Kolme viimeistä käyttöautoani olen tuonut ulkomailta ja myynyt lopulta kaikki itse. Se myynnissä arveluttaa, että ostaja voi saada huonon auton. Bmw 525 A myin työkaverittarelle, koska hän pyysi saada ostaa sen. Hänen perheessä oli paljon kokemusta em. merkistä. Autolla oli ajettu n. 500tkm, ostaja näki useasti auton käytössäni ja hän itse ehdotti kaupankäyntiä, koska oli tietoinen hankkimastani Jaguarista. Epäröin myyntiä hänelle, mutta hän itse sanoi hinnan ja miehensä kanssa tulivat tekemään kaupat. Kauppa tehtiin ja parin kuukauden kuluttua auton moottori porsi. Kamala tilanne minulle. Nainen ei kuitenkaan reklamoinut mitenkään, vaan sanoi, että shit happens, tiesi niin paljon ajetun auton riskin. Käyttivät auton varaosiksi perheen muihin Bemareihin. Tutuille ei pidä myydä vanhaa autoa. Tässä kävi kuitenkin hyvin.
Jaggen myynti oli helpompi, autolla oli ajettu 120tkm ja siihen oli vaihdettu joku ohjausboxi kahteen kertaan a`2000€. Auto oli myytäessä tosi hyvä. Katsoin kuitenkin, ettei eläkepapalla ole varaa enää moisiin remppoihin. Ostaja oli taas nainen, jolla oli ennestään kaksi Jaggea ja hän halusi mustan S-typen. Suoritti koeajon, hänen sukulaisensa oli alan tuntija ja tarkisti auton. Kaikki toimi. Kauppa tehtiin. Netistä luin myöhemmin tämän sukulaisen kertomuksen hienosta Jagesta, jollaisen hän itsekin olisi halunnut. Puolen vuoden kuluttua ostaja soitti ja ilmoitti löytämistään avaimista penkin alta, ei ollut minun. Oli edelleen tyytyväinen ostokseen. huokaisin helpotuksesta.
Niin, että ei ole kaupanteko helppoa, jos ei ole autokauppiaan luonnetta.
TA
