Jatketaas vielä, ennen lappalaista meillä oli nöffi, se oli terve kuin pukki. No , voihan se olla , että sillä oli niin vahva vastustuskyky kaikkea vastaan, johtuen perimästä. Homma sai alkunsa Viipurin torilta vuonna -93. Mummo selvitti, että hänellä on kotona pentue vanhempineen,kiinnostaako, mentiin kattomaan, ja ihastuttiin yhteen pentuun. Vanhemmat, kaksi nöffiä olivat hyvin ystävällisiä, päästiin sopimukseen hinnasta (100mk), ja otettiin Pappa,(nimi annettiin isäkoiran mukaan, kun oli niin papan näköinen). No, salakuljetettiin pentu kawasaki putkikassissa suomeen, mistä johtunee, mutta oli molemmissa tulleissa ihan ääneti. Sitten eläinlääkäriin rokotuksille, tutki tuota, ja sanoi olevan aivan puhasrotuinen, oli ainakin näin ihmisen kannalta viisas koira, ei tarvinnu pitää kiinni, ei pihalla, ei lenkillä, eikä tarvinnu ihmeemmin siihen edes opettaa. Mutta kun ikää alko olla 11v, alkoi lonkat olla niin kuluneet ettei pystynyt enää hyppäämään takapaksiin, sitten tuli sydämmen vajaatoiminta, teki vettä keuhkoihin. Eläinlääkäri sanoi että vajaatoimintaa pystytään hoitamaan ainakin jonkin aikaa lääkkeillä. No, itkuhan siinä pääsee, mutta kun 70kg koira alkaa mennä jalattomaksi, niin ei siinä oikein monta vaihtoehtoa ole
