Kai se vähän saarnaajan laatukin siihen vaikuttaa, pyrkiikö uni voittamaan.
Yhessä kylässä oli pappi päättänyt lähteä muualle töihin. Hänelle sitten pidettiin jonkinlaiset läksiäiset, ja isoimman maatalon isäntä - kun oli kirkkovaltuuston puheenjohtaja - joutui pitämään lähtijälle puhetta. Vähän siinä joutui rykimään, niskakin alkoi punoittaa, ja sai viimein sanotuksi, tapansa mukaan selvästi artikuloiden ja kiirettä pitämättä: "Monestihan meillä on pappia vaihdettu, ja aina on parempi saatu." Taas tuli vähän taukoa puheeseen, ja kuulijoiden ilmeistä huomasi ja keksi puhuja, että nyt ei ollut ihan kauniisti sanottu se, ja päättikin korjata erheensä samantien kohdistaen nyt sanansa juhlakalulle suoraan: "Tämä ei tietysti koskenut sinua." Poislähtiessä naulakolla isäntä sitten huomasi, ettei se hänen korjauksensakaan ihan nappiin mennyt. Kun ei ollut tarkoituksenaan ollut pois muuttavaa pastoria mitenkään loukata, etsi sieltä tungoksesta tämän käsiinsä, taputti veljellisesti olalle, ja totesi: "Ei meistä ole puhujiksi..."
jv
