Meidän oma vaan poskuttaa, ei lähtemyt tehokkaammalla antibiootilla tulehdus.Pihkasalvaa joka hillitsee nuolemista, oli ja on lasten kaveri, kummitytön puolivutt ja väliin sinkkisalvaa. Elin toiminnot ihan jees mutta nukkuu paljon, kävelee ihan OK eikä tosta ovesta rosmot tule. Tiedän hyvin et viimeinen päivä jo näkyy mutta kun kipuja ei ole niin viettää eläkepäiviä. Kummitytön just konttaamista harjoitteleva poika makas lattialla, kyllä niin vahti ja koristaan kaivoi lempi lelunsa vauvalle. Rupeaa tuntumaan että tuleva kesäkin jää mökkeilemättä, loppuun asti eletään. Ikinä en saa yhtähyvää koiraa, pakko ottaa pienempi kun oma selkä ei enään kestä tommosta voiman pesää. Pinseri olis kääpiö koko dopperista, soittelin yhdelle kasvattajalle joka sanoi ettei ne ole kovin helppoja koiria. Sanoin että edellinen oli karhukoira ja nyt jaloissa Dopperi, kummatkin uroksia, meinasi et kyllä mä sitten pärjään. Sanoin saman kuin edelliselle etten mene näyttelyihin paitsi venenäyttelyyn, niitä saa hieman värivikaisia joka ei ole mikään haitta meillä. Ei me tuota nestoriakaan menneet valikoimaan vaan sanoin kiltein musta uros meille, sehän oli pienin ku naulakon alla odotti meitä, kyllä Pohjanmaalla lihapatojen ääressä kasvaa ja isoinhan siittä tuli. Jos rinnassa on valkoista niin ennen lopetettiin, eikö olis hieno pinseri jos olis valkoista mahassa, mulle kelpaa kaveriksi hyvin. Se on se karva miksi tämäkin otettiin, kerran kiinalainen tyttö kysyi millä me ollaan se pesty, sanoin et on self kliineri.
Kaikkea hyvää foorumilaisten lemmikeille, niin vaimo sanoi ettei enää koiraa johon sanoin et sitten papukaija jolle opetan kaikki kirosanat, on leppymään päin. Yksin en tänne jää päiviksi. Ei tulis ulkoiltua ja homehtuisin tänne sisälle.
