Aihe: Maailman nopein, tehokkain

[Mauri Kirves]

Iltalehti ei ole oikein koskaan ollut niitä luotettavampia lehtiä, tässä asiassa on!

http://www.iltalehti.fi/autot/200707126345160_am.shtml

[Reijo Huhtakangas]

nettiosoitteessa on  lehtiartikkeli / testi jossa mukana useita 70 luvun merkkejä  on nopeita ja vähän nopeampia  että silleen

http://www.sohc4.net/files/cycle_march_1970.pdf







http://kartelli.suntuubi.com/?cat=6

Mielenkiintoista luettavaa tuo testi !

Tuossa vertailussa kehuttiin Tuutin jarruja parhaiksi mitä Cycle-lehti oli siihen mennessä testannut....ja testissä  oli mukana mm,  Pässi , Trumppa  ja Norton...Että se niistä Tuutin "surkeista"  jarruista !  No huonot ne toki olivat nykymittapuulla , mutta muissa pyörissä oli  vielä huonommat !
mm, Trumpassa Pässissä ja Nortonissa hidastuvuus oli välillä 0,98 - 1,08 G,tä   kun se Tuutissa oli 1,45 G !
Norton Commadossa oli muuten testattujen pyörien  surkeimmat jarrut.

Ratakierroksella Tuutti "surkeine" ajo-ominaisuuksineen oli joukon nopein , yhtä nopea kuin BSA Rocket 3 

[Hannu Kolm]

Oli siinä Ameriikan poika paneutunut asiaan. Mutta tuo oli heidän otantansa.
Pari asiaa jäi mietityttämään: Miten ne sai Nortonin nopeimmaksi varttimaililla, ei sillä etteikö se olisi nopea, mutta viissatku Kawa kevyempänä ja viiden vaihteensa kanssa oli hitaampi. Kawan loppunopeus oli kuitenkin suurempi; mihinkäs se aika sitten tuhlaantui?
Miksi ne saivat erilaiset "jarrutusvoimat" (vai mikä se niiden kehittämä uusi käsite oli), kahdelle samanlaisella etujarrulla varustetulle pyörälle? Vaikuttaako se takajarru sitten niin paljon siellä ihan äärirajalla? Vai oiskohan kuitenkin niin, että ne Triumphin ja BSA:n kaksinokkaiset eivät olleet ihan tarkasti säädöissään.
Ratakierrosajoista testirata on ollut sangen nopea (en lukiessani kiinnittänyt huomiota, mainittiinko sitä), kun ne kaksi kaikkein pölkyintä ajettavaa olivat nopeimmat.

Ei olleet muuten ameriikkalaisetkaan ottaneet mukaan 10 vuotta vanhoja 125- ja 250-kuutioisia Hondia.

hk

[Juha Heikkinen]

Kun prätkän tehosta ja sen - siis tehon - mittaamisesta puhutaan, niin varttimaili on mun mielestä paras mittapuu. Korkea loppunopeus tarkoittaa raakaa tehoa eli VOIMAA... Kawasakin "huono" varttimailin aika saattaa selittyä vaikkapa niinkin yksinkertaisella asialla kuin sutimisella. Kaksitahtinen kun on tunnetusti hivenen erikoisempi - ja vaikeampi - lähettää täydellä teholla paikaltaan kuin 4-tahtinen... Semminkin, jos kuskina on koko ajan ja kaikilla pyörillä sama mies...

[Hannu Kolm]

Joko sutimisella tai huonolla alaväännöllä.
En ihan heti usko, että noita olisi ajanut yksi ja sama ukko; noissa on kolme ratkaisevasti erilaista vaihdekaavaa. Ei sellaista ukkoa ole syntynytkään, joka suvereenisti hallitsisi sekä oikean- että vasemmanpuoleisen vaihdepolkimen ja lisäksi up-for-up- ja down-for-up -vaihdekaavat.

hk

[Juha Heikkinen]

  H. Kolm aliarvioi amerikkalaisia, ihmeukon nimi on Cook Neilson...

Tässä lainaus testistä:

Cook Neilson, who sets records with his own
Sportster fueler did all the riding in the drag test.
The following is his description of the proceedings...

Edit: Alaväännöllä ei yleisesti ottaen ole Drag Racingissä juurikaan mitään käytännön merkitystä, koskapa esimerkiksi lähtöhetkellä juuri ennen vihreän välähtämistä koneen kierrokset ovat ERITTÄIN korkealla ja myös pysyvät koko riuhtaisun ajan. Ja jos kuski on vähänkin kokematon, niin tuloksena on joko keuliminen tai sutiminen. Kokenut kuski osaa puolittaa/hoidella nämä probleemit...

[Hannu Kolm]

Kerropas nyt meille kaikille, mistä keksit minun aliarvioivan amerikkalaisia, odotan mielenkiinnolla.

Enkä vieläkään usko yhden ukon hallitsevan suvereenisti jne. Ehkä kyseessä oli paras vaihtoehto, tai sitten kyseessä oli joku ihmemies.

Sitä ihmeyttä vastaan taas sotii aiempi selitys Kawan ajalle ja loppunopeudelle; se sutiminen. Ja nyt onkin  kuski kokenut, jonka pitäisi osata puolittaa jne.

hk

[Pekka Puoskari]

Tuota Juhan tekstiä lukiessa, ajattelin että, Katana oli aika nopea, ja juuri sen nopeus oli siinä lähdössä.
Vaikka tehoa ei ollut enempää kuin 111 niin hiton nopea se oli pitkän taka swingin ansioista.
Ysi Kawa 900:lla ei ollut enää mitään jakoa, se tuntui laiskalta.
RG500 oli nopea.
Uusi aikakausi oli alkanut.
Kokeilin, ja ajoin 10 R:ää ja en pystynyt sillä kuin hiukan parempaan varttiin. 10R:llä jää lähdössä aina 10 metriä.
No, olen vanha ukkeli, ja nuoret varmaan osa paremmin kiihdyttää.
Terveioset Torniosta.

naavis
PS: Täällä pohjoisessa ajetaan jo jäällä.

[Reijo Huhtakangas]

Oli siinä Ameriikan poika paneutunut asiaan. Mutta tuo oli heidän otantansa.
Pari asiaa jäi mietityttämään: Miten ne sai Nortonin nopeimmaksi varttimaililla, ei sillä etteikö se olisi nopea, mutta viissatku Kawa kevyempänä ja viiden vaihteensa kanssa oli hitaampi. Kawan loppunopeus oli kuitenkin suurempi; mihinkäs se aika sitten tuhlaantui?
Miksi ne saivat erilaiset "jarrutusvoimat" (vai mikä se niiden kehittämä uusi käsite oli), kahdelle samanlaisella etujarrulla varustetulle pyörälle? Vaikuttaako se takajarru sitten niin paljon siellä ihan äärirajalla? Vai oiskohan kuitenkin niin, että ne Triumphin ja BSA:n kaksinokkaiset eivät olleet ihan tarkasti säädöissään.
Ratakierrosajoista testirata on ollut sangen nopea (en lukiessani kiinnittänyt huomiota, mainittiinko sitä), kun ne kaksi kaikkein pölkyintä ajettavaa olivat nopeimmat.

Ei olleet muuten ameriikkalaisetkaan ottaneet mukaan 10 vuotta vanhoja 125- ja 250-kuutioisia Hondia.

hk

Suurempi loppunopeus ei automaattisesti merkitse nopeampaa aikaa  kiihdytyksessä, kyllä sinä sen tiedät !  Sen kun vänkäät vain 

Tekstissä kerrotaan että testissä olleella BSA,lla  oli ajettu 18000 mailia ja Triumphilla vain 800 mailia, eli sen pässin jarrukengät olivat asettuneet paremmin ( asia myös tarkistettiin avaamalla jarrut) eli pässin parempi hidastuvuus  johtui siitä.

Kaikkien brittipyörien jarrut säädettiin ja hidastuvuus mittaukset toistettiin useaan kertaan testin kuluessa, säädöt tehtiin niin hyvin kuin se vain oli mahdollista, testaajan mukaan millään tempuilla jarruja ei olisi enää saanut tehokkaammiksi, joka pyörällä oli "tehtaan mies" huolehtimassa säädöistä, testin jälkeen pyörien koneet vielä avattiin ja tarkistettiin että ne ovat tehtaan spekseissä.

Tuo testi on monilta osin varsin korutonta kertomaa, ei siinä selittelyt tai saivartelut auta 

[Juha Heikkinen]

Kerropas nyt meille kaikille, mistä keksit minun aliarvioivan amerikkalaisia, odotan mielenkiinnolla.

Enkä vieläkään usko yhden ukon hallitsevan suvereenisti jne. Ehkä kyseessä oli paras vaihtoehto, tai sitten kyseessä oli joku ihmemies.

Sitä ihmeyttä vastaan taas sotii aiempi selitys Kawan ajalle ja loppunopeudelle; se sutiminen. Ja nyt onkin  kuski kokenut, jonka pitäisi osata puolittaa jne.

hk

Pyydän mitä nöyrimmin anteeksi, jos olen nyt loukannut Hannu Kolmin herkkää tamperelaista hipiää 

Jösses sentäs Kolm - onkohan minulla jotenkin erinomaisen poikkeava huumorintaju? No, tuo aliarviointi-kommentti ei ollut tarkoitettu Hannu Kolmin henkilökohtaiseksi solvaamiseksi tai eri kansojen rodullisten ominaisuuksien arvostelemiseksi. Kuten ehken kommentissa käytetystä hymiöstä  voisi päätellä; jos osaa tai jos haluaa... Tai jos ei halua tai jos ei osaa...

Totesinpahan vain, että H. Kolmin vahvoista epäilyistä huolimatta Amerikasta löytyy (löytyi?) ainakin yksi mies, joka hallitsi eri vaihdekaaviot ja eri puolilla olevat vaihdepedaalit. Ja tuon lehden testin varttimailin ajoista voisi päätellä, että hallitsi hyvin. Mutta mies olikin tekstiesittelyn mukaan ns. ammattilainen kiihdytyspuolella.

Ja kun kirjoitan kokeneesta kiihdytyskuskista, puhun asioista yleisellä tasolla. Muutoin mainitsisin nimen...

Et silleen; peace and love...

[Leo Belik]

Hondan (ja monen muun japanilaisen pyörän) menestykseen ei riitä tarkastelu pelkästään tekniikkaan, suorituskykyyn ja hintaan.

Kyse oli teollisuuden ja markkinoinnin vallakumouksesta.

1. Amerikkalainen tapa markkinoida agressiivisesti.
2. Röyhkeys ja rohkeus hyödyntää olemassa olevia teknisiä ratkaisuja hiomalla ne vielä tarkempaan toleranssiin.
3. Rohkeus tuoda markkinoille ratkaisut, joita muut valmistajat pitivät vain kilpakalustoissaan.
4. Asiakaslähtöinen ajattelutapa: Tutkittiin markkinahinnat ja valmistettiin tuote joka on edullisempi ja viimeistellympi kuin kilpailijoilla. Eli ensin asiakasystävällinen markkinahinta ja sitten tuote.
5. Vaikka markkinointi ja tuotekehitys oli valjastettu hyvin, niin valmistus oli rakennettu tuotantokeskeiseksi. Amerikasta opittu tehokas tuotantotapa ja edullinen työvoima pystyi edulliseen lopputulokseen. Kulttuuri oli myös kurinalaisempi.

Japanilaiset löivät Amerikkalaiset ja Eurooppalaiset heidän omalla maaperällään heiltä opituin markkinoinnin ja tuotannon keinoin. Kyse oli rohkeudesta ja röyhkeydestä tehdä asiat oikein ja siten, että koko organisaatio tuotantotyötekijöineen oli sitoutunut voittamaan markkinat.

Tuotteet sinänsä eivät olleet suuria keksintöjä mutta kuluttajat saivat edullisesti: nopeutta, voimaa, kromia, urheilullisuutta, kauneutta. Näitä muut tarjosivat vain optiona suurella rahalla.

Tässä esimerkki markkinoinnista USA:ssa

The Hondells "Little Honda" 
Yhtye oli ensimmäisiä The Monkeesien lisäksi joka perustettiin Idolsien tyyliin.
http://www.youtube.com/watch?v=WqKi_9p1zks&feature=related

 

[Reijo Huhtakangas]

Hondan (ja monen muun japanilaisen pyörän) menestykseen ei riitä tarkastelu pelkästään tekniikkaan, suorituskykyyn ja hintaan.

Kyse oli teollisuuden ja markkinoinnin vallakumouksesta.

1. Amerikkalainen tapa markkinoida agressiivisesti.
2. Röyhkeys ja rohkeus hyödyntää olemassa olevia teknisiä ratkaisuja hiomalla ne vielä tarkempaan toleranssiin.
3. Rohkeus tuoda markkinoille ratkaisut, joita muut valmistajat pitivät vain kilpakalustoissaan.
4. Asiakaslähtöinen ajattelutapa: Tutkittiin markkinahinnat ja valmistettiin tuote joka on edullisempi ja viimeistellympi kuin kilpailijoilla. Eli ensin asiakasystävällinen markkinahinta ja sitten tuote.
5. Vaikka markkinointi ja tuotekehitys oli valjastettu hyvin, niin valmistus oli rakennettu tuotantokeskeiseksi. Amerikasta opittu tehokas tuotantotapa ja edullinen työvoima pystyi edulliseen lopputulokseen. Kulttuuri oli myös kurinalaisempi.

Japanilaiset löivät Amerikkalaiset ja Eurooppalaiset heidän omalla maaperällään heiltä opituin markkinoinnin ja tuotannon keinoin. Kyse oli rohkeudesta ja röyhkeydestä tehdä asiat oikein ja siten, että koko organisaatio tuotantotyötekijöineen oli sitoutunut voittamaan markkinat.

Tuotteet sinänsä eivät olleet suuria keksintöjä mutta kuluttajat saivat edullisesti: nopeutta, voimaa, kromia, urheilullisuutta, kauneutta. Näitä muut tarjosivat vain optiona suurella rahalla.

Tässä esimerkki markkinoinnista USA:ssa

The Hondells "Little Honda" 
Yhtye oli ensimmäisiä The Monkeesien lisäksi joka perustettiin Idolsien tyyliin.
http://www.youtube.com/watch?v=WqKi_9p1zks&feature=related

 

Mitähän tarkoitat agressiivisella markkinoinnilla, oliko ne myyjät vihaisia vai ..?
Edes "amerikkalainen"  markkinointiikaan ei kanna yli 40 vuoden ajan jos myy paskaa  Britit sitä yrittivät...... Ei pakolla mitään myydä, se on tullut huomattua 20 vuoden myynitimiesuran aikana, avainasiat ovat tuotteen laatu ja asiakaspalvelu, hinta tulee vasta niitten jälkeen.

Eihän ne japsit hinnalla kilpailleet ! Mistä se tuokin käsitys on tullut ?   esim, Tuutti oli  kalliimpi kuin englantilaiset kilpailijansa, mutta oli se parempikin, ts, ostaja sai rahoilleen katetta.

Ja sen röyhkeydenkin voit huoletta jättää pois ! Jos joku tekee parempia tuotteita kuin muut, niin kyse ei tosiaankan ole mistään röyhkeydestä, vaan TAIDOSTA

Vai onko esim, muita kirvesmiehiä  parempaa ja tarkempaa  työtä tekevä kirvesmies "röyhkeä" kun kehtaa olla työssään parempi kuin ne muut ?

Ja siinä taidossa ja työn laadussa japsit löivät Eurooppalaiset ja Amerikkalaiset kilpailijansa, Ylimieliset Britiit eivät selvinneet kilpailusta, baan sikäläinen mp-teollisuus katosi,  Italiaanot ja Jenkit ottivat uudesta kilpailijasta opikseen ja nostivat tuotteidensa laadun "Japanilaiselle" tasolle, niinpä noissa maissa on edelleenkin omaa MP-sekä autoteollisuutta.

[Leo Belik]

 
Reijo: Ehäni ne japsit hinnalla kilpailleet, mistä se tuokin käsitys on tullut ?    esim, Tuutti oli  kalliimpi kuin englantilaiset kilpailijansa, mutta oli se parempikin, ts, ostaja sai rahoilleen katetta.

Leo: Kyllä, he kilpailivat hinnalla. Vastaat itse tuohon käsitykseen: Ostaja sai rahalleen enemmän.

Reijo: Ja sen röyhkeydenkin voit huoletta jättää pois ! Jos joku tekee parempia tuotteita kuin muut, niin kyse ei tosiaankan ole mistään röyhkeydestä, vaan TAIDOSTA Grin Vai onko esim, muita parempaa ja tarkempaa  työtä tekevä kirvesmies röyhkeä, kun kehtaa olla työssään parempi kuin muut ?

Leo: Röyhkeyttä edusti se, että he eivät tehneet omaa, selkeästi erilaista ratkaisua. Yleinen tapa markkinoilla oli erilaisuuden korostaminen ratkaisuissa. Heidän tapansa parantaa muitten ratkaisuja koettiin röyhkeäksi.

Reijo:  siinä taidossa ja työn laadussa japsit löivät Eurooppalaiset ja Amerikkalaiset kilpailijansa, Ylimieliset Britiit eivät selvinneet kilapilusta, Italiaanot ja Jenkit ottivat uudsta kilpailijasta opikseen ja nostivat tuotteidensa laadun "Japanilaiselle" tasolle, niinpä noissa maissa on edelleenkin omaa MP-sekä autoteollisuutta.

Leo: En tiedä missä tuo ylimielinen britti oli? Lorditko niitä oli vai mistä tuo käsitys on tullut ? Kahden kerroksen väkeä? Sanoisin mielummin, että britit olivat voimattomia.
Brittien teollisuus oli vanhanaikainen ja heidän taitonsa markkinoida heikko. Heillä oli myös ongelmia työvoimapolitiikassa joka oli vastaikkainasettelua ja kankeaa.
Jenkit ja Italiaanot ovat aina tehneet laatua. Siitä ei ollut kyse. Kyse oli siitä, että laatua saatiin siihen hintaan, että keskivertokuluttaja pystyi ostamaan sitä. Japanilaiset kuuntelivat myös kuluttajia (markkinointikeskeisyys). He halusivat nopeita, kevyitä, moderneita ja sporttisia moottoripyöriä. Kohderyhmä oli uusi sukupolvi. Amerikkalaiset tarjosivat edelleenkin raskaita pyöriä (laadukaita) vaikka uusi sukupolvi hamusi sporttisuutta.
Japanilaiset uudistivat vuosittain mallistoa jopa niin radikaalisti, että edellinen ei edes muistuttanut uutta mallia kuin logon osalta. Tämä etu on toisaalta myös haitta; jotkut asiakkaat haluavat tunnistettavaa profiilia (moottori ym tyyli) joka säilyy vuodesta toiseen (esim. Harley, Guzzi jne).

Et sillei

[Reijo Huhtakangas]

Reijo: Ehäni ne japsit hinnalla kilpailleet, mistä se tuokin käsitys on tullut ?    esim, Tuutti oli  kalliimpi kuin englantilaiset kilpailijansa, mutta oli se parempikin, ts, ostaja sai rahoilleen katetta.

Leo: Kyllä, he kilpailivat hinnalla. Vastaat itse tuohon käsitykseen: Ostaja sai rahalleen enemmän............jne jne..

Hinnalla kilpailu tarkoittaa hinnalla kilpailua  Vai onko sinulla joku uusi määritelmä sille ?  Niin että kilpaillaankin korkeammalla hinnalla kuin kilpalijat 


Olen edelleenkin sitä mieltä että Taito ja Röyhkeys ovat kaksi ihan eri asiaa !

Ylimielisyydestä: Vielä 60-luvun puolivälissä Nortonin Bsa,n Ja Triumphin johto  oli sitä mieltä ettei Japanilaisilla ole tarvittavaa tietotaitoa valmistaa isoja moottoripyöriä, mitä se on muuta kuin ylimielisyyttä ? Herrat olivat sitäpaitsi jo käyneet Japanissa tutustumiskäynnillä, ja osa heistä oli "tyrmistynyt" nähdessään Japanilaisvalmistajien tehtaat ja tuotantolinjat.

AMF.n omistama Harley-Davidson  oli kaatua 70-luvulla omiin laatuongelmiinsa, siihen aikaan amerikkalaiset pyörät olivat kaikkea muuta kuin "laadukkaita", ne olivat toivottomia romuja jo tehtaalta lähtiessään !  Mutta HD-n  perustajasuku tarttui peräsimeen -82 ostaen tehtaan,  uudessa komennossa mallisto pysyi samanlaisena kuin ennenkin,  mutta laatu nostettiin Japsípyörien tasolle
( =EVO-moottori), yhtä raskaita ne harrikat olivat edelleenkin , mutta eivät enää jättäneet  tielle,  eivätkä vuotaneet öljyä jo kaupan lattialla  !

Italialaiset eivät tehneet laadukkaita pyöriä 70-luvulla, taisivat olla vielä kehnompia kuin britit, no ehkä Laverdaa ja Guzzia lukuunottamatta, mutta Italiaanot ottivat opikseen, ja esim, nykyiset Ducatit ovat  kestävyydeltään ja laadultaan  ihan toista maata kuin 70 ja 80 luvulla tehdyt.

Eikös Tuutin SOHC-konetta tehty v,sta  -69  vuoteen -78 samanlaisena ? Se on melko pitkä aika ! Samoin Kawasakin 1000 cc nelikko eli pienin muutoksin kauan, lähes kaksikymmentä vuotta, Hondan suosituin malli Super Cub , on säilynyt rakenteeltaan samanlaisena kymmeniä vuosia

[Vesa Takala]

Tämä viesti ketju on toiminut erittäin negatiivisena infona japanilais-valmisteita kohtaan.
Voisinkin tätä ketjua seuranneena sanoa, etten IKINÄ OSTA JAPANILAISTA SOOPAA, en ikinä! Saatikka sitten TUUTTIA, (vaikka olen sellaisia joskus omistanutkin).
Niin hyvin ovat "myyntimiehet" täällä asiaansa markkinoineet.

Oppikohan tästä kukaan?

[ylläpito on poistanut liitteen]