Käytii eilen (sunnuntaina) taas retkeilemässä emannuuven kanssa. Ajettiin autolla tuohon reilun viijen kilometrin päähän, Sydänmaan retkeilyalueelle. Ensi yritettiin ampumaraantien kautta yhelle parkkilevikkeelle, vaan oli sinne johtava pikkutie loppupäästään niin pehmiän näkönen, etten arvannu mennä. Perruutin takaperin puol kilometriä ensimmäisee kääntymisen mahollistavaan paikkaan. Onneks kuorma-autoo työkseen ajaessa nuorena miehenä jotenkii opin peilistä kattoin perruuttammaan, kun ei tuo pää ennää käänny. Toine parkki on isomman tien varressa, mutta siitä on käveltävä melkein kilometri jyrkähköön ylämäkkeen pistoraijetta, että pääsee sinne kierrokselle. Kumisaappaat oli varustuksena, eikä siellä ois muuten pärjännykkään, niilläkin joutu muutamassa suokohassa linjavalintoja kattelemmaan tarkemmin ja vähän kiertelemmään. Lintuja sekä nähtiin että kuultiin; molemmat näki, vaimo sano kuulevasa ja tunnisti ääniä... no oikia suokurki ens kuultii - sen miekii kuulin - ja sit nähtiikii. Ja pari tunnistamatta jäänyttä havukkaa.
Tännää muun toiminnan ohessa räpläsin kuvat läpi. Laitan linkin:
https://drive.google.com/open?id=1fZkVi2NEqDzsCTXNoqkReRzXnJXTPEWLKuutisen kilometriä lenkillä karttatiijon mukkaan mittaa, tuntu kymmeneltä. Korkeuseroja on koko ajan johonkin päin. Tai kyllä siitä varmaan kaikkine kurvailuineen ja tuon piston kanssa se kymmenen tulikin, mikä on nykykuntoselle jaakkovaakolle kamerareppu selässä tarpeeks. Vähintään tarpeeks. Vaimo sentäs kanto evväät.
Onks tuo kalliolta alas valuva ja jäätyvä vesi nimeltään paannejää? Sana on miun opitussa murteessa ihan vieras, mutta kuullu oon jossain yhteyvessä. Laitan vielä toisen linkin; siitä saap kuunnella halutessaan jään soittoa:
https://drive.google.com/open?id=1G2_Uu1gGkaiT1Amojy9dE6XlFRWT41tRVaatii volyyminuppia aika lailla kaakkoon, jotta kuuluu. Vaimon iphonella tallennettu, niiko kuvista näkkyy. Kuten kaikki sellaset kuvat, missä mie oon mittatikkuna.
Tuo paikka on siis Sydänmaan retkeilyalue, nelisen kilometriä Anttolan kirkolta etelään. Rakokallion - sen saattaa kuvista arvata - ympäristössä on reitin varrella pien luonnonsuojelualue, ja Mäkilammella on laavu nuotiotarpeineen. Sielunhoitomaisemia nääkin, siinä mielessä asutaan mukavassa paikassa. Toine puol on sitte ilmasiks pikku hiljaa muuttuvat asunnot ja autioituva kylä ja pakenevat palvelut...
jaakkovaakko
PS. Voip vappuaattoa näköjää näinkii viettää..
EDIT. Pit aamutuimaa pari kirotusvhreetä korjata; ylleesä ei niitä miulle tuu...