VMPK ry Foorumi
Moottoripyörät => Japsipyörät => Aiheen aloitti: Yrjö Ella - Marraskuu 27, 2007, 20:34:13 ip
-
Jottei totuus unohtuisi... ;D
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Mikä ihmeen totuus?
Suzuki 250 T20 oli omaa luokkaansa tehoon /tilavuuteen ja tyyliin nähden. Oli vanhoihin nähden todellinen innovaatio. Uusia ratkaisuja, jotka vieläkin ovat käytössä. Nelisylinterisiä nelitahtimoottoreita oli ollut jo vuosikymmeniä ennenkin, vaikkei mp:issä. Joka tapauksessa T 20 on idealtaan tuuttia suurempi, vaikkei tilavuudeltaan. Joku toista mieltä?
-
Mäntäohjattu tuorevoideltu 2-tahtinen. Tähän asti ei mitään uutta. En ole ihan varma noista tyyppinumeroista, mutta heitetään kehäänelä se 6-vaihteinen aski; se oli uutta.
Tuutin kohdalla tarpeeksi se poikittainen nelkku.
hk
-
Ei kai niissä japsien moottorikonstruktioissa varsinaisesti mitään uutta ja käänteentekevää ollut, paitsi se miten ne oli suunniteltu ja tehty !
Esimerkiksi käy vaikkapa se että Tuutilla pystyi ajamaan koko päivän huippunopeutta moottoritiellä paahtavassa helteessä käsiään sotkematta ja moottorin hajoamatta, päivän kovan ajon jälkeen se toimi edelleen kuten ennenkin, kone kävi kauniisti eikä ruiskinut öljyä ympärilleen, se oli temppu mihin yksikään senaikainen tehdaskuntoinen brittipyörä ei pystynyt ! Siinä mielessä uutta ja ennekuulumatonta oli paljonkin !
Ja käyttäjältään Hondan "Tuutti" vaati minimaalisen vähän huoltoa ja rassaamista verrattuna isoihin britteihin.
Ja siinä sen Tuutin ( ja muittenkin Japsien) suuruus piileekin, se toi LAADUN nelitahtisen, urheilullisen moottoripyörän rakentamiseen, siihen asti nopeina ja laadukkaina pidetyt brittipyörät tosiasiassa lätkittiin kasaan vähän miten sattuu, ja ne toimitettiin asiakkaille puolikuntoisina, ts, englantilaiset valmistajat eivät arvostaneet asiakkaitaan kuten Honda ja muut Japanilaisvalmistajat tekivät, tuo peribrittiläinen ylimielisyys maksavia asiakkaita kohtaan kostautui kyllä, seuraukset ovat nähtävissä tänäkin päivänä, Englannin aiemmin kukoistavasta mp-teollisuudesta on jäljellä vain Hinckley-Triumph, sekin nousi tuhkasta 90-luvulla alunperin Kawasakin avustuksella ! ( Toki pääosa jutussa on John Bloorilla )
Saan tästä varmaan karmean kirouksen niskaani brittimotoristeilta :P
-
T 20: Se 6-vaihteinen, kuten Hannu esitti: Kone vaakasuoraan halki, tuoreöljyvoitelu suoraan laakereille, erinomainen teho/painosuhde, hakkasi suurempia pyöriä helposti. Kokonaisuus siis oli uutta. Sama konstruktio on vieläkin käytössä. Useimmiten vain vesijäähdytettynä.
Eikös sitäpaitsi poikittainen nelkku ole vain pitkittäinen nelkku eri asennossa? (puolittain vitsi).
-
Hinckley-Triumph, sekin nousi tuhkasta 90-luvulla alunperin Kawasakin avustuksella !
Mihin perustat tällaisen tiedon??? ::) ::)
-
Jottei totuus unohtuisi... ;D
Tuon ajan Hondan mainosmiehiltä taisi "unohtua" sellainen pyörä kuin Kawasaki MACH III 500, Ei ehken eniten hevosvoimia, mutta nopein. Toivottavasti en nyt pilannut Ellan päivää ;D
-
Kun tätä hauskalla tavalla provosoivaa juttua varmaan lukee moni Tuutti-tuntija ja pyörätietäjä, niin ajattelin vielä kerran saada tämän foorumin kautta tietoa ensimmäisen Suomessa vuonna 1969 myydyn Tuutin takavalon / rekisterikilven telineestä.
Sattuuko kukaan muistamaan, tietämään tai onko jollakin kuvia tuosta Hikon Tuutista joista selviäisi oliko ko. pyörässä uutena pitkä vai lyhyt takavalon / rekisterikilven teline? Kuten tiedämme varhaisia Tuutteja tuli Suomeen sekä pitkillä että lyhyillä telineillä.
Muuten sympatiseeraan myös tuota T250:stä, kun sellaisella ylivuotisella aloittelin nämä prätkähommat vuonna 1972. Silloin Tuutti oli 16-vuotiaalle iso unelma ja jäikin sellaiseksi useiksi vuosiksi.
Hienoja pelejä myös nuo muut mainitut pyörät.
-
Hinckley-Triumph, sekin nousi tuhkasta 90-luvulla alunperin Kawasakin avustuksella !
Mihin perustat tällaisen tiedon??? ::) ::)
John Bloor kertoi lukemassani haastattelussa -90 luvun alussa ( Bike-Lehti ? ), punninneensa eri vaihtoehtoja tulevien pyörien suunnittelussa, ja sanojensa mukaan hän päätyi pyytämään apua ja ottamaan mallia sieltä missä homma nähtävillä olevien tuloksien perusteella osataan, eli Japanista ! ( tarkemmin Kawasakilta) ja sitä paitsi Hinckley-Trumpan alkutaipaleella Kawasaki toimitti vaihteistot myytäviin pyöriin, Triumphilla ei vielä siinä vaiheessa ollut tarvittavaa kalustoa tai tietotaitoa vaihteiston osien tekemiseen, se oli ilmeisen viisas ratkaisu Trumpan maineen kannalta, ensimmäiset Hinckley-Triumphithan myytiin ikäänkuin testausmielessä Saksan vaativille markkinoille, ajatus oli että jos ne sinne kelpaavat , niin menevät ne sitten muuallekin.
-
"Tuon ajan Hondan mainosmiehiltä taisi "unohtua" sellainen pyörä kuin Kawasaki MACH III 500, Ei ehken eniten hevosvoimia, mutta nopein. Toivottavasti en nyt pilannut Ellan päivää ;D "
Et pilannut, olen moottoripyörien suhteen kaikkiruokainen ja ajopyöränä oli viime kesänä juuri T250:n Suzuki ;)
-
John Bloor kertoi lukemassani haastattelussa -90 luvun alussa ( Bike-Lehti ? ), punninneensa eri vaihtoehtoja tulevien pyörien suunnittelussa, ja sanojensa mukaan hän päätyi pyytämään apua ja ottamaan mallia sieltä missä homma nähtävillä olevien tuloksien perusteella osataan, eli Japanista ! ( tarkemmin Kawasakilta) ja sitä paitsi Hinckley-Trumpan alkutaipaleella Kawasaki toimitti vaihteistot myytäviin pyöriin, Triumphilla ei vielä siinä vaiheessa ollut tarvittavaa kalustoa tai tietotaitoa vaihteiston osien tekemiseen, se oli ilmeisen viisas ratkaisu Trumpan maineen kannalta, ensimmäiset Hinckley-Triumphithan myytiin ikäänkuin testausmielessä Saksan vaativille markkinoille, ajatus oli että jos ne sinne kelpaavat , niin menevät ne sitten muuallekin.
:o Ohhoh! ::) Minä kun luulin tietäväni kaiken nyky Triumphin kehityksestä.
Toivottavasti tuo painettu juttu löytyy, tuskin kuitenkaan Bike-lehdestä.
Olen vetänyt motoristiporukoiden excursioita Triumphin tehtaalla vuodesta 1996 vuoteen 2000 ja tuollainen ei todellakaan kuulu siihen historiikki-tarinaan,
jota tehdaskierrosten yhteydessä kerrotaan.
Kummallista??? http://www.totaltriumphswindon.co.uk/factory-tours.php
(http://www.munkuvat.org/kuvat/50415.jpeg) (http://www.munkuvat.org/kuva/50415)
-
... erinomainen teho/painosuhde, hakkasi suurempia pyöriä helposti. Kokonaisuus siis oli uutta.
Eikös sitäpaitsi poikittainen nelkku ole vain pitkittäinen nelkku eri asennossa? (puolittain vitsi).
Kokonaisuudesta ei voi mennä jakelemaan uutuuspisteitä. Ja olikohan se kuitenkaan ensimmäinen vaakasuoraan halkeava?
Eikä niitä pitkittäisiäkään nelkkuja turhan paljon ollut ennestäänkään, en nyt ensihätään muista kuin viisi.
Ne on myös nuo "muistaakseni luin jostakin" -jutut joskus sangen mielenkiintoisia. Odotellanpas, löytyykö kyseistä artikkelia...
hk
-
Jottei totuus unohtuisi... ;D
Tuon ajan Hondan mainosmiehiltä taisi "unohtua" sellainen pyörä kuin Kawasaki MACH III 500, Ei ehken eniten hevosvoimia, mutta nopein. Toivottavasti en nyt pilannut Ellan päivää ;D
Kyllähän tuossa on totuus,joka ei pala tulessakaan ainakaan siihen maailmanaikaan: "Maailman nopein, tehokkain Honda 750 nelonen" , siitä voi sitten arvomaailman mukaan jätää sanoja pois. Ei kai se Kwaakku ollut salaiso nelipyttyinen ? Ainakin viime kesänä Kangasalla kun kolme-neljä suoritti ryhmäpoistumisen Vehoneimen automuseon pihasta, olisin voinut vaikka vannoa että kaikissa oli kolme sylinteriä : )
-
Minun maailmani nopein ja tehokkain on tuo oma viissatku fouri, mitä näistä väittelee. Moottoripyörä on hieno keksintö ja motorismi hieno laji. Uudella tai vanhalla pyörällä.
Timppa
-
Vesa Takala kirjoitti:
Ohhoh! :o Minä kun luulin tietäväni kaiken nyky Triumphin kehityksestä.
Se ettei sitä mainita tehdaskierroksen yhteydessä, ei varsinaisesti ole mikään yllätys.... :P
Mutta se lehtijuttu on faktaa, luin sen joskus alkuvuodesta -90 tai -91.
Et sitten tiennyt kaikkea, ja niitä kaikentietäviä on yleensäkin syytä varoa ;D
-
750 Kawasaki triple
-
Se ettei sitä mainita tehdaskierroksen yhteydessä, ei varsinaisesti ole mikään yllätys.... :P
Mutta se lehtijuttu on faktaa, luin sen joskus alkuvuodesta -90 tai -91.
Et sitten tiennyt kaikkea, ja niitä kaikentietäviä on yleensäkin syytä varoa ;D
Tuossa kuitenkin se tiivistelmä/lyhytoppimäärä Triumph-maailmaan... http://www.ianchadwick.com/motorcycles/triumph/time06.html ;)
Linkeistä muutakin oheistietoa.
-
Eikö Munch pärjännyt tuutille?
-
Eikö Munch pärjännyt tuutille?
Kyllähän se Münch Mammut mahtoi Tuutin kepittää ja kevyestikin, mutta ei se ollut sarjatuotantopyörä, senaikaisten koeajajien mukaan Münchilla pääsi ohi kaikesta muusta paitsi bensa-asemasta, Oli kuulemma janoinen peli, etenkin lujaa ajettaessa.
-
Jottei totuus unohtuisi... ;D
Tuon ajan Hondan mainosmiehiltä taisi "unohtua" sellainen pyörä kuin Kawasaki MACH III 500, Ei ehken eniten hevosvoimia, mutta nopein. Toivottavasti en nyt pilannut Ellan päivää ;D
Kyllähän tuossa on totuus,joka ei pala tulessakaan ainakaan siihen maailmanaikaan: "Maailman nopein, tehokkain Honda 750 nelonen" , siitä voi sitten arvomaailman mukaan jätää sanoja pois. Ei kai se Kwaakku ollut salaiso nelipyttyinen ? Ainakin viime kesänä Kangasalla kun kolme-neljä suoritti ryhmäpoistumisen Vehoneimen automuseon pihasta, olisin voinut vaikka vannoa että kaikissa oli kolme sylinteriä : )
Se (totuus) nyt on ihan niinkuin tuota Tuutin ilmoitusta haluaa lukea, ymmärtää ja tulkita... Mutta olikos vuonna 1970 mitään muita 4-sylinterisiä, 4-tahtisia prätkän rivikoneita sarjatuotannossa joka pojan ostettavissa? Mulle ei nyt ainakaan heti tullut mieleen yhtäkään ja silloinhan tuo Tuutin mainos edustaa absoluuttista totuutta korkeimmalla mahdollisella tasolla.
Maailman tehokkain ja nopein ja... ;D
-
Useamman kymmenen vuoden kokemuksella tuutista voin todeta, että mainos pitää täysin paikkansa.
Pieninä puutteina voitaneen kuitenkin todeta teho, jarrut ja ajo-ominaisuudet.
nimim onnellinen tuutin omistaja
-
Tuossa kuitenkin se tiivistelmä/lyhytoppimäärä Triumph-maailmaan... http://www.ianchadwick.com/motorcycles/triumph/time06.html ;)
Linkeistä muutakin oheistietoa.
Olipa aika lyhyt oppimäärä, mr, Chadwick näkyy "unohtaneen" tuon John Bloorin Japanissa käynnin..... Tässä vähän tarkempaa juttua jatkoksi :
Tuossa alla pätkä Saksalaisesta verkkolehtiartikkelista jossa kerrotaan John Bloorista ja Triumphista
(WeltOnline - nettilehti, 02,06,2007) Jutussa mainitaan myös noista Kawasaki-yhteyksistä Trumpan alkutaipaleella, Jutun mukaan Bloor matkusti kolmen "raskaansarjan" ammattilaiskaverinsa kanssa Japaniin ja neuvotteli yhteistyöstä ensin myös Suzukin, Yamahan ja Hondan kanssa, mutta Kawasaki oli ainoa jonka kanssa neuvottelut tuottivat tulosta !
Alemapana linkki, mistä löytää koko artikkelin.
Tämä ei ole kuitenkaan se artikkeli mistä kerroin, siinä lukemassani jutussa haastateltin mr, Blooria itseään.
Se oli muuten "jonkinsortin rahamies" jo silloin tuo mr, Bloor , Osti uuden Triumph-tehtaan työstökoneet ja robotit käteisellä
( 120 milj, $ ) Japanista kertarysäyksenä omilla rahoillaan !
"21 Jahre lang investierte Bloor einen großen Teil der Gewinne aus seiner Bloor Holding Ltd. in eine fremde Branche - in den Maschinenbau. Ohne irgendeine, irgendwie biografisch begründete Begeisterung baute Bloor eine Motorradfabrik - mit dem legendären, historischen Namen Triumph. An die Namensrechte, überhaupt an die Idee, sich als Selfmade-Industrieller mit BMW, Honda, Harley-Davidson oder Kawasaki anzulegen, kam er 1983 über das Gelände der Konkursfirma Triumph.
Bloor kaufte die Markenrechte für 105 000 Pfund, machte die drei tüchtigsten Fachleute des zusammengebrochenen Traditionsunternehmes ausfindig und flog mit ihnen zu den Weltbesten der Branche - nach Japan.
Suzuki, Honda, Yamaha - das, was die britische Botschaft diesem skurrilen Herrn Bloor vermittelte, hatte touristische Qualitäten. Nur Kawasaki war okay. Bloor guckte sich Fertigungsmaschinen und Produktionsabläufe an. Details kriegten die Four aus Britain nicht mit. Aber das Prinzip.
Zwei Kilometer neben dem alten Triumphgelände kaufte Bloor in Hinckley ein Fabrikareal und stellte ein paar just examinierte Maschinenbau-Studenten ein. Die kleine Motorrad-Crew ging sofort daran, einen neuen, topmodernen Riesenmotor zu planen: Vier Zylinder, 1200 ccm. Wobei, sagten sich die Jungs von Neu-Triumph, wobei wir auch einen Zylinder weglassen könnten. Derselbe Motor, die gleiche Konstruktion, aber kleiner - halt mit drei Zylindern. Bisschen ungewöhnlich bis gaga, rein technisch aber drin. Bloor bestellte für rund 120 Mio. Dollar die gleichen Produktionsmaschinen in Japan. Bezahlt ohne einen einzigen Cent Kredit."
Tuolla koko artikkeli :
http://www.welt.de/welt_print/article913985/Mr._Bloors_Triumph.html
-
Noh Ukkelit! Eipä vedetä palkokasvainta naaman ulokkeeseen.
Eiköhän sovita että HERRA O.BRANDT oli myynti-ja mainosmies ihan
aikuistenoikeesti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
-
Mielenkiintoinen keskustelu.
Minun mielestä kuitenkin se nopein ja tehokkain oli 60 luvun alussa Honda CB77. T20 ei pysynyt isolla tiellä mukana.
Kone kesti ajaa kaasu pohjassa Imatralta Tornioon eikä öljyä edes hikoillut mistään.
Ja tämä vuodesta toiseen. Hondaa ei tarvinnut koskaan korjailla. Yksikään sen ajan Britti tai muukaan pyörä ei siihen pystynyt.
Bensa asemalta kun lähdettiin, norton kiihtyi pienillä vaihteilla vähän nopeammin, mutta jo kilometrin päästä menin Hondalla ohi.
Sitten kun tuutti tuli n. 10 vuotta myöhemmin, oli jo muitakin nopeita vakiopyöriä, esim. Ducati ja Laverda.
Kyllä CB77 oli aikansa ehdoton huippu. Tästä todisteena vielä se, että eräs italialainen huipputehdas kopioi vuosia myöhemmin CB77:n mottorin konstruktion.
http://www.honda305.com/superhawk/
Hondaterveisin naavis
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Nuoruudessa pyöräni oli Simon 425T -58 (70 -luvun alussa) valitettavasti ei siis kokemusta
japseista tuota aikakaudelta. Muutaman kerran pääsin kokeilemaan kaverini Norton ES2:sta, ja sehän oli makee......
Sitten 1999 menin kattoon Japsiraudasta Z1 900:sta, mutta tulinkin sieltä takaisin Suzuki
T350 -71 Rebelin kanssa. Täytyy sanoa, että "kyllä lähti......" Todella vaikuttava kiihtymään.
40hp / 315cc, eli tehot kohdallaaan. Ja tangon "jousitus yläkolmioon" hyvä, eipä juuri tärinöitä.
Myös 6 lovinen laatikko, pääsi kohtuukulutuksella n 5-6l matka-ajossa. Oli mulla Kawa S2 vähän
aikaa, n. 10l/100km.... jos vertaa cb750 tehoihin, niin:
CB750 litrateho 67/,75 = 83,3
T350 litrateho 40/,315 = 123,8 !
Myöhemmin hain sen Z1 900 joka on tuolla tallissa ja möin siskolle Suizan. Hänkin on sen jo
pannut eteenpäin, nyt hänellä uusi Kawa Z750S.
Mukava kuulla näitä juttuja ja historiaa...
-
Laitetaanpa lisää löylyä.
Silloin, kun Tuutti tuli, se oli jotakin ihmeellistä. Neljä sylinteriä poikittain, sähköstartti, 4-4 pakoputket ja se levyjarru edessä.
Aletaan sitä purkaa mistä päästä tahansa, se nelkku oli sensaatio. FN:t, Hendersonit, Indianit, Nimbukset ja Motobecanet, niissä (=nelkku) oli ollut pitkittäin. Arielin Square Four on taas ihan oma juttunsa, säästän sen toiseen kertaan.
Ja se sähköstartti. Olihan noita ollut ennenkin (Hondissa), mutta toi toimi. En tiedä miksi, mutta näin se vaan oli.
Ne pakoputket tietysti on vain show-kamaa, mutta silloin erikoiset.
Levyjarrua en ihan heti muista muilla valmistajilla olleen tarjolla. Vaikka tuo olikin teholtaan lähes samaa luokkaa kuin BSA/Triumphin oikein säädetty kaksinokkainen, on se juttu juuri siinä "oikein säädetyssä". Levaria ei tarvi säätää.
Niistä 67 hevosvoimasta voidaan olla mitä mieltä tahansa, taisivat olla mainosmiesten juttuja. Mutta aika lähellä se taisi kuitenkin pyöriä, ainaskin 57? 50?
Ja se 200 km/h. Monikohan sen sai täyteen? Mää onnistuin vasta, kun olin vaihtanut nokan ja laittanut clip-onit. Sitten vasta irtosi kaksi markkaa. Ja painoakin taisi olla silloin jotain 65-70 kg.
Ajo-ominaisuudet olivat kuitenkin lähinnä hanurista; ihan tajuton kivireki, jonka ohjastaminen vaati voimaa ja painoa kuskilta. Rungostakin mulla on jotakin sanottavaa, mutta olkoon tällä erää. Ettei tule liikaa...
Mutta totuus on, että kun olin vaihtanut Tuuttini viissatkuun, oli ihan eri maailma edessä. Raitiotiekiskojen (=spåra, se kulkee Stadissa) ylitys alkuun pelotti, mutta pian huomasin sen onnistuvan sateellakin, missä kulmassa tahansa. Mutta ei Tuutilla (†).
Kerran tuuppasin viissatkulla moottoritien liittymään hiukan runsaalla nopeudella; tarvi kantata normaalia enemmän. Kipinät näkyivät peilistä (seisontatuki), mutta fillari pysyi kuitenkin käsissä (=CB500). Tuo ei olisi onnistunut Tuutilla; en ole kokeillut, mutta hurjan nuoruuden ja yhden tuuttikesän kokemusten pohjalta väitän näin.
Vielä yksi Tuutin erikoisominaisuus: Kun siitä poimi pois ne huilut äänenvaimentajista, ei maltillisessa ajossa kukaan huomannut mitään. Juttu olikin sitten ihan toinen, kun lähti hiukan kiireemmin liikuttamaan.
Tuutin huoltaminen oli myös ihan ahterista. Monet pikkujutut vaativat tavalliselta tallaajalta reisua huoltokorjaamolle. Jos kaikki senaikaiset Riumpit olisi käytetty osaavan korjaamon kautta, olisi puheet laadusta olleet hiukan toista tasoa. Ja olisivat vieläkin. (Ok, kyllä mää tiedän Riumpin Twinin heikkoudet; mitä haluaisit tietää niistä?)
Että kyllä se oli Tuutti, joka siivosi kentän. Muut jaappanilaiset vain myötäilivät, jopa Z-Kawazingo oli vain kopioinnin hedelmää; muutenhan ne olisivat jatkossakin tehneet niitä BSA A10:n kopioita.
hk
-
Laitetaanpa lisää löylyä.
Silloin, kun Tuutti tuli, se oli jotakin ihmeellistä. Neljä sylinteriä poikittain, sähköstartti, 4-4 pakoputket ja se levyjarru edessä.
Aletaan sitä purkaa mistä päästä tahansa, se nelkku oli sensaatio. FN:t, Hendersonit, Indianit, Nimbukset ja Motobecanet, niissä (=nelkku) oli ollut pitkittäin. Arielin Square Four on taas ihan oma juttunsa, säästän sen toiseen kertaan.
Ja se sähköstartti. Olihan noita ollut ennenkin (Hondissa), mutta toi toimi. En tiedä miksi, mutta näin se vaan oli.
Ne pakoputket tietysti on vain show-kamaa, mutta silloin erikoiset.
Levyjarrua en ihan heti muista muilla valmistajilla olleen tarjolla. Vaikka tuo olikin teholtaan lähes samaa luokkaa kuin BSA/Triumphin oikein säädetty kaksinokkainen, on se juttu juuri siinä "oikein säädetyssä". Levaria ei tarvi säätää.
Niistä 67 hevosvoimasta voidaan olla mitä mieltä tahansa, taisivat olla mainosmiesten juttuja. Mutta aika lähellä se taisi kuitenkin pyöriä, ainaskin 57? 50?
Ja se 200 km/h. Monikohan sen sai täyteen? Mää onnistuin vasta, kun olin vaihtanut nokan ja laittanut clip-onit. Sitten vasta irtosi kaksi markkaa. Ja painoakin taisi olla silloin jotain 65-70 kg.
Ajo-ominaisuudet olivat kuitenkin lähinnä hanurista; ihan tajuton kivireki, jonka ohjastaminen vaati voimaa ja painoa kuskilta. Rungostakin mulla on jotakin sanottavaa, mutta olkoon tällä erää. Ettei tule liikaa...
Mutta totuus on, että kun olin vaihtanut Tuuttini viissatkuun, oli ihan eri maailma edessä. Raitiotiekiskojen (=spåra, se kulkee Stadissa) ylitys alkuun pelotti, mutta pian huomasin sen onnistuvan sateellakin, missä kulmassa tahansa. Mutta ei Tuutilla (†).
Kerran tuuppasin viissatkulla moottoritien liittymään hiukan runsaalla nopeudella; tarvi kantata normaalia enemmän. Kipinät näkyivät peilistä (seisontatuki), mutta fillari pysyi kuitenkin käsissä (=CB500). Tuo ei olisi onnistunut Tuutilla; en ole kokeillut, mutta hurjan nuoruuden ja yhden tuuttikesän kokemusten pohjalta väitän näin.
Vielä yksi Tuutin erikoisominaisuus: Kun siitä poimi pois ne huilut äänenvaimentajista, ei maltillisessa ajossa kukaan huomannut mitään. Juttu olikin sitten ihan toinen, kun lähti hiukan kiireemmin liikuttamaan.
Tuutin huoltaminen oli myös ihan ahterista. Monet pikkujutut vaativat tavalliselta tallaajalta reisua huoltokorjaamolle. Jos kaikki senaikaiset Riumpit olisi käytetty osaavan korjaamon kautta, olisi puheet laadusta olleet hiukan toista tasoa. Ja olisivat vieläkin. (Ok, kyllä mää tiedän Riumpin Twinin heikkoudet; mitä haluaisit tietää niistä?)
Että kyllä se oli Tuutti, joka siivosi kentän. Muut jaappanilaiset vain myötäilivät, jopa Z-Kawazingo oli vain kopioinnin hedelmää; muutenhan ne olisivat jatkossakin tehneet niitä BSA A10:n kopioita.
hk
Se että miksi Hondan startti toimi ja brittipyörän startti ei, johtui vain siitä että suunnittelijat valmistajat japanissa ottivat työnsä tosissaan !
Tuutin suorituskyvystä: Otetaan Bonneville 750 ja Tuutti, ajetaan molemmilla huippunopeutta moottoritiellä vaikkapa 12 tuntia, kumpi on ajan loputtua pitemmällä ? Veikkaan että se Trumppa e isaavuta hondaa vielä seuraavana päivänäkään, koska se yksinkertaisesti ei kestä moista rääkkiä vaan hajoaa :D
Siitä Hondan levyjarrusta hiukan, sitähän muuten piti säätää, Huono se levyjarru kyllä oli, siinä olet oikeassa! ......
Mikähän siinä tuutin huoltamisessa oli niin kamalaa ? Huolsin niitä Kemissä monen kesän ajan, enkä kyllä huomannut sitä kauheutta ! Enkä etenkään niitä vaikeita pikkujuttuja ...Päinvastoin, Tuutti olí helppo huollettava, ja pysyi hyvin kunnossa määräaikaishuoltovälien ajan, samaa ei voi sanoa Pässeistä Riumpeista ja Nortoneista ! Toki esim, harvoin tarpeellinen kaasuttimien synkronointi tai kannen kiristys vaati erikoistyökaluja ja oli tehtävä korjaamolla, mutta toisaalta taas venttiilien ja sytytyksen säätö oli helppo tehdä vaikka kotipihalla, eikä vaatinut mitään erikoistyökaluja.
Sensijaan sen ajan brittipyörät eivät pysyneet kunnossa huolsi niitä miten ja kuka tahansa, välistä tuntui että ne rikkoutuvat vaikkei niillä ajaisikaan !
On kyllä aika naiivia ja yksisilmäistä pistää brittipyörien surkea laatu ja olematon luotettavuus huollon syyksi, kyllä ne viat tehtiin niihin jo tehtaalla englannissa , ja ihan suunnittelupöydältä lähtien ! Eli hiukan Ural-roikkaa mukaillen: Brittipyörän valmistuslinjan loppupää oli omistajan autotallissa ;D
Briteillähän oli 70-luvulla, ja osinaiemminkin monenlaista yritystä uusien isojen, ja myös pienempin "modernien" pyörämallien suhteen, niillä kaikilla oli yksi yhteinen ominaisuus, yhdelläkään niistä ei tehnyt mitään, ne mitkä pääsivät tuotantoon asti osoittautuivat täydellisiksi susiksi.
Mutta Hinckleyn herra John Bloor on toista maata, hän älysi käydä ottamassa oppia Japanilaisilta siinä kuinka homma pitää hoitaa , ja se onnistui, uusi Trumppa on menestystarina !
-
Joo, justiin. Missä britissä oli sähköstartti '69? Jossakin Ronttonin Electrassa. Montakohan niitäkin on Suomessa...
Toi sun juttusi on taas yhtä hanurista kuin kaikki aikaisemmatkin. Vie kukkia himaan, tai yritä edes olla hiukan mieliksi siellä, niin ei tarvis tulla tänne etsimällä etsimään riidanaihetta.
hk
-
Joo, justiin. Missä britissä oli sähköstartti '69? Jossakin Ronttonin Electrassa. Montakohan niitäkin on Suomessa...
Toi sun juttusi on taas yhtä hanurista kuin kaikki aikaisemmatkin. Vie kukkia himaan, tai yritä edes olla hiukan mieliksi siellä, niin ei tarvis tulla tänne etsimällä etsimään riidanaihetta.
hk
Olihan Nortonin Commandoissa startti, ainakin myöhemmissä malleissa, tosin yllätys yllätys, se ei oikein toiminut koskaan.....Onkohan jollakin Commando missä on tuo startti vielä paikoillaan, ja toimivanakin ?
Ei minun tarvitse olla ainakaan kotona erikseen mieliksi, kyllä minut hyväksytään muutenkin. Kukkia saisin varmaan useammin tuoda kotiin (Hyväksyjät : Vaimo, 2 tyttöä + 2 Kissaa) ja monessa muussakin paikassa minut hyväksytään ihan omana itsenäni, mitään riitelyn tarvettakaan ei ole ;D
Mutta tässähän puhuttiin alunperin moottoripyöristä vai ? ;) Miten se juttu nyt tuonne kotiasioihin lipsahti ?
Sanoit tuossa ed, juttusi alussa että " Laitetaanpa lisää löylyä " No minä vain tein saman ! Ei siitä pidä itteensä ottaa 8) Calm down, man !
-
Älkääpäs Hannu ja Reijo kränätkö tyhjistä. Asiat ovat kuten ovat ja mielipiteitä on monia. Ja asioistahan ja mielipiteistä kai vain kyse on. Eikös teillä ole rouvia, jotka voisi asiamiehinänne opastaa kinastelemaan ja riitelemäänkin omalle palstalleen jonnekin. Ja hyvin laajalle palstalle, koska naisten riitely ei tunnetusti helpolla lopu. Ja jos opastatte, voidaan vuodeksi jättää sinne ja tarkistaa sen jälkeen, että ovatko vielä terveinä!
-
Senverran vielä: Minä pidän kovasti brittipyöristä ! Niissä on kaikista vioistakin huolimatta sitä "jotain" mitä japanilaisista ei löydy, mutta osaan myös tunnustaa tosiasiat :D
-
CB 77 Mitkä on ollut rungossa numerot ja kirjaimet josta sen tunnistaa. Mulla vain yks runko joka sitä hieman muistuttaa. 8)
-
Matti: ellen väärin muista, niin emäputkeen meistattu runkonumero alkaa CB77... tai 77..., mutta muistaakseni poikkeuksiakin on. CB72:Ssahan oli täsmälleen sama runko, ja sama periaate numeroinnissa (ja samat poikkeukset). Oheisessa kuvassa tuo primerillä maalattu on ihan räpläämätön, eli näyttääkö tutulta?
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Trumpan alkutaipaleella Kawasaki toimitti vaihteistot myytäviin pyöriin
Pistätkö tuosta vielä dokumentin?
:P
-
Trumpan alkutaipaleella Kawasaki toimitti vaihteistot myytäviin pyöriin
Pistätkö tuosta vielä dokumentin?
:P
Ei valitettavasti ole, se kerrottiin siinä lukemassani John Bloorin haastattelussa, ja koski ilmeisesti alkuvaiheen pyöriä.
-
Minäkin pidän kovasti myös brittipyöristä ja tiedän oikein hyvin ainakin oman TR6R:n ominaisuudet.
Mutta vielä palatakseni tuohon Honda CB77:een.
Vaikka on nykyisin ajettu Katanalla ja ZX10R:llä, en ole koskaan enää tuntenut sellaista voiman tunnetta enkä omistamisen onnea kuin silloin CB:n satulassa.
Se oli aikansa ehdoton huippu. Oli startti joka toimi, brittisaundit, 9000 kierrosta, hyvät jarrut ja se oli myös hyvä ajaa.
Mitä olis vielä voinut toivoa? CB77 jätti helposti taakseen kaikki sen aikaiset brittipyörät kun meni tankin päälle matalaksi.
Ja kesti ajaa kaasu pohjassa tuntikaupalla.
Kun pyörän huolsi keväällä, sai huoletta ajaa koko kesän. Sitä ei koskaan tarvinnut kesken kauden mistään räplätä eikä säädellä.
Etujarru oli todella hyvä, ehkä vieläkin tunnokkaampi kuin Trumpan TLS.
Voihan olla että aika kultaa muistot mutta tältä tuntuu kun nyt asioita ajattelee.
Harmi että yhtään CB:tä ei ole tallissa. Onneksi C77 Dream-65 löytyy ja myös kaksi hyvää CB77 konetta.
Jos jostain löytyis sopiva CB:n aihio niin ostaisin mielellään.
CB77 on myös hiton hyvän näköinen.
terv. naavis
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Voihan olla että aika kultaa muistot mutta tältä tuntuu kun nyt asioita ajattelee.
Tuosta se on kyse hyvin usein näissä "tehokkaissa" moottoripyörissä.
Kahden tuutin kautta 70-luvulla moottoripyörien maailmaan tutustuessani luulin niiden olevan valtavan hyviä kaikin puolin.
Nyt kun on kokemusta monista muista, niin voin yhtyä tuolla aikaisemmin mainittuihin tosiseikkoihin.
Ajettavuudeltaan tuutti on "pukki", jarrut ovat tasoa "perusrumpujarru", eikä se kannentiiviste pitänyt, ei minulla eikä muilla, vaikka huollot tehtiin valtuutettujen ja koulutettujen huoltopisteiden kautta. Kovin ovat tuutit tasapaisiä ja tylsiä luomuksia. Sieluttomia, sanoisin.
Myin muuten viimeisen tuuttini vuonna 2004.
Britti-pyörät ovat lähellä sydäntäni, mutta niillähän tunnetusti onkin "sielu", eli jotain inhimillistä. :P
-
Pekka: ei ne ole pelkästään ajan kultaamia muistoja: CB77:la voi ajaa kovempaa kurviin kuin Jytärillä, 82-vuosimallin 750 cc Kawalla tai 1200 HD Sportserilla. Jousitus toimii loistavasti: perinteistä japsilöysyyttä ei ole lainkaan, etujarru on tunnokas ja vuoden 64 Tekniikan Maailman mukaan CB77 oli kiihtyvyydeltään toiseksi paras koskaan heidän mittaamistaan: paras oli joku urheiluauto. Kyllähän nykypyörät hakkaavat CB77:n mennen tullen: 28,5 hevosella ei kauheasti rehennellä, mutta kyllä CB77 oli oman aikansa superpyörä
-
Sitä "tuuttia" pitää tietysti verrata muihin sen ajan vastaaviin pyöriin ( Triumph, Norton, BSA, BMW, ym..) ! Siinä joukossa se on ylivoimainen lähes joka suhteessa, nykypyörät ovat toki ajettavuudeltaan ja jarruiltaan kuin toiselta planeetalta, myös Hondat....
Tuutin kannentiiviste piti oikein hyvin jos kansi jälkikiristettiin ajoissa ( 1600 km,n jälkeen) Se tosin edellytti koneen irrotusta rungosta, sekä oikeita työkaluja , ja jäi siksi usein tekemättä, kotimekaanikko ei siihen uslkaltanut tai edes voinut ryhtyä, ja korjaamolla se maksoi liian paljon, joten moni tuutinomistaja ajeli "tuurilla" aikansa, kunnes tiiviste piti vaihtaa, se taas vaati aikanaan uutta kiristystä, joka oli edelleenkin iso ja kallis toimenpide....
Mutta tuo 305 SS eli "Superhawk" on jäänyt kummittelemaan mieleen minullekin, niitten hinnat vain ovat karanneet pilviin, mobilesta löytyi yksi, ja hintaa on 7500 € !
Ammattikoulukaverillani Kemissä 60-luvulla 250 kuutioinen Honda Super Sport, pyörä ostettiin uutena Kemiläisestä Karppisen Autoliikkeestä
-
Sitä "tuuttia" pitää tietysti verrata muihin sen ajan vastaaviin pyöriin ( Triumph, Norton, BSA, BMW, ym..) ! Siinä joukossa se on ylivoimainen lähes joka suhteessa,
Rohkenen olla erimieltä, tuutin jälkeen ajelin BSA 650 Thunderboltilla ja seuraavaksi taas tuutilla ja sitten -82 sähköstartti Triumph 750 Bonnevillellä.
Ajo-ominaisuudet olivat tuon "pukki" tuutin jälkeen ihan omajuttunsa. Bonnevillen alakierrosväännöt olivat jotain sellaista, jota tuuttikuski ei osaa edes kuvitella.
Bonnessa oli paremmat jarrut ja myös levy takana! Kurviin nuo molemmat Britit suorastaan imaisivat itsensä, ei tarvinnut väkistää kuten tuuttia. :P
-
Pukki, sahapukki.....kohta Joulupukki ;D
Millaisia ajokokemuksia teillä on "tuutin" jatkokehitelmistä F1, F2 ja K7?
Oma F1:n Hagon-takaiskareilla ja Metzlerin ME77/Lasertech rengastuksella kulkee suoraan vikuroimatta sekä suorastaan pyytää urheilullista mutkaan ajoa. Niin ja spåran kiskoja ei juuri huomaa ;).
-
Oikeastaan tähän pitäisi ottaa keskusteluun mukaan henkilöt, joilla on ajokokemusta tuutilla sekä aikaisilla Moto-Guzzi Le Mans tai Ducati 750 Sport malleilla.
Nuo Italialaiset ovat ajo-ominaisuuksiltaan niin edistyksellisiä, etteivät japanilaiset ole päässeet samalle tasolle vasta, kuin 90-luvulla.
Minulla on ollut ilo tutustua molempiin. LeMans III olen omistanut, Ducatia olen ajanut Kemorassa.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Pukki, sahapukki.....kohta Joulupukki ;D
Millaisia ajokokemuksia teillä on "tuutin" jatkokehitelmistä F1, F2 ja K7?
Oma F1:n Hagon-takaiskareilla ja Metzlerin ME77/Lasertech rengastuksella kulkee suoraan vikuroimatta sekä suorastaan pyytää urheilullista mutkaan ajoa. Niin ja spåran kiskoja ei juuri huomaa ;).
Pukki ja pukki..... :P
Minulla oli 10 vuotta sitten Moto Guzzi V7 Sport -72 , kyllä se on tasan yhtä änkyrä ja kankea ajaa mutkiin kuin perus-tuutti omilla iskareillaan, paitsi että se Guzzi on hitaampi.
Kyllähän ne varhaiset Isot Ducatit olivat edistyksellisiä ja hienoja, vielä kun olisivat kestäneet yli 10 000 km hajoamatta...Siinä Ducatin moottorin kohdalla Italialaisilla loppui ammattitaito.
Itsellä on ollut sekä F1 SOHC että F2 SOHC Tuutit , molemmissa oli Konin iskarit takana, ja nykyaikaiset renkaat , ajo-ominaisuudet kestivät taatusti vertailun brittipyörien kanssa, Ne Tuutin "hirveän" huonot ajo-ominaisuudet ovat mielestäni vain eräänlainen myytti jonka ovat keksineet aikoinaan Britti-ja Italopyörien omistajat , koska jotain vikaa siitä Tuutista piti löytää ! Ja ajo-ominaisuudet ovat sopivan subjektiivinen juttu tähän tarkoitukseen.
Mutta moottoripyöriä ostava yleisö äänesti jaloillaan ja näytti etenkin brittivalmistajille mistä kana pissaa ;D
-
Tiesitkös, että se mestaruuspyörä on nimen omaan V7 Sport http://www.jlmeccanica.com/2006/Guzzi.htm ::)
Ilmeisesti voitto on tullut hyvän kuskin ja hyvien ajo-ominaisuuksien johdosta! Muuten Onnittelut koko tiimille! :)
-
Aikaisemmin totesin että minä olen pitkän linjan Tuutisti. Ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen.
Mutta siitä ei kyllä pääse mihinkään, etteikö sen rungon geometriassa ole jotain poskellaan.
Silloin kun itseä vielä "lapsetti" niin sitä tuli lähetettyä joskus vähän ankarammallakin kädellä, ja joka kerta se äkillinen vooblaus sai sydämmen kurkkuun. Tein varmaan kaikki kokeilut mitä siihen voi tehdä jousituksen osalta ja jopa takasvingiin prässättiin sorvarilla yksilöllisesti tehdyt puslat. Eikä mikään auttanut.
Onko joku muu yrittänyt ajaa alppiserpentiinejä alaspäin tuutilla reippaasti. Jos on niin tietää mitä ne mutkat tekee.
Mutta loistava pyörä se on aikalaisekseen ja mikä parasta se toi aina reissulta kotiin.
Ja oli niitä ajettavuudeltaan paljon paljon huonompiakin.
Siitä kannen öljyvuoto-ongelmasta pääsee kyllä eroon, vaatii vaan vähän uskallusta jälkikiristää kannenpultit vajaaseen kolmeen kiloon, ja siitä seuraavien mahdollisten vaurioiden korjaamista. Ainakin kannattaa etukäteen vaihtaa ne koneen etupuolella näkyvissä olevat vaarnat.
Kahta en vaihda, Tuuttia ja ???????
-
Tiesitkös, että se mestaruuspyörä on nimen omaan V7 Sport http://www.jlmeccanica.com/2006/Guzzi.htm ::)
Ilmeisesti voitto on tullut hyvän kuskin ja hyvien ajo-ominaisuuksien johdosta! Muuten Onnittelut koko tiimille! :)
Hieno Guzzi, tosin tuo etuhaarukka on Harrikasta, se näkyy olevan Hydra Glide - keula, konettakin on "hiukan" piristetty,
750 > 1064 cc...., ja alkuperäisiä osia on muutenkin aika vähän jäljellä, ei sillä vakio-V7 sportilla mitään kisoja saati mestaruuksia voiteta....
Liekö tuo rakennettu ihan aidon V7 Sportin,
vai "joka liiteristä löytyvän" T3,sen pohjalle ? Runko niissä on kutakuinkin sama , V7 Sport on vain paljon harvinaisempi.
Replikahan tuo kuitenkin on, joten taitaa vain tuo väri ( Lime Verde) olla ainoa asia mikä muistuttaa V7 Sportista, mutta on hieno pyörä !
-
Monia perusteltuja mielipiteitä oli edellä. Saakos muilta kuin japsifaneilta yhtään kannatusta sellainen ajatus, että eri japsimerkit 60-luvun puolestavälistä 70-luvun alkuun kukin omalla tavallaan aloittivat uuden aikakauden: T 20, triplekawat, tuutti, esimerkiksi. Siihen saakka oli ollut aika seisovaa vettä vuosikymmeniä. Monet näissä japseissa käyttöön otetut keksinnöt, esimerkiksi tuoreöljyvoitelu oli varmaan keksitty aiemminkin, mutta uudet japsit olivat kokonaisuutena ja laajassa mitassa valmistettuina uutta.
-
Runko joka mulla on numeroltahan R306113.Rekkari on kiinni passaako sitä näin julkisesti ilimoottaa.Voin tierustella konttorilta mutkan kautta. 8) Rungolla en mitään tee joutaa jollekkin sopivasti...........YV mulle jos jotain kiinnostaa tai 040-7748530 8)
-
Monia perusteltuja mielipiteitä oli edellä. Saakos muilta kuin japsifaneilta yhtään kannatusta sellainen ajatus, että eri japsimerkit 60-luvun puolestavälistä 70-luvun alkuun kukin omalla tavallaan aloittivat uuden aikakauden: T 20, triplekawat, tuutti, esimerkiksi. Siihen saakka oli ollut aika seisovaa vettä vuosikymmeniä. Monet näissä japseissa käyttöön otetut keksinnöt, esimerkiksi tuoreöljyvoitelu oli varmaan keksitty aiemminkin, mutta uudet japsit olivat kokonaisuutena ja laajassa mitassa valmistettuina uutta.
Kyllä ne japsit sen uuden aikakauden aloittivat, silloin moottoripyörästä tuli enemmän huvittelu-ja vapaa-ajanvieton väline, kuin mitä se oli aiemmin ollut, moottoripyöränomistajan / kuljettajan ei tarvinnut enää olla rasvanäppinen tekniikan ihmelapsi päästäksen pyörällään liikkeelle, ja niillä saattoi mennä "kanttihousut" ja nappaskengät jalassa vaikka anopin luo kylään tai serkkupojan häihin pelkäämättä että siistit vaatteet sotkeentuvat moottorista ulos ruikkivasta öljystä.
Japsit ottivat myös sen ajan parhaan tekniikan käyttöön enempiä ujostelematta ( Tuoreöljyvoitelu, levyjarrut, nokka-akseli kannessa jne..)
-
Tähän olisi nyt hyvä lisätä se aikainen Classic Bike-lehden juttu jostain 70-luvun ja 80-luvun vaihteesta.
Siinä kerrotaan ja verrataan kaikki keksinnöt ja käyttöönotot, mitkä japsit kopiovat ja ottivat käyttöön juuri tuona ajankohtana 1965-1979.
Se paljastaa suoraan, että japanilaisia keksintöjä ja patentteja ei juurikaan ollut, vaan mallia haettiin muualta.
Onko juttu tallella kenelläkään?
Sitä on jaettu jopa suomennettuna versiona, omani sain muistaakseni Koskenkorvan Masiina Oy:stä silloin joskus. ::)
http://www.hondachopper.com/
http://www.angelfire.com/il3/cb750/
-
Tähän olisi nyt hyvä lisätä se aikainen Classic Bike-lehden juttu jostain 70-luvun ja 80-luvun vaihteesta.
Siinä kerrotaan ja verrataan kaikki keksinnöt ja käyttöönotot, mitkä japsit kopiovat ja ottivat käyttöön juuri tuona ajankohtana 1965-1979.
Se paljastaa suoraan, että japanilaisia keksintöjä ja patentteja ei juurikaan ollut, vaan mallia haettiin muualta.
Onko juttu tallella kenelläkään?
Sitä on jaettu jopa suomennettuna versiona, omani sain muistaakseni Koskenkorvan Masiina Oy:stä silloin joskus. ::)
Miksihän britit eivät tehneet samaa jo ennen japseja ? sensijaan että alkoivat valittaa jälkeenpäin kun japsit ehtivät ensin.... ???
Heillähän ne alkuperäiset patentikin olivat kaikesta päätellen.... Jos olisivat tehneet saman minkä japsit myöhemmin, niin Englanti olisi edelleenkin moottoripyöränvalmistuksen ykkösmaa, aikaa briteillä olisi kyllä ollut homman toteuttamiseen !
Mutta nyt osat ovat vaihtuneet, Britit ovat joutuneet hakemaan mallia ja teknistä know-howta Japanista, niin auto - kuin mp-teollisuudessakin.
Mutta mutta, huomenna elikkäs Lauantaana lähären Vaasahan, Jäähallille Lauri Tähkän konserttihin,
Ja vaimokin on joukos ! Meirän olis tarkootus konsertin jäläkehen yäpyä Vaasan Troppiiklanria - hotellis.
-
Täysin samaa mieltä MH:n kanssa. Kun Honda CB77 ja muut japsit tulivat -60 luvun alussa, alkoi aivan uusi aikakausi moottoripyöräilyssä.
Täällä euroopassa mutta erikoisesti USA:ssa jossa Honda saavutti valtaisan suosion.
Se ei perustunut mihinkään brändeihin eikä mielikuviin, vaan kylmiin tosiasioihin.
Laatu, kestävyys, suorituskyky ja käytettävyys löivät laudalta kaikki muut.
Minäkin ajelin noin 25 vuotta sitten V7Sportilla ja pari vuotta myöhemmin LM2:lla.
Ei oikein kolahtanut silloin, eikä ajo-ominaisuudetkaan olleet huippua ja kone oli laiska. Ei ne huonoja olleet, mutta paljon parempiakin oli.
Mutta kyllä mielellään ottaisin nyt vanhana miehenä LM kakkosen omaan talliin.
Ompa kumma kun ei Reijon kanssa koskaan tavattu. Ei Guzzeja silloin joka kulmassa vastaan tullut. Minunkin V7 Sportti oli limen vihreä.
Yhden uuden aikakauden aloitti Katana 1100 ja GPZ 900. Nehän kipittivät vakiona varttimailin ihan 11 pintaan joka on hyvä lukema vielä tänäänkin.
Siitäkin jo 25 vuotta. Aina kun Katanalla lähtee ja vääntää kaasun auki tyhjjäkäynniltä, tulee hymyä huuleen. Siinä on kyytiä ihan tarpeeksi vanhalle ukkelille.
Mutta nyt lähden maansiirtotöihin Yamaha XT 550:llä. Laitoin eilen jääratakumit alle.
-
Noni, taas ollaan kotona, ja pääsee jatkamaan sosiaalista elämää.
Ensin laitan uudestaan ton viimeisen muisteloni Tuutista, joka edusti sitä alkupäätä meillä, ja joka oli kohtuullisen uusi, kun sitä liikutin:
Laitetaanpa lisää löylyä.
Silloin, kun Tuutti tuli, se oli jotakin ihmeellistä. Neljä sylinteriä poikittain, sähköstartti, 4-4 pakoputket ja se levyjarru edessä.
Aletaan sitä purkaa mistä päästä tahansa, se nelkku oli sensaatio. FN:t, Hendersonit, Indianit, Nimbukset ja Motobecanet, niissä (=nelkku) oli ollut pitkittäin. Arielin Square Four on taas ihan oma juttunsa, säästän sen toiseen kertaan.
Ja se sähköstartti. Olihan noita ollut ennenkin (Hondissa), mutta toi toimi. En tiedä miksi, mutta näin se vaan oli.
Ne pakoputket tietysti on vain show-kamaa, mutta silloin erikoiset.
Levyjarrua en ihan heti muista muilla valmistajilla olleen tarjolla. Vaikka tuo olikin teholtaan lähes samaa luokkaa kuin BSA/Triumphin oikein säädetty kaksinokkainen, on se juttu juuri siinä "oikein säädetyssä". Levaria ei tarvi säätää.
Niistä 67 hevosvoimasta voidaan olla mitä mieltä tahansa, taisivat olla mainosmiesten juttuja. Mutta aika lähellä se taisi kuitenkin pyöriä, ainaskin 57? 50?
Ja se 200 km/h. Monikohan sen sai täyteen? Mää onnistuin vasta, kun olin vaihtanut nokan ja laittanut clip-onit. Sitten vasta irtosi kaksi markkaa. Ja painoakin taisi olla silloin jotain 65-70 kg.
Ajo-ominaisuudet olivat kuitenkin lähinnä hanurista; ihan tajuton kivireki, jonka ohjastaminen vaati voimaa ja painoa kuskilta. Rungostakin mulla on jotakin sanottavaa, mutta olkoon tällä erää. Ettei tule liikaa...
Mutta totuus on, että kun olin vaihtanut Tuuttini viissatkuun, oli ihan eri maailma edessä. Raitiotiekiskojen (=spåra, se kulkee Stadissa) ylitys alkuun pelotti, mutta pian huomasin sen onnistuvan sateellakin, missä kulmassa tahansa. Mutta ei Tuutilla (†).
Kerran tuuppasin viissatkulla moottoritien liittymään hiukan runsaalla nopeudella; tarvi kantata normaalia enemmän. Kipinät näkyivät peilistä (seisontatuki), mutta fillari pysyi kuitenkin käsissä (=CB500). Tuo ei olisi onnistunut Tuutilla; en ole kokeillut, mutta hurjan nuoruuden ja yhden tuuttikesän kokemusten pohjalta väitän näin.
Vielä yksi Tuutin erikoisominaisuus: Kun siitä poimi pois ne huilut äänenvaimentajista, ei maltillisessa ajossa kukaan huomannut mitään. Juttu olikin sitten ihan toinen, kun lähti hiukan kiireemmin liikuttamaan.
Tuutin huoltaminen oli myös ihan ahterista. Monet pikkujutut vaativat tavalliselta tallaajalta reisua huoltokorjaamolle. Jos kaikki senaikaiset Riumpit olisi käytetty osaavan korjaamon kautta, olisi puheet laadusta olleet hiukan toista tasoa. Ja olisivat vieläkin. (Ok, kyllä mää tiedän Riumpin Twinin heikkoudet; mitä haluaisit tietää niistä?)
Että kyllä se oli Tuutti, joka siivosi kentän. Muut jaappanilaiset vain myötäilivät, jopa Z-Kawazingo oli vain kopioinnin hedelmää; muutenhan ne olisivat jatkossakin tehneet niitä BSA A10:n kopioita.
Koska topicin alkaja laittoi Brandtin mainoksen, tarvii suhtautua asiaan ihan suomalaiselta pohjalta, globaalinen tilanne on tietysti hiukan erilainen, mutta kuka meistä edes tietää, mitä silloin oli maailmalla tarjolla? (No joo, varmasti tiedät...).
Kattotaans asiaa tolleen kevään '70 perspektiivissä, silloinhan tämä oli ajankohtainen:
Jos verrataan Tuuttia samankokoisiin, eli 750-kuutioisiin, on vertailuryhmä aika pieni. Oli Bemari /5 ja oli Ronttonin Commando. Nyt en muista, läpäisivätkö Laverda GT ja Triumph Trident tyypityksen, mutta sähköstarttia ei kuitenkaan ollut noissa briteissä, Bemarista en tiedä.
Rivinelosta ei ollut tarjolla yhdeltäkään muulta valmistajalta.
Sitten se huippunopeus. Vaikka Tuutin todellinen huippu jäikin alle sen 200:n, ei noi muutkaan kovin lähellä käyneet; Bemari 175, Commando 180. Tridentille (T150) tosin luvattiin 195, vaan oliko sitä silloin saatavilla?
Hintapuoli ratkaisee myös joskus ostajan päätöksessä, ainakin jos tarvii itse tienata ne rahnat:
Tuutti 6980,-
Bemari 8860,-
Laverda 7995,-
Norton 6400,-
Triumph 7820,-
Että jos sitä startin hintaa ajatellaan, toinen vaihtoehto maksoi jotain 15% enemmän, ja toinen 27% enemmän.
Luvatuista tehoista saadaan seuraavanlainen lista:
Honda 67
BMW 50
Laverda 53
Norton 58,5
Triumph 60
Ja ne on siis hevosvoimia. Kawasakin viissataseen luvattiin myös 60 horsea, mutta...
Muuten valikoima oli tuossa, huippunopeuden ollessa kriteerinä, myös Kawasaki 500 olisi ollut kilpailukykyinen. Hintaakin olisi ollut vain 5690,-, eli reilun 18% vähemmän. Mutta kun se oli vain viissatanen. (Ja kaksitahtinen.)
Että kaikenkaikkiaan vaikuttaa siltä, että toi Brandtin mainosteksti ei ollut ihan tuulesta temmattu. Silloin. Z-Kawahan sekoitti pakan aika pian, mutta siitähän tässä ei ollutkaan kysymys.
Häjyt saavat mun puolesta jatkaa keskusteluaan aiheesta "mitä olisi voinut olla, mitä tuli seuraavina vuosikymmeninä, ja mitä olen kuullut kaverien kertovan".
hk
-
Moro Kuntit
No niin, mitähän ihmeen totuuksia nuo nyt sitten ovat?
Maailan nopein, maailman tehokkain..
Aina on ollut jotakin maailman suurinta, isointa , tehokkainta ja jo
seuraavan mutkan takana on vielä isompaa ja tehokkaampaa...
Neljä pyttyä poikittain? Onko siinä jotakin kummallista sen
jälkeen kun Ford rivinelosen teki? Pytyn vierekkäinlaiton
multiplointia. Eli silkkaa apinointia.
Neljälovisen asemesta kuusilovinen? Ihan samaa k(a)uraa,
saman asian multiplointia.... ei mitään uutta.
Kampikammio halki vaakasuoraan? Mitäs ihmeellistä siinä on?
Jos omenan halkaisee pystypäin pitkipäin tai poikkipäin
niin mitä sitten? Aukipahan on ja samoin voi kaikista haukata.
Tarkoitus on saavutettu.
Jos jotakin uutta ja huimaa haluatte niin kääntäkää
katseenne Saksaan 30-luvulle.
DKW RT 2 1/2 PS pelistä kehiteltiin tohtori
Schnürlen kehittelemällä kiertoilmahuuhtelulla
"uusi" moottori. Vai kulkiko se nimellä "ristihuuhtelu".
DKW RT 3 PS
Saatiin parempi täytös, männästä harja pois, tasaisempi
lämpöjakauma.
Enemmän tehoa, enemmän nopeutta, vähemmän polttoaineen kulutusta !!!
Siinä oli jotakin uutta. Todellista kehitystä!
Siitä sitten kehiteltiin DKW RT 125. Mutta se olikin sitten vain saman idean kehittelyä.
Jopa niin, että pelistä tuli maailman kopioiduin moottoripyörä. Jopa Japanilaiset
omivat sen, muodossa Yamaha YA-1. Yamahan eka motsakri sodan jälkeen.
Luin lehdestä:
UUTUUS BMW HP2 Sport.
Mainoslause kuuluu: Kaikkien aikojen sporttisin,
tehokkain ja kevein moottoripyörä jossa on bokserimoottori.
Onko se muuten Boxeri vai onko se V-twin?
Tilavuus: 1170 ccm
teho: 130 hv
Maxvääntö: 115 Nm kierroksilla 6000 1/min
Vääntöä löytyy yli 100 Nm kierroksilla 3000 - 9000 1/min.
Kiihtyvyys: alle 3,1 s 1 - 100 km/h
HerraPyhäIsä! Mihin ne meitä vie?
Kuin pässiä narusta. Ja me motoristit
ostetaan... :o
Onko TOTUUS unohtunut?
Mitä mies oikeasti tarvitsee?
1 sylinteri
2 tahtia
3 vaihdetta
Ei muuta.
Kallu
Den Glada Gamla MoppeGubbe
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Vieläkin ihmetyttää miksi Laverda oli noin kallis vaikka siinä ei ollut käynnistyspoljinta ollenkaan :)
-
Tuutti 6980,-
Bemari 8860,-
Laverda 7995,-
Norton 6400,-
Triumph 7820,-
Tänäpäivänä onkin sitten asiat kääntyneet päälaelleen. (Joka epäilee ostakoot Classic Biken Buyer´s Guiden.)
Norton on koko valikoiman kallein hankkia. Oli kysymyksessä huippu entisöinti tai sitten projekti.
Halvin ei kuitenkaan ole BMW, vaan tuutti.
Sellaista on elämä. :o
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Buying a RealClassic Bikes:
Buying Classic Japanese Bikes:
It's good to know your own mind when you ride a classic motorcycle...
;)
-
Tuutti 6980,-
Bemari 8860,-
Laverda 7995,-
Norton 6400,-
Triumph 7820,-
Norton on koko valikoiman kallein hankkia. Oli kysymyksessä huippu entisöinti tai sitten projekti.
Halvin ei kuitenkaan ole BMW, vaan tuutti.
Sellaista on elämä. :o
Sådant är livet, sellaiset on liivit...:
Käytetty Commando S :
http://www.mobile.de/SIDogHSy3Q3yc74f6PKmdQ45A-t-vaNexlCsAsCsK%F3P%F3R~BmSB11LsearchPublicJ1196606585A1LsearchPublicD1300IMotorbikeW-t-vctpLtt~BmPA1A1B20A8%81K-t-vCaMoQuSeUnVb_X_Y_x_ysO~BSRA6D1300HCommandoBGNDKRADA0HinPublicA2A0A0A0A0/cgi-bin/da.pl?bereich=krad&sr_qual=GN&top=1&id=11111111286970345&
Ja sitten Käytetty Tuutti...:
Kumpi se olikaan kalliimpi... ;D
http://www.mobile.de/SIDqmEzLYcrEBnxgHyiCezZlw-t-vaNexlCsAsCsK%F3P%F3R~BmSB11LsearchPublicJ1196606738A1LsearchPublicD1300IMotorbikeX-t-vctpLtt~BmPA1A1B20B15%81e-t-vCaMkMoQuRDSeUnVb_X_Y_x_yprsO~BSRA6D1300E11000HCB%FF%A0750%FF%A0FBGND1980DKRADA0HinPublicA2A0A0A0H40000000A0/cgi-bin/da.pl?bereich=krad&sr_qual=GN&top=14&id=11111111284692387&
-
Minäkin ajelin noin 25 vuotta sitten V7Sportilla ja pari vuotta myöhemmin LM2:lla.
Ompa kumma kun ei Reijon kanssa koskaan tavattu. Ei Guzzeja silloin joka kulmassa vastaan tullut. Minunkin V7 Sportti oli limen vihreä.
Toin sen oman V7 Sporttini -97 - 98 talvella Italiasta, pyörän möi minulle Bolognalainen kaveri joka oli ostanut sen v -74, kun sain Guzzin se oli musta, "käyttöentisöin" sen , ja se myös maalattiin alkuperäisellä Lime Verde - vihreällä ( oli muuten oma hommansa löytää se värikoodi), ajelin sillä pari kesää täällä Oulussa, ( 98 - 99), nyt se on uudella omistajalla, tosin osina = entisöinti kesken....
-
Minullakin oli CB92 Benly yhtenä kesänä. Se oli aivan omaa luokkaansa ja kun meni tankin päälle matalaksi, ei enää moni 250 kuutioinenkaan pysynyt mukana.
Se muistan että kone otti aivan älyttömsti kierroksia. Varmaan yli 11000. Se oli paljon siihen aikaan.
Koneen veto vain parani mitä enemmän sitä kierrätti. Runko oli myös kevyt eikä CB92 painanutkaan vakiona kuin 100kg.
Piikkinen Suzuki kiihtyi hieman nopeammin mutta jo viimeistään kilometrin päästä Honda meni ohi.
Oikeaan vauhdin makuun pääsin kuitenkin CB77:lla jossa oli vielä paremmat jarrut. Se kulki varmaa yli 180 kun matalaksi meni.
Virtaviivaisin tyyli oli silloin sellainen että jalatkin nostettiin tapeilta tarakalle suoraksi.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille täältä Torniosta.
Haaparannan puolella näytti jo aamulla olevan melkoinen trafiikki.
-
Iltalehti ei ole oikein koskaan ollut niitä luotettavampia lehtiä, tässä asiassa on!
http://www.iltalehti.fi/autot/200707126345160_am.shtml
-
nettiosoitteessa on lehtiartikkeli / testi jossa mukana useita 70 luvun merkkejä on nopeita ja vähän nopeampia että silleen
http://www.sohc4.net/files/cycle_march_1970.pdf
http://kartelli.suntuubi.com/?cat=6
Mielenkiintoista luettavaa tuo testi !
Tuossa vertailussa kehuttiin Tuutin jarruja parhaiksi mitä Cycle-lehti oli siihen mennessä testannut....ja testissä oli mukana mm, Pässi , Trumppa ja Norton...Että se niistä Tuutin "surkeista" jarruista ! No huonot ne toki olivat nykymittapuulla , mutta muissa pyörissä oli vielä huonommat !
mm, Trumpassa Pässissä ja Nortonissa hidastuvuus oli välillä 0,98 - 1,08 G,tä kun se Tuutissa oli 1,45 G !
Norton Commadossa oli muuten testattujen pyörien surkeimmat jarrut.
Ratakierroksella Tuutti "surkeine" ajo-ominaisuuksineen oli joukon nopein , yhtä nopea kuin BSA Rocket 3 ;D
-
Oli siinä Ameriikan poika paneutunut asiaan. Mutta tuo oli heidän otantansa.
Pari asiaa jäi mietityttämään: Miten ne sai Nortonin nopeimmaksi varttimaililla, ei sillä etteikö se olisi nopea, mutta viissatku Kawa kevyempänä ja viiden vaihteensa kanssa oli hitaampi. Kawan loppunopeus oli kuitenkin suurempi; mihinkäs se aika sitten tuhlaantui?
Miksi ne saivat erilaiset "jarrutusvoimat" (vai mikä se niiden kehittämä uusi käsite oli), kahdelle samanlaisella etujarrulla varustetulle pyörälle? Vaikuttaako se takajarru sitten niin paljon siellä ihan äärirajalla? Vai oiskohan kuitenkin niin, että ne Triumphin ja BSA:n kaksinokkaiset eivät olleet ihan tarkasti säädöissään.
Ratakierrosajoista testirata on ollut sangen nopea (en lukiessani kiinnittänyt huomiota, mainittiinko sitä), kun ne kaksi kaikkein pölkyintä ajettavaa olivat nopeimmat.
Ei olleet muuten ameriikkalaisetkaan ottaneet mukaan 10 vuotta vanhoja 125- ja 250-kuutioisia Hondia.
hk
-
Kun prätkän tehosta ja sen - siis tehon - mittaamisesta puhutaan, niin varttimaili on mun mielestä paras mittapuu. Korkea loppunopeus tarkoittaa raakaa tehoa eli VOIMAA... Kawasakin "huono" varttimailin aika saattaa selittyä vaikkapa niinkin yksinkertaisella asialla kuin sutimisella. Kaksitahtinen kun on tunnetusti hivenen erikoisempi - ja vaikeampi - lähettää täydellä teholla paikaltaan kuin 4-tahtinen... Semminkin, jos kuskina on koko ajan ja kaikilla pyörillä sama mies...
-
Joko sutimisella tai huonolla alaväännöllä.
En ihan heti usko, että noita olisi ajanut yksi ja sama ukko; noissa on kolme ratkaisevasti erilaista vaihdekaavaa. Ei sellaista ukkoa ole syntynytkään, joka suvereenisti hallitsisi sekä oikean- että vasemmanpuoleisen vaihdepolkimen ja lisäksi up-for-up- ja down-for-up -vaihdekaavat.
hk
-
;D H. Kolm aliarvioi amerikkalaisia, ihmeukon nimi on Cook Neilson...
Tässä lainaus testistä:
Cook Neilson, who sets records with his own
Sportster fueler did all the riding in the drag test.
The following is his description of the proceedings...
Edit: Alaväännöllä ei yleisesti ottaen ole Drag Racingissä juurikaan mitään käytännön merkitystä, koskapa esimerkiksi lähtöhetkellä juuri ennen vihreän välähtämistä koneen kierrokset ovat ERITTÄIN korkealla ja myös pysyvät koko riuhtaisun ajan. Ja jos kuski on vähänkin kokematon, niin tuloksena on joko keuliminen tai sutiminen. Kokenut kuski osaa puolittaa/hoidella nämä probleemit...
-
Kerropas nyt meille kaikille, mistä keksit minun aliarvioivan amerikkalaisia, odotan mielenkiinnolla.
Enkä vieläkään usko yhden ukon hallitsevan suvereenisti jne. Ehkä kyseessä oli paras vaihtoehto, tai sitten kyseessä oli joku ihmemies.
Sitä ihmeyttä vastaan taas sotii aiempi selitys Kawan ajalle ja loppunopeudelle; se sutiminen. Ja nyt onkin kuski kokenut, jonka pitäisi osata puolittaa jne.
hk
-
Tuota Juhan tekstiä lukiessa, ajattelin että, Katana oli aika nopea, ja juuri sen nopeus oli siinä lähdössä.
Vaikka tehoa ei ollut enempää kuin 111 niin hiton nopea se oli pitkän taka swingin ansioista.
Ysi Kawa 900:lla ei ollut enää mitään jakoa, se tuntui laiskalta.
RG500 oli nopea.
Uusi aikakausi oli alkanut.
Kokeilin, ja ajoin 10 R:ää ja en pystynyt sillä kuin hiukan parempaan varttiin. 10R:llä jää lähdössä aina 10 metriä.
No, olen vanha ukkeli, ja nuoret varmaan osa paremmin kiihdyttää.
Terveioset Torniosta.
naavis
PS: Täällä pohjoisessa ajetaan jo jäällä.
-
Oli siinä Ameriikan poika paneutunut asiaan. Mutta tuo oli heidän otantansa.
Pari asiaa jäi mietityttämään: Miten ne sai Nortonin nopeimmaksi varttimaililla, ei sillä etteikö se olisi nopea, mutta viissatku Kawa kevyempänä ja viiden vaihteensa kanssa oli hitaampi. Kawan loppunopeus oli kuitenkin suurempi; mihinkäs se aika sitten tuhlaantui?
Miksi ne saivat erilaiset "jarrutusvoimat" (vai mikä se niiden kehittämä uusi käsite oli), kahdelle samanlaisella etujarrulla varustetulle pyörälle? Vaikuttaako se takajarru sitten niin paljon siellä ihan äärirajalla? Vai oiskohan kuitenkin niin, että ne Triumphin ja BSA:n kaksinokkaiset eivät olleet ihan tarkasti säädöissään.
Ratakierrosajoista testirata on ollut sangen nopea (en lukiessani kiinnittänyt huomiota, mainittiinko sitä), kun ne kaksi kaikkein pölkyintä ajettavaa olivat nopeimmat.
Ei olleet muuten ameriikkalaisetkaan ottaneet mukaan 10 vuotta vanhoja 125- ja 250-kuutioisia Hondia.
hk
Suurempi loppunopeus ei automaattisesti merkitse nopeampaa aikaa kiihdytyksessä, kyllä sinä sen tiedät ! Sen kun vänkäät vain ;D
Tekstissä kerrotaan että testissä olleella BSA,lla oli ajettu 18000 mailia ja Triumphilla vain 800 mailia, eli sen pässin jarrukengät olivat asettuneet paremmin ( asia myös tarkistettiin avaamalla jarrut) eli pässin parempi hidastuvuus johtui siitä.
Kaikkien brittipyörien jarrut säädettiin ja hidastuvuus mittaukset toistettiin useaan kertaan testin kuluessa, säädöt tehtiin niin hyvin kuin se vain oli mahdollista, testaajan mukaan millään tempuilla jarruja ei olisi enää saanut tehokkaammiksi, joka pyörällä oli "tehtaan mies" huolehtimassa säädöistä, testin jälkeen pyörien koneet vielä avattiin ja tarkistettiin että ne ovat tehtaan spekseissä.
Tuo testi on monilta osin varsin korutonta kertomaa, ei siinä selittelyt tai saivartelut auta ;D
-
Kerropas nyt meille kaikille, mistä keksit minun aliarvioivan amerikkalaisia, odotan mielenkiinnolla.
Enkä vieläkään usko yhden ukon hallitsevan suvereenisti jne. Ehkä kyseessä oli paras vaihtoehto, tai sitten kyseessä oli joku ihmemies.
Sitä ihmeyttä vastaan taas sotii aiempi selitys Kawan ajalle ja loppunopeudelle; se sutiminen. Ja nyt onkin kuski kokenut, jonka pitäisi osata puolittaa jne.
hk
Pyydän mitä nöyrimmin anteeksi, jos olen nyt loukannut Hannu Kolmin herkkää tamperelaista hipiää ;D
Jösses sentäs Kolm - onkohan minulla jotenkin erinomaisen poikkeava huumorintaju? No, tuo aliarviointi-kommentti ei ollut tarkoitettu Hannu Kolmin henkilökohtaiseksi solvaamiseksi tai eri kansojen rodullisten ominaisuuksien arvostelemiseksi. Kuten ehken kommentissa käytetystä hymiöstä ;D voisi päätellä; jos osaa tai jos haluaa... Tai jos ei halua tai jos ei osaa...
Totesinpahan vain, että H. Kolmin vahvoista epäilyistä huolimatta Amerikasta löytyy (löytyi?) ainakin yksi mies, joka hallitsi eri vaihdekaaviot ja eri puolilla olevat vaihdepedaalit. Ja tuon lehden testin varttimailin ajoista voisi päätellä, että hallitsi hyvin. Mutta mies olikin tekstiesittelyn mukaan ns. ammattilainen kiihdytyspuolella.
Ja kun kirjoitan kokeneesta kiihdytyskuskista, puhun asioista yleisellä tasolla. Muutoin mainitsisin nimen...
Et silleen; peace and love... 8)
-
Hondan (ja monen muun japanilaisen pyörän) menestykseen ei riitä tarkastelu pelkästään tekniikkaan, suorituskykyyn ja hintaan.
Kyse oli teollisuuden ja markkinoinnin vallakumouksesta.
1. Amerikkalainen tapa markkinoida agressiivisesti.
2. Röyhkeys ja rohkeus hyödyntää olemassa olevia teknisiä ratkaisuja hiomalla ne vielä tarkempaan toleranssiin.
3. Rohkeus tuoda markkinoille ratkaisut, joita muut valmistajat pitivät vain kilpakalustoissaan.
4. Asiakaslähtöinen ajattelutapa: Tutkittiin markkinahinnat ja valmistettiin tuote joka on edullisempi ja viimeistellympi kuin kilpailijoilla. Eli ensin asiakasystävällinen markkinahinta ja sitten tuote.
5. Vaikka markkinointi ja tuotekehitys oli valjastettu hyvin, niin valmistus oli rakennettu tuotantokeskeiseksi. Amerikasta opittu tehokas tuotantotapa ja edullinen työvoima pystyi edulliseen lopputulokseen. Kulttuuri oli myös kurinalaisempi.
Japanilaiset löivät Amerikkalaiset ja Eurooppalaiset heidän omalla maaperällään heiltä opituin markkinoinnin ja tuotannon keinoin. Kyse oli rohkeudesta ja röyhkeydestä tehdä asiat oikein ja siten, että koko organisaatio tuotantotyötekijöineen oli sitoutunut voittamaan markkinat.
Tuotteet sinänsä eivät olleet suuria keksintöjä mutta kuluttajat saivat edullisesti: nopeutta, voimaa, kromia, urheilullisuutta, kauneutta. Näitä muut tarjosivat vain optiona suurella rahalla.
Tässä esimerkki markkinoinnista USA:ssa
The Hondells "Little Honda"
Yhtye oli ensimmäisiä The Monkeesien lisäksi joka perustettiin Idolsien tyyliin.
http://www.youtube.com/watch?v=WqKi_9p1zks&feature=related
-
Hondan (ja monen muun japanilaisen pyörän) menestykseen ei riitä tarkastelu pelkästään tekniikkaan, suorituskykyyn ja hintaan.
Kyse oli teollisuuden ja markkinoinnin vallakumouksesta.
1. Amerikkalainen tapa markkinoida agressiivisesti.
2. Röyhkeys ja rohkeus hyödyntää olemassa olevia teknisiä ratkaisuja hiomalla ne vielä tarkempaan toleranssiin.
3. Rohkeus tuoda markkinoille ratkaisut, joita muut valmistajat pitivät vain kilpakalustoissaan.
4. Asiakaslähtöinen ajattelutapa: Tutkittiin markkinahinnat ja valmistettiin tuote joka on edullisempi ja viimeistellympi kuin kilpailijoilla. Eli ensin asiakasystävällinen markkinahinta ja sitten tuote.
5. Vaikka markkinointi ja tuotekehitys oli valjastettu hyvin, niin valmistus oli rakennettu tuotantokeskeiseksi. Amerikasta opittu tehokas tuotantotapa ja edullinen työvoima pystyi edulliseen lopputulokseen. Kulttuuri oli myös kurinalaisempi.
Japanilaiset löivät Amerikkalaiset ja Eurooppalaiset heidän omalla maaperällään heiltä opituin markkinoinnin ja tuotannon keinoin. Kyse oli rohkeudesta ja röyhkeydestä tehdä asiat oikein ja siten, että koko organisaatio tuotantotyötekijöineen oli sitoutunut voittamaan markkinat.
Tuotteet sinänsä eivät olleet suuria keksintöjä mutta kuluttajat saivat edullisesti: nopeutta, voimaa, kromia, urheilullisuutta, kauneutta. Näitä muut tarjosivat vain optiona suurella rahalla.
Tässä esimerkki markkinoinnista USA:ssa
The Hondells "Little Honda"
Yhtye oli ensimmäisiä The Monkeesien lisäksi joka perustettiin Idolsien tyyliin.
http://www.youtube.com/watch?v=WqKi_9p1zks&feature=related
Mitähän tarkoitat agressiivisella markkinoinnilla, oliko ne myyjät vihaisia vai ..?
Edes "amerikkalainen" markkinointiikaan ei kanna yli 40 vuoden ajan jos myy paskaa :P Britit sitä yrittivät...... Ei pakolla mitään myydä, se on tullut huomattua 20 vuoden myynitimiesuran aikana, avainasiat ovat tuotteen laatu ja asiakaspalvelu, hinta tulee vasta niitten jälkeen.
Eihän ne japsit hinnalla kilpailleet ! Mistä se tuokin käsitys on tullut ? esim, Tuutti oli kalliimpi kuin englantilaiset kilpailijansa, mutta oli se parempikin, ts, ostaja sai rahoilleen katetta.
Ja sen röyhkeydenkin voit huoletta jättää pois ! Jos joku tekee parempia tuotteita kuin muut, niin kyse ei tosiaankan ole mistään röyhkeydestä, vaan TAIDOSTA ;D
Vai onko esim, muita kirvesmiehiä parempaa ja tarkempaa työtä tekevä kirvesmies "röyhkeä" kun kehtaa olla työssään parempi kuin ne muut ?
Ja siinä taidossa ja työn laadussa japsit löivät Eurooppalaiset ja Amerikkalaiset kilpailijansa, Ylimieliset Britiit eivät selvinneet kilpailusta, baan sikäläinen mp-teollisuus katosi, Italiaanot ja Jenkit ottivat uudesta kilpailijasta opikseen ja nostivat tuotteidensa laadun "Japanilaiselle" tasolle, niinpä noissa maissa on edelleenkin omaa MP-sekä autoteollisuutta.
-
Reijo: Ehäni ne japsit hinnalla kilpailleet, mistä se tuokin käsitys on tullut ? esim, Tuutti oli kalliimpi kuin englantilaiset kilpailijansa, mutta oli se parempikin, ts, ostaja sai rahoilleen katetta.
Leo: Kyllä, he kilpailivat hinnalla. Vastaat itse tuohon käsitykseen: Ostaja sai rahalleen enemmän.
Reijo: Ja sen röyhkeydenkin voit huoletta jättää pois ! Jos joku tekee parempia tuotteita kuin muut, niin kyse ei tosiaankan ole mistään röyhkeydestä, vaan TAIDOSTA Grin Vai onko esim, muita parempaa ja tarkempaa työtä tekevä kirvesmies röyhkeä, kun kehtaa olla työssään parempi kuin muut ?
Leo: Röyhkeyttä edusti se, että he eivät tehneet omaa, selkeästi erilaista ratkaisua. Yleinen tapa markkinoilla oli erilaisuuden korostaminen ratkaisuissa. Heidän tapansa parantaa muitten ratkaisuja koettiin röyhkeäksi.
Reijo: siinä taidossa ja työn laadussa japsit löivät Eurooppalaiset ja Amerikkalaiset kilpailijansa, Ylimieliset Britiit eivät selvinneet kilapilusta, Italiaanot ja Jenkit ottivat uudsta kilpailijasta opikseen ja nostivat tuotteidensa laadun "Japanilaiselle" tasolle, niinpä noissa maissa on edelleenkin omaa MP-sekä autoteollisuutta.
Leo: En tiedä missä tuo ylimielinen britti oli? Lorditko niitä oli vai mistä tuo käsitys on tullut ? Kahden kerroksen väkeä? Sanoisin mielummin, että britit olivat voimattomia.
Brittien teollisuus oli vanhanaikainen ja heidän taitonsa markkinoida heikko. Heillä oli myös ongelmia työvoimapolitiikassa joka oli vastaikkainasettelua ja kankeaa.
Jenkit ja Italiaanot ovat aina tehneet laatua. Siitä ei ollut kyse. Kyse oli siitä, että laatua saatiin siihen hintaan, että keskivertokuluttaja pystyi ostamaan sitä. Japanilaiset kuuntelivat myös kuluttajia (markkinointikeskeisyys). He halusivat nopeita, kevyitä, moderneita ja sporttisia moottoripyöriä. Kohderyhmä oli uusi sukupolvi. Amerikkalaiset tarjosivat edelleenkin raskaita pyöriä (laadukaita) vaikka uusi sukupolvi hamusi sporttisuutta.
Japanilaiset uudistivat vuosittain mallistoa jopa niin radikaalisti, että edellinen ei edes muistuttanut uutta mallia kuin logon osalta. Tämä etu on toisaalta myös haitta; jotkut asiakkaat haluavat tunnistettavaa profiilia (moottori ym tyyli) joka säilyy vuodesta toiseen (esim. Harley, Guzzi jne).
Et sillei
-
Reijo: Ehäni ne japsit hinnalla kilpailleet, mistä se tuokin käsitys on tullut ? esim, Tuutti oli kalliimpi kuin englantilaiset kilpailijansa, mutta oli se parempikin, ts, ostaja sai rahoilleen katetta.
Leo: Kyllä, he kilpailivat hinnalla. Vastaat itse tuohon käsitykseen: Ostaja sai rahalleen enemmän............jne jne..
Hinnalla kilpailu tarkoittaa hinnalla kilpailua Vai onko sinulla joku uusi määritelmä sille ? Niin että kilpaillaankin korkeammalla hinnalla kuin kilpalijat ;D ;D
Olen edelleenkin sitä mieltä että Taito ja Röyhkeys ovat kaksi ihan eri asiaa !
Ylimielisyydestä: Vielä 60-luvun puolivälissä Nortonin Bsa,n Ja Triumphin johto oli sitä mieltä ettei Japanilaisilla ole tarvittavaa tietotaitoa valmistaa isoja moottoripyöriä, mitä se on muuta kuin ylimielisyyttä ? Herrat olivat sitäpaitsi jo käyneet Japanissa tutustumiskäynnillä, ja osa heistä oli "tyrmistynyt" nähdessään Japanilaisvalmistajien tehtaat ja tuotantolinjat.
AMF.n omistama Harley-Davidson oli kaatua 70-luvulla omiin laatuongelmiinsa, siihen aikaan amerikkalaiset pyörät olivat kaikkea muuta kuin "laadukkaita", ne olivat toivottomia romuja jo tehtaalta lähtiessään ! Mutta HD-n perustajasuku tarttui peräsimeen -82 ostaen tehtaan, uudessa komennossa mallisto pysyi samanlaisena kuin ennenkin, mutta laatu nostettiin Japsípyörien tasolle
( =EVO-moottori), yhtä raskaita ne harrikat olivat edelleenkin , mutta eivät enää jättäneet tielle, eivätkä vuotaneet öljyä jo kaupan lattialla !
Italialaiset eivät tehneet laadukkaita pyöriä 70-luvulla, taisivat olla vielä kehnompia kuin britit, no ehkä Laverdaa ja Guzzia lukuunottamatta, mutta Italiaanot ottivat opikseen, ja esim, nykyiset Ducatit ovat kestävyydeltään ja laadultaan ihan toista maata kuin 70 ja 80 luvulla tehdyt.
Eikös Tuutin SOHC-konetta tehty v,sta -69 vuoteen -78 samanlaisena ? Se on melko pitkä aika ! Samoin Kawasakin 1000 cc nelikko eli pienin muutoksin kauan, lähes kaksikymmentä vuotta, Hondan suosituin malli Super Cub , on säilynyt rakenteeltaan samanlaisena kymmeniä vuosia
-
Tämä viesti ketju on toiminut erittäin negatiivisena infona japanilais-valmisteita kohtaan.
Voisinkin tätä ketjua seuranneena sanoa, etten IKINÄ OSTA JAPANILAISTA SOOPAA, en ikinä! Saatikka sitten TUUTTIA, (vaikka olen sellaisia joskus omistanutkin).
Niin hyvin ovat "myyntimiehet" täällä asiaansa markkinoineet.
Oppikohan tästä kukaan? ;)
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Terve,
Eihän ne japanilaiset soopaa ole ;)
Ei kai soopaa voida myydä niin menestyksellä kuin lukemat osoittaa.
Soopaa voi myydä muutamalle kaiken aikaa, kaikille jonkun aikaa mutta kaikille ei kaiken aikaa.
Vastaikkainasettelu: muut merkit/japanilaiset on aika vanha juttu. Se kuin ei päde enään tämän päivän globaalissa teollisuudessa ja markkinoinnissa kun omistuspohjat ovat sekaisin ja universaaliset. Sama koskee valmistusta. Made in... alkaa olla hämärtyvää.
Tosi asia on se, että japanilaiset oivalsivat jotain mitä muut jäivät huuli pyöreänä ihmettelemään. Vanha konservatiivinen keisarikunta muuttui tehokkaaksi teollisuusmaaksi. Huolimatta siitä, ettei heillä ollut raaka-aineita. He kehittivät jalostuksen huippuun. Markkinoinnin he oppivat nopeasti länsimaista. Jenkit kun ei keksineet muuta siihen hätään, niin nostattivat patriotismilla mm. American Craft, Jap Grap ja Buy American-toiminnoilla pelastusta työllisyyteen. Erikoista se oli vielä se, että nuo toiminnot rantautuivat esim. Suomeenkin vaikka meillä ei ollut mitään syytä boikotoida Japanilaisia tuotteita.
Täytyy muistaaa vielä yksi merkittävä seikka: Suomen moottoripyöräkulttuuri nousi kukoistukseen juuri japanilaislla pyörillä. Samoin japanilaisten merkitys moottoripyörä-kilpa-ajoissa.
Reijo: Älä ota röyhkeys sanaa tässä tapauksessa kielteisesti tai loukkaavasti. He tekivät markkinointia ja tuotekehitystä tavalla joka on tänä päivänä ihan normaalia yrityksissä, mutta silloin....
Enpä jää veivaamaan tuosta hintakilpailusta ja mitä se tarkoittaa. Markkinoinnista ja määritelmistä on väännetty niin monta opusta, että jää aika torsoksi keskutella foorumissa siitä.
-
Olen Leo kanssasi samaa mieltä siitä että Japanilaisten ansiosta moottoripyöräharrastus koki nousun 70-luvulla, niin suomessa kuin muuallakin.
Tuolla röyhkeydellä sanana on minulle negatiivisempi lataus kuin sinulle, mutta ei se mitään kun sen tietää ;D
-
Terve Reijo ja muutkin,
Kun tuossa kirjoitin nykymaailman teollisuuden ja markkinoinnin olevan maailmanlaajuista ja selvittämätöntä. Tuotteella ei ole enään "kulttuuria".
Eikö olekin hieno harrastaa Classic pyöriä kun niissä on vielä se alkuperäisyys ja "sielu". Oli se sitten italiaano, britti, jenkki, sakemanni, tsekki tai japski jne.
Kaikissa näissä on se jokin. Kaikki se kulttuuri mahtuisi myös talliini jos rahat riittäis. Jokaiselta löytyy merkittäviä ja mullistavia malleja.
Mielestäni mielenkiintoisin keskustelu olisi "merkittävimmät mallit historiassa" ja perustelut sille. No, tämä kuuluukin toiselle osiolle kuin tänne.
-
Leo viittasi merkkien vastakkainasetteluun ja made in-horjuvuuteen. Siitä tuli mieleeni eräs korealainen automerkki, joka yht´ äkkiä sai letukan merkin keulalleen ja on sitten muka letukka!
Miten muuten on, tehdäänkö japsipyöriä muualla kuin Japanissa ja jos, niin missä? Kysyn kun en tunne asiaa.
-
Terve,
Leo B tässä innostuu vastailemaan.
Eikös Gold Wingiä ole tehty USA:ssa vai tehdäänkö vieläkin?
On se Chevy. Se on Global Chevy. Kaikkihan ne siirtyy pikkuhiljaa Koreaan ja siitä seuraavaksi Intiaan jne. Onkohan japsitkin jo siirtäneet Koreaan tuotantoa?
Mulla oli jonkin aikaa Chrysler Voyager jossa oli Mitsubishin moottori. Mistä näistä enään tietää mitä ne on? Siksipä nämä veteraaniklassikot kiinnostaa.
-
Ainakin Honda perusti tehtaan Ohioon 1977, ja ensimmäinen pyörä valmistui 1979. Syynähän oli tietenkin markkinoiden läheisyys ja varaosa- ym. huoltoseikat.. Myöhemmin päätöksestä varmaan onniteltiin itseä rivissä, kun USA:n oman maan tuotteiden kysynnän hiipuminen johti protektionismiin, joka asetti rangaistusveron yli 700-kuutiosentimetrisille tuontipyörille vuosina 1984-1987. Usassa tehtiinkin sitten isompia pyöriä, kuten GoldWingejä, ja 1100-kuutioisia VF:iä (Sabre ja Magna).
Hondan tehtaat ovat Ohiossa vieläkin, tässä lainaus "Factory Tours USA"-sivulta:
"The Marysville Motorcycle plant produces Gold Wings, Valkyries, VT1100 Shadows and Four Trax all-terrain vehicles. These products are made only in Ohio and are exported worldwide. This plant was Honda's first manufacturing facility in America. It leads the industry in production, efficiency and flexibility."
Nuoremmalla veljellä on ollut jenkkipyöriä, ja kyllä minäkin sellaisen vielä ostan, kunhan sopiva tuhatsatanen Sabre sattuu hollille : )
-
Terve,
Pakko kysyy tietäjiltä:
Näin viime kesänä Suomessa nätin Honda Clubman GB 500 (lunttasin netistä). Cafe Raaseri fiilistä. Sain sellaisen käsityksen, että se on jenkeissä tehty vai oliko se niin, että niitä vietiin vain sinne vai...?
Luulin ensin pyörän olleen rakennetun mutta osoittautuikin alkuperäiseksi.
Meikis pysähty ihan ihmettelemään.
Onko Suomessa monta? Enpä ainakaan ole nähnyt monia.
Tossa kuva vastaavasta: http://lovik.tripod.com/Clubman.html
-
Ainakin 6 sylinteriset Honda God Wingit ja Valkyriet ovat amerikkalaisia pyöriä, myös suunnittelultaan, NSR 125 - mallia tehtiin Italiassa ainakin aikoinaan, ja varmaan Hondalla on tehtaita kymmenissä eri maissa, Tuskin ne Thaimaassa ja Malesiassa olevat miljoonat Super Cubit on sinne japanista kuskattu.....
Tuo GB 500 Clubman mahtaa olla ihan Japsien tekemä, siellä tuollaisista pyöristä tykätään kuin hullu puurosta, olen muutaman Clubmanin tuonut saksasta asakkailleni.
Lappenrannan ja Imatran suunnalla pitäisi olla parikin minun tuomaani Lupimiestä. tahtovat ryökäleet olla aika kalliita saksassakin , täällä Oulussa Hirvasojan Jampalla on sellainen, Jamppa on sen itse tuonut , sitä en tiedä onko se myynnissä. kyllä suomessa jonkin verran noita Cubmaneja on, mutta Brandt ei kai ole tuonut ainuttakaan.
-
Tiesitkös, että se mestaruuspyörä on nimen omaan V7 Sport http://www.jlmeccanica.com/2006/Guzzi.htm (http://www.jlmeccanica.com/2006/Guzzi.htm) ::)
Ilmeisesti voitto on tullut hyvän kuskin ja hyvien ajo-ominaisuuksien johdosta! Muuten Onnittelut koko tiimille! :)
Hieno Guzzi, tosin tuo etuhaarukka on Harrikasta, se näkyy olevan Hydra Glide - keula, konettakin on "hiukan" piristetty,
750 > 1064 cc...., ja alkuperäisiä osia on muutenkin aika vähän jäljellä, ei sillä vakio-V7 sportilla mitään kisoja saati mestaruuksia voiteta....
Liekö tuo rakennettu ihan aidon V7 Sportin,
vai "joka liiteristä löytyvän" T3,sen pohjalle ? Runko niissä on kutakuinkin sama , V7 Sport on vain paljon harvinaisempi.
Replikahan tuo kuitenkin on, joten taitaa vain tuo väri ( Lime Verde) olla ainoa asia mikä muistuttaa V7 Sportista, mutta on hieno pyörä !
Eihän tuossa toki ole V7 sporttia kuin nimi, mutta luokan säännöt sallinevat aika paljon muutoksia.
Ei ole muuten samassa luokassa näkynyt muutamaan vuoteen vastaavan tasoista menestystä Hondilla. Pienemmissä luokissahan Hondia toki on, mutta aika harvassa on ne todella voittoisat Honda-merkkiset kilpurit, jotka on rakennettu alkuperäiselle rungolle. Eruilaisten runkopajojen runkoja Hondiin tosin näyttää saavan hyvin ja ilmeisesti ne niitä kilvanajossa tarvitsevatkin.
Eipä ole omakohtaista kokemusta V7-sporteista, mutta jonkin verran uudemmista Lemanseista ja matkamallin Guzzeista. Verrattuna niihin 70-80 luvun alun japsipyöriin millä olen ajanut, niin kyllä nuo Guzzit vaan ovat tuntuneet nimenomaan runko/alusta/jarrusektoreilla aika paljon pätevämmiltä kuin Japanin vehkeet.
-
Tiesitkös, että se mestaruuspyörä on nimen omaan V7 Sport http://www.jlmeccanica.com/2006/Guzzi.htm (http://www.jlmeccanica.com/2006/Guzzi.htm) ::)
Ilmeisesti voitto on tullut hyvän kuskin ja hyvien ajo-ominaisuuksien johdosta! Muuten Onnittelut koko tiimille! :)
Hieno Guzzi, tosin tuo etuhaarukka on Harrikasta, se näkyy olevan Hydra Glide - keula, konettakin on "hiukan" piristetty,
750 > 1064 cc...., ja alkuperäisiä osia on muutenkin aika vähän jäljellä, ei sillä vakio-V7 sportilla mitään kisoja saati mestaruuksia voiteta....
Liekö tuo rakennettu ihan aidon V7 Sportin,
vai "joka liiteristä löytyvän" T3,sen pohjalle ? Runko niissä on kutakuinkin sama , V7 Sport on vain paljon harvinaisempi.
Replikahan tuo kuitenkin on, joten taitaa vain tuo väri ( Lime Verde) olla ainoa asia mikä muistuttaa V7 Sportista, mutta on hieno pyörä !
Eihän tuossa toki ole V7 sporttia kuin nimi, mutta luokan säännöt sallinevat aika paljon muutoksia.
Ei ole muuten samassa luokassa näkynyt muutamaan vuoteen vastaavan tasoista menestystä Hondilla. Pienemmissä luokissahan Hondia toki on, mutta aika harvassa on ne todella voittoisat Honda-merkkiset kilpurit, jotka on rakennettu alkuperäiselle rungolle. Eruilaisten runkopajojen runkoja Hondiin tosin näyttää saavan hyvin ja ilmeisesti ne niitä kilvanajossa tarvitsevatkin.
Eipä ole omakohtaista kokemusta V7-sporteista, mutta jonkin verran uudemmista Lemanseista ja matkamallin Guzzeista. Verrattuna niihin 70-80 luvun alun japsipyöriin millä olen ajanut, niin kyllä nuo Guzzit vaan ovat tuntuneet nimenomaan runko/alusta/jarrusektoreilla aika paljon pätevämmiltä kuin Japanin vehkeet.
Komppaan Esaa.
Guzzin V7 Sport-malleissa käytettiin kuuluisan, Lino Tontin suunnittelemaa runkoa. Samainen jeppe suunniteli tämän jälkeen Linto-kilpapyörän.
Runko on aika läheinen malliltaan Rickmanin 60-luvun alun TT-rungolle.
-
Tiesitkös, että se mestaruuspyörä on nimen omaan V7 Sport http://www.jlmeccanica.com/2006/Guzzi.htm (http://www.jlmeccanica.com/2006/Guzzi.htm) ::)
niin kyllä nuo Guzzit vaan ovat tuntuneet nimenomaan runko/alusta/jarrusektoreilla aika paljon pätevämmiltä kuin Japanin vehkeet.
Komppaan Esaa.
Guzzin V7 Sport-malleissa käytettiin kuuluisan, Lino Tontin suunnittelemaa runkoa. Samainen jeppe suunniteli tämän jälkeen Linto-kilpapyörän.
Runko on aika läheinen malliltaan Rickmanin 60-luvun alun TT-rungolle.
No ei se vanha guzzi nyt niin ihmeellinen ajettava ole, tunnelma on vähän sama kuin sarvikuonoa ohjailisi mutkien läpi, suunnillen yhtä herkkä kääntymään... Ja V7 Gt ja V7 Sport malleissa alunperin olleet rumpujarrut ( edessä oikein nelinokkainen, joo....) olivat suorastaan vaarallisen tehottomia pyörän painoon ja vauhtivaroihin nähden, toki jo 70-luvulla tulleet Brembon levyjarrut ( ainakin S3 mallissa oli sellaiset) muuttivat tilanteen, ne kun olivat valovuosia edellä aikansa japsijarruja, tuo Lino Tontin alunperin V7 Sporttiin suunnittelema runko oli myöhemmin käytössä useissa guzzin malleissa ( T3, Spada, Mille jne ..)
-
"Että kyllä se oli Tuutti, joka siivosi kentän. Muut jaappanilaiset vain myötäilivät, jopa Z-Kawazingo oli vain kopioinnin hedelmää; muutenhan ne olisivat jatkossakin tehneet niitä BSA A10:n kopioita."
Kröhöm, täytyy tuota Kawasakiakin vähän puolustaa kun tuntuu että tuota Hondan palvontaa on jo liikaakin. Mistähän Kawasakin Z1 kone oli kopioitu? Oli hyvinkin samaan aikaan jo suunnitteilla 750 kuutioisena kun Hondankin mylly mutta Honda kerkisi ensin markkinoille. Sittenhän ei enää voinut samankokoisena julkaista vaan palattiin sorvin ääreen ja tehtiin 900 kuutioinen. Ja hyvinkin erilainen kone kuin Hondalla ja monessa suhteessa paljon parempi. Twincam, ensiöveto suoraan rattailla, öljytila koneessa yms. Ja käsittääkseni kestävyydeltään ja virittäjäystävällisyydeltään luokkaa parempi kuin Honda ikinä. Suzukihan sitten kopioi aika suoraan Kawasakilta oman GS750-koneen josta sitten kehittyi paras ilmajäähdytteinen four eli GSX1100-1150. Tuon Kawan koneen rempanneena ja ajaneena voin sanoa että laadukas moottori, toisin kuin myöhempien aikojen Kawojen koneet. Eli kyllä pidän tuota Kawan fouria ensimmäisenä hyvänä, kestävänä, tehokkaana ja huoltoystävällisenä moottorina vaikka Triumphilla ajankin ::) Jotenkin tuo tuutin palvonta on täällä Suomessa ja lehdistössä mennyt jo yli äyräiden.
-
No ei se vanha guzzi nyt niin ihmeellinen ajettava ole, tunnelma on vähän sama kuin sarvikuonoa ohjailisi mutkien läpi, suunnillen yhtä herkkä kääntymään... Ja V7 Gt ja V7 Sport malleissa alunperin olleet rumpujarrut ( edessä oikein nelinokkainen, joo....) olivat suorastaan vaarallisen tehottomia pyörän painoon ja vauhtivaroihin nähden, toki jo 70-luvulla tulleet Brembon levyjarrut ( ainakin S3 mallissa oli sellaiset) muuttivat tilanteen, ne kun olivat valovuosia edellä aikansa japsijarruja, tuo Lino Tontin alunperin V7 Sporttiin suunnittelema runko oli myöhemmin käytössä useissa guzzin malleissa ( T3, Spada, Mille jne ..)
No onhan ne Guzzit toki kankeita kääntymään, mutta suuntavakaudessa ei sitten puolestaan ole mitään valittamista ja tienpinnassa olevat kuopat ei sentään saa suunnanmuutosta aikaiseksi kuten aika monessa 70-luvun japsipyörässä.
Guzzista saa toki melko ketterän, kun vähän muuttelee. Oma Lemans-kolmonen on jo aikamoisen ketterä, mutta silläpä ei ajeta kuin radalla, joten kaiken ylimääräisen painon riisuminen pyörästä on ollut aika helppoa.
Toki meikäläisen ajokokemus painottuu enemmän tuon Guzzin puolelle ja ne japsipyörät mitä alla on ollut eivät ole olleet esim. jousituksen suhteen enää parhaassa vedossaan. Muistan vaan erinäisiä tilanteita japsivehkeillä, joissa esimerkiksi keulan keveneminen jossain nypyssä on aiheuttanut aikamoisia kuviota tielläpysymisen suhteen ja vastaavasti Guzzilla näitä ei ole tullut eteen. Tosin siirryin näihin Guzzeihin sen verran "kypsyneempänä" kuskina, että hankalat tilanteet pystyy helpommin välttämään.
Se Guzzin rumpujarru on ilmeisesti sama kuin gt 850-mallissa?
Siitä ei sellaisen omistanut kaveri antanut mitään kehutavaa arviota ja sanoi, että siitä ei kelvollista saa tekemälläkään. Itse en ole ajanut kuin levyjarrullisia malleja ja ne onkin sitten oikein hyvät verrattuna mihin tahansa aikalaisiin katupyörissä.
Joskus olisi mielenkiintoista tehdä jonkinlainen "vertailutesti" vanhoilla pyörillä, mutta ainakin täysin vakiokuntoista Guzzia on hankala löytää, kun niihin on jätetty niin monta paikkaa, joista saa pienllä parantamisella niin paljon parempia, että vakiot onk äyneet vähiin... :)
-
Tämä viesti ketju on toiminut erittäin negatiivisena infona japanilais-valmisteita kohtaan.
Voisinkin tätä ketjua seuranneena sanoa, etten IKINÄ OSTA JAPANILAISTA SOOPAA, en ikinä! Saatikka sitten TUUTTIA, (vaikka olen sellaisia joskus omistanutkin).
Niin hyvin ovat "myyntimiehet" täällä asiaansa markkinoineet.
--------------------
1970-luvulla minulla oli 5 super Kawasakia. 1983 ostin Honda VF1100C = V65 Magna Hikolta (sanottiin 9 tulleen Suomeen). Edelleen kuin uusi. Vain etuvilkkujen kumivarret väsyivät viisi vuotta sitten, ja Otto hankki uudet Belgian Honda-varastosta. Guinnessin ennätysten kirjan mukaan pyörä oli maailman nopein = 275 km/h viiden vuoden ajan. Itse olen ajanut sillä Euroopassa kaksi päällä 250km/h "matkanopeutta".
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Tervehdys Olavi,
Jo muistan hyvinkin Sinua ja ostamasi VF1100 Customin. Ai se on vieläkin Sinulla jäljellä.
Viimeksi kun tavattiin taisi olla Barcelonan FIM-rallissa 1988? hotelin vieressa olevassa kuppilassa. Minä olin Gold Wing 1500:lla liikkeellä, Sinä olit varmaan silla VT1100C:lla liikkeellä.
Silloin kerroit minulle hiukan Sinun työurastasi, milloin olit ollut Vietnamissa jotain telakkaa pistämässä kuntoon, milloin Saudi Arabiassa, milloin Nigeriassa. Taisit touhua jotain vesihuollon kanssa silloin.
Ensimmäinen muistoni Sinusta oli kun tavattiin siellä Lauttasaaressa Turtiaisten hienon talon edessä. Silloin Sinulla oli se 500 kuutioinen Kawasaki tripple jos en väärin muista. Kuuluisaksi Sinusta kai sitten tulit kun pääsit eduskuntaan aika nuorena ja kävit eduskunnassa nahkatakki/puku päällä. Sinun poliittinen aatemaailmasi on kai vahan muuttunut niistä SMP vuosista…
Kivaa tavata vanha tuttu, vaikkakin nain cybermaisesti ja kiva että olet ollut tyytyväinen VF1100C pyörääsi.
MP-Terveisin HIKO Thaimaan lämmössä
-
Hello Hiko,
Aika paljon muistettu satunnaisista tapaamisista. Kawa taisi olla kuitenkin 750cm3 Mach IV, joita minulla oli jopa kaksi. Pyörääni olen ollut tosi tyyväinen, mitä on vielä lisännyt USAsta hankkimani lisävarustesetti, johon kuuluu mm iso plexi.
Terveisin olavi
(http://)
[ylläpito on poistanut liitteen]