voimistuu. Niin tai sitten huimaa. Helepotukseksi lääkkeet, lepo, hiljaisuus, kylymä ja pimiä. Penskanakin piti aika ussein mennä talavellakin ulos yöllä ja laittaa käsillä lunta naamaan, että helepottaa. Ja seisua töröttää kartanolla pakkasessa aluvaatteisillaan niin kauan kun tarkeneepi.
Muutaman kerran on mennyt näkö kokonaan, mutta sitä ei onneksi satu ussein. Ekan kerran semmonen kohtaus tuli jottain kymmenvuotiaana. Tai ei se näkö kokonaan mene, eikä varsinkaan yhtä-äkkiä mutta osassa tai koko näkökentässä on vaan sitä leimuavaa revontulikuviota, vähän samanlaista kuin ennen piti koulussa kirkuvilla väreillä tehä niitä kuvioita ompelemalla lankaa vohovelikankaasseen käsitöissä. Ja ussein mennee keskeltä näkökenttää se terävän nävön alue, että ei pysty esimerkiksi lukemaan, mutta muuten näkkee vaikka liikkua. Ylleensä kohtaus alakaa niin, että tulle vähän öklö olo ja asiat alakaa haisemaan pahalle. Esimerkiksi ulukoilima alakaa ussein haisemaan palaneelta muovilta ja kaikki pyykinpesuainneet ja muut mitä ihimisissä tai ihimisten vaatteissa on haiseepi aivan hirviälle. Tuo hajuaistioire on tympiä siinä mielessä, kun se saattaa kestää viikkotolokulla ja kaikki hajut ärsyttää ja vituttaa ja tekkee pahan olon. Monta pesuainetta tai muuta haisevvaa on joutunu hylykäämään tuon hajun takia. Pyykkiaineet on hajuttomia ja huuhteluainetta ei juuri käytetä kun se hajutonki tahtoo haista.
Huimaus on nuista oirreista mulla melekeempä voimakkain. Oot sängyssä selälläs ja mökki alakaa pyöriä ympäri siinä nuin kahtasattaa, no ainakin pari kolome kertaa sekunnissa. Sillon ei voi lähtä liikkeelle vaikka kuin oksettas, kun sillon ei pysy pystössä, ei vaikka ois kontallaan lattialla. Onneksi se ei montaa tuntia kestä varsinkaan nykyään kun on siihenki lääkkeet ja oppinu olotilastaan ennustammaan lääkkeenoton jo etukätteen.
