VMPK ry Foorumi
Moottoripyörät => Vanhat moottoripyörät => Aiheen aloitti: Martti Korhonen - Heinäkuu 18, 2019, 14:51:34 ip
-
Elämä yksisylinterisen IC:n kanssa on muodostunut ajan myötä turhan yksioikoiseksi. Elo on muuttunut ikään kuin tasaisen sinertävän harmaaksi usvaksi. Aloin nyt sitten haaveilemaan lisäsisällöstä ja kontrastin lisäämisestä.
Ajatuksissa on ollut ilon ja surun kaksinkertaistaminen hankkimalla kaksisylinterinen IC. Olen kuitenkin edelleen epäilyksen vallassa. Onko kaksisylinterinen moottoripyörä todella sitä, mitä tarvitsen?
Lähinnä mietityttää tuo luotettavuuspuoli. Yksisylinterisen kanssa on nyt ihan kivasti tullut pärjäiltyä, mutta onko kaksisylinterisessä jotain erityisiä ongelmakohtia.
Toinen on tuo varaosapolitiikka. Yksisylinterisen palikoita on kertynyt hyvin, mutta miten ne käyvät tuplaversioon? Männät jne. eivät tietenkään, mutta entäs kytkimen, ensiövedon ja vaihteiston osat?
Entäs sivuvaunuhommat? Kaksois-IC taitaa olla enemmän kiertävä ja vähemmän vääntävä. Tämä ei oikein ole sivuvaunuhommiin optimaalinen yhdistelmä, mutta ehkäpä oikean ajotyylin opettelu auttaa? Vai onks nää ihan onnettomii vaunun kaa?
-
Kaverilla on muistaakseni -75 mallinen sivuvaunulla, vaunu välillä irti ku siten mukavampi ajaa ja rekisteriotteessa on maininta että niin saa ajaa. Vaunukin kulkee mukana ilman rattaitten vaihtelua, olikohan tässä jo yli 20 heppaa tehoa.
Ei se sitä oo morkannu ja ihan tykkää ajella, enkä muista että olis pahemmin remontoinukaan sitä. Mitä ny tulppia joutunu vaihtaan ku lämpimänä ei lähre käyntiin, sekin parani ku heitti NGK:t mäelle ja laitto Champpionit tilalle.
-
Osta vaan Martti itselles kaks'pyttynen IC!
Niinkuin Arto tuossa edellä viestitti, mulla ei oo ollut kaksisylinterisen IC Jupiterin kanssa mitään isompia ongelmia. Mitä nyt kuluvia osia joutuu joskus uusimaan. Se on mulla ollut noin 7 vuotta ja kilsoja on tullut sinä aikana noin 3000 km.
Mää oon saanut siihen varaosia ihan hyvin Virosta East Highwaylta. Ja tilaaminen esim. sähköpostilla on helppoa, kun Marko puhuu siellä suomea.
Viime ajat mää oon ajanut IC:llä ilman vaunua, silloin sillä pysyy helpostikin muiden vanhojen soolopyörien vauhdissa. Eikä se ajo IC:llä vaunun kanssa muutenkaan ole mitään herkkua. Minä ajan mieluummin ilman.
Juhani S.
-
Nyt on Jupiter 3 tallissa.
-
Tosiaan hain eilen pyörän halavalla ja olen kovin toiveikas sen suhteen. Pyörä on siisti, siinä on kaikki osat vilkkurelettä lukuun ottamatta paikallaan, eikä toisaalta ole mitään hirveitä viritelmiä. Hyvänä plussana Jawan latausmittari. Sähköt on alkuperäiset kuusivolttiset, ilmeisesti jokseenkin kehnot, mutta tässä yksilössä näyttävät sinänsä toimivan. Ehkä niiden kanssa pärjäilee, tai se on ainakin nyt alkuun tavoitteena. Jos on ongelmaa harmiksi asti niin sitten vasta päivitetään.
En ole ennen tainnut Jupiter 3:a lähemmin tarkastellakaan. Hyvän näköinen pyörä, tai ehkäpä parempi sanoa, että tavallaan hyvän näköinen. Muotoilu on asiallisen ankeaa neuvostoliittolaista 1970-luvulta. Virallista meininkiä, mutta kyllä sen suunnittelijalla on ollut silmää ja ajatusta hommassa. Pyörässä on jotain mukavan näköisiä yksityiskohtia ja tankki, vaikka onkin aika möllikkä, on kuitenkin omalla tavallaan viehättävän muotoinen. Näkee, että neuvostoliittolainen teollinen muotoilu on suuntautunut kaksipyöräisissä enemmän käyttöesineiden maailmaan kuin räyhäkkyyttä tavoittelevaan huvitteluajoneuvojen luokkaan. Vaaleansininen ja valkoinen ovat hillittyjä värejä, eivät varmasti kaikkien mieleen, mutta itse kyllä tykkään. Väri on alkuperäinen ja hyväkuntoinen. Pientä ruostepilkkua siellä täällä, mutta hyvin hienolla vesihiomapaperilla tai sitruunahappogeelillä kun varovaisesti poista niin kyllä tulee siisti. On niin siisti, että pitää säilytys miettiä kuntoon. Edellistä, ruosteista IC:tä olen pitänyt paljolti säiden armoilla, mutta tämän pyörän kanssa ei tule kysymykseen.
Myyjä oli entisen omistajan veli,nyt jo vanha mies. Itsekin ollut aikanaan innokas motoristi, mutta tällä pyörällä ei ole ajanut kuin kolme metriä. Pyörä on ollut samassa perheessä uudesta asti ja äijä oli kova puhumaan. Varmasti löytyisi tarinoita pyörästä, mutta en niitä eilen ehtinyt järin paljoa kuuntelemaan. Voi olla, että käyn tarinoimassa kunhan saan IC:n tien päälle.
Jos on hyvää, niin onpahan pahaakin. Pyörän rekisteriin saaminen tulee vaatimaan pään raapimista ja soveltamista, mutta eiköhän se onnistu. Koko historia on tiedossa, mutta alkuperäinen omistaja paukutti kahteen samanlaiseen pyörään samat numerot. Piti toisessa kesä- ja toisessa talvirenkaita. Toinen pyöristä on myyty aiemmin ja ei ole tiedossa onko se rekisterissä. Pitää aloittaa näiden asioiden selvittely pikimmiten.
-
Enpä ole tuollaista renkaanvaihtoa kuullutkaan. Kerran tuli mieleen rakentaa kaksi identtistä pyörää, toinen etelään ja toinen maalle- Ei tarviisi kuskata kun voisi mökillä ajaa toisella. On toteuttamatta.
-
Kuulostaa kinkkiseltä.
Jos toinen on jo rekisterissä, toinen jää kyllä minun mielestäni varaosapyöräksi.
Anomalla voisi saada trafilta uuden valmistenumeron ja sen kautta sitten rekisteriin.
Kannattaa hetki tuumata, kenen katsasatajan puheille menee, ettei tule totaalistoppia asiaan.
Pitäisi löytää sellainen katsuri, jolla itselläänkin on harrastusta näihin vanhoihin.
-
Joo, kyllä tämä pitää maltilla ja ajatuksen kanssa hoitaa. Ensin pitää selvitellä onko se toinen pyörä rekisterissä. Ei tällä sinänsä kiirettä ole kun on tuo toinenkin IC tallissa ja ajokunnossa. Tämä minun pyörä on se alkuperäinen tuolla numerolla. Moottorin lohkoissa on nimittäin samat numerot.
Tässä on kuvakin. Todellisuus ei ole aivan noin siisti kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Pientä ruostepistettä on siellä täällä.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Voi olla, ettei tämä olekaan se alkuperäinen pyörä. Löysin toisenkin numeron, joka näyttää virallisemmalta, on siistimpi. Missä näissä on yleensä runkonumero? Nyt löytynyt on satulan alla, toinen emäputkessa.
Voi olla että pyörien moottorit ovat vaihtuneet jossain kohdassa historiaa. Tällä nyt löytyneellä numerolla voisi edetä rekisteröintiasiassa.
-
Kumma juttu mutta ulkoasusta tuli etäinen mielleyhtymä vanhasta HD sporsterista, liekö värimaailma syynä? Hienon näkönen paketti.
Eiks Mobilistin Bremeri kysyny jotain rekkariasiaa suoraan Trafista asiallisella kirjeellä (oliks se semmonen juttu että voiko mp:ssä ja autossa olla sama rekari). Voip olla että peruskatsurit on aika arkoja tekemään tulkintoja epäselvässä tilanteessa, sillon on helpompi sanoa että EI. :police: Noin niinkuin yleensä suomalainen virkamies piiloutuu mielellään pykälien taa ainakin jos virkavuosia on vähän. Sivullisten voi olla myös vaikea ymmärtää kuin mukava tommonen ois saada rekkariin kun jonkun mielestä se on vaan vanha p...ska.
-
Laitoin Trafille sähköpostia asiasta.
Mutta nyt on pyörä aikalailla liikennekunnossa. Vilkut eivät vielä pelaa, mutta niihin paneutunen lähipäivinä. Eilen sain latauksen toimimaan ja pyörän käymään hyvin. Nyt käy kummallakin sylinterillä ja hyväksyy kaasun käytön. Varastointisavutkin poistuivat putkista. Vähän siinä tallin parkkipaikalla ajelin ja kelpo vehkeeltähän tuo vaikuttaa.
-
Hyvin säilyneen IC Jupiterin olet löytänyt. Pikaisesti katsottuna ei näyttäisi olevan juurikaan osapuutteita. Toivottavasti saat paperiasiat kuntoon.
Kaksisylinterinen on aika tarkka sytytyksen säädöstä ja säätöä saa tarkistaa aika usein ainakin, jos on kärjellinen järjestelmä. Kaksisylinterinen IC Jupiter on moottoriltaan melko eriluonteinen kuin yksisylinteriset. Moottorissa on oikeastaanhan kaksi 175 kuutioista moottoria samassa lohkossa. Näiden kampiakselit on yhdistetty koneen keskellä olevalla vauhtipyörällä. IC Jupiterin vaihteistoa ei pysty purkamaan sivuluukun kautta niinkuin yksisylinterisissä vaan kone on halkaistava, jos vaihteisto tarvitsee huomiota.
Vaunua näillä vetää siinä missä yksisylinterisilläkin. Pienikoneinen kakstahtinen ei ole koskaan erityisen hyvä vaunun vetäjä, mutta kun vaunu on säädetty kohdalleen täysin kelvollinen ajettava kuitenkin.
-
Kyllä tuossa kaikki on tuntunut paikallaan olevan. Ekstrana vielä Jawan latausmittari.
Noita alkuperäisiä sähköjä on sanottu huonoiksi, mutta yritetään nyt. Ehkä ne pelaa kun pitää säädöissä ja hankkii varakappaleet kulutusosille.
Sytytyksen säätöön pitää vaan katsoa sellaiset työkalut, joilla se käy nopeasti ja tarkasti. Kehnoilla vehkeillä ikävää hommaa. Mittakellon sovittaa vanhan sytytystulpan kantaan, lamppu tarkkaan kärkien avautumisen hetken määrittelyyn ja rakotulkki kärkivälin säätöön. Oikean kokoiset ruuvimeisselit niin ei tuhoa ruuvin kantoja. Ihannetapauksessa koko setti vieläpä pienessä laatikossa, jonka kannessa lukee "sytytyksen säätö"! Pieni hommahan se säätäminen on ja tarkkaankin saa, kun vaan kunnon vehkeet on. Mukavampi ajellakin kun pyörä käy hyvin.
-
Moi
Mulla on omaan asennettu 6 V kärjetön sähköjärjestelmä. Jos Martti haluat ajaa ilman sähköongelmia niin tee sää samoin. Toisaalta ajosta voi kadota kaikki jännitys, kun IC vaan puksuttaa menemään päivästä toiseen.
Juhani
-
Toisessa IC:ssä on jo Vape, mutta tämän kanssa haluan kokeilla noita alkuperäisiä. En niele purematta sitä usein kuultua väitettä, että niillä ei voisi menestyksellä ajaa. Kiroilen ensin muutaman kerran tien varressa ja laitan sitten Vapen.
-
Niin, olen noista IC:n 6 volttisista tosiaan kuullut usein, etteivät toimi hyvin. Mitä ongelmia niiden kanssa sitten voi odottaa kohtaavansa ja miten näihin hankaluuksiin voi varautua?
-
Siinä mielessä olen taas täällä häiriköimässä, että IC on minulle täysin tuntematon vehjes. 16 tai 17 vuotiaana yhden kaverin ykspyttysellä koeajoin pari kilometriä, ei muuta kokemusta. Mutta 350-Jawalla olen ajanut 32.000 kilometriä 8 vuoden aikana vuostuhannen vaihteen tienoilla, ja alkuperäisillä sähöillä. Jawakokemus minulla - siis tuolla yhdellä yksilöllä hankittu, että ei siinäkään otantaa sen enempää - on sellainen, että esimerkiksi ennakon säätö ei ole ollenkaan tarkka, jos vain kulkemista ajattelee. Sen sijaan nättiin tyhjäkäyntiin, hyvään kaasuun vastaavuuteen (?) pieniltä kierroksilta, ja herkkään käynnistymiseen on ennakoiden oltava paitsi kohdallaan niin varsin tarkasti samat molemmissa sylintereissä. Ja ainakin Jawan kohdalla niissä säätöurissa ja kaikissa kiinnitysrei'issä oli sen verran toleranssia, että kun oli saanut sytkät mieleisiksi, ei pitänyt enää mennä kiristämään eikä edes kokeilemaan yhtäkään ruuvia...
Muutaman kerran hieman Jawa temppuili minullakin matkassa, joskus ei käynnistynyt kuin pitemmän kaavan mukaan, joskus hukkasi toisen sylinterin hetkeksi. Tien päällä käynnistyi sitten vikaa löytämättä. Kun kotona tarpeeksi tarkkaan syynäsi, oli syy varsin simppeli ja maallinen; joku johto huonosti kosketuksessa! Kuusvolttinen sähkö tuupertuu vielä helpommin hapettuneeseen tai löysään liitokseen kuin 12 volttinen. Jawassa puolilta katkojalle tulevat johdot jakautuivat siinä laturin päällä konkalle ja kärjille sellaisessa oudossa liitinkompleksissa, ja sen takaapäin kiristettävät pikkuruuvit olivat yksi ongelman lähde.
Edellä oli johdanto siihen, että tuollainen perinteinen sytytysjärjestelmä ei ole ongelmallinen. Kun siinä on kaikki osat kunnossa olevia ja kaikki johtoliitokset hyvin tehtyjä - siis tarkoitan nyt hyvin, ei vähän sinne päin - ei se oikein voi olla toimimatta? Jos kaikki johdot uusii, ettei maavuotoja voi olla, ja kaikki liitokset puhdistaa ja kiinnittää, eikä vain luule kiinnittävänsä, niin se toimii. Luulen minä...
Moottorin ja rungon, ajovalon ja rungon - siis rungon, ei etupään - ja takavalon maadotukset jos jaksaa tehdä johdoilla akulle asti, ja valojen virransyötön suoraan ja ohjauksen releillä, saa valoihin jonkin verran tehoa lisää. Ei niistä loistavia tule, mutta varsin paljon jää valokatkaisijan vastuksiin ja esimerkiksi ohjauslaakerin kautta kulkevaan maadoitukseen voltteja matkalle... ja löysällä oleva moottorin kiinnitys on myös ongelman aiheuttaja sähköille, jos erillistä maadoitusta ei ole. Ja kaikki sytytyksen maadoitukset johdoilla yhdelle pisteelle, mistä edelleen johdolla akulle? Vai ajattelenko nyt oikein, miten on sähkögurut?
Ehkä kaikki johdot kannattaisi myös tehdä paksummasta kuin originaalit? Tai kuten sanoin, en tiedä, onko nuo asiat jo tuossa noinkin uudessa issikassa tehtaan jäljiltä kunnossa? Mutta joka ainut liitos kannattaa irroittaa, puhdistaa ja kiinnittää huolella. Vaikka ei ihan kultaisikaan kosketuspintoja...
Mutta yleisesti, jos kone temppuilee käynnistyksen kanssa, ja taas välillä toimii, vika on suurella todennäköisyydellä yksinkertainen kosketushäiriö tai maavuoto jossain. Jos puola on huono, kone ei käynnisty lämpimänä, jos konkka on huono, kärjissä loimuaa ja kone käy räkien. Kärjet näkee, ovatko ne kunnossa, lataustilanteen näkee mittarilla. Jos kone välillä toimii, välillä ei, vika ei ole komponenteissa, se on johdoissa! Luulen minä...
Terv. Jaakko
-
Siinä tuli Jaakolta epäilemättä hyvää näkemystä asiasta. Minulla on tuossa vähän sama ajatus ollut, eli kun tietää sudenkuopat ja osaa pitää tietyt asiat kunnossa niin sähköjen on periaatteessa pakko toimia. Käytännössä yllätyksiä varmasti tulee, mutta varautumalla sekä tiedollisesti että materiaalisesti niihin voi reagoida tavalla tai toisella.
Tällä hetkellä pyörä tahtoo sammua kun laittaa ajovalot päälle. Parkkivalon kanssa kyllä kulkee hyvin ilman mitään ongelmaa. Valo kyllä toimii ja on kirkas, eikä polta sulaketta. Harkitsen noiden releiden laittoa. Jos vieläpä löytyisi halogeenipolttimo nykyisen tilalle.
-
Jännitteensäädin on Issikoissa ollut se heikoin lenkki. Mää vaihdoin omaani -75 IC Jupiter 3:een heti kärjettömän niin sähköongelmia ei oikeastaan ehtinyt olemaan varsinkin kun löysi vielä oikeat tulpat. Toisella lähtee aina käymään. Nuo IC:n vanhat virtavehkeet ovat mulla vielä hyllyssä joutilaana, jos ja kun tarvitset Martti varaosia. En mää niillä enää mitään tee.
-
Jos laittaa kärjettömän Vape virtalaitteen IC:n moottoriin niin kannattaa tarkastaa että pohjalevy tulee suoraan kulmaan kampiakselin keskilinjaan nähden. Nimittäin IC:n staattori ottaa ohjauksen koneistetusta pinnasta ja Vape valutappien päistä jotka eivät ole välttämättä yhtä pitkät. Tutkimalla asia selviää, olen näitä moniaita laittanut eri moottorimerkkeihin.
L&K.
-
Jännitteensäädin on Issikoissa ollut se heikoin lenkki. Mää vaihdoin omaani -75 IC Jupiter 3:een heti kärjettömän niin sähköongelmia ei oikeastaan ehtinyt olemaan varsinkin kun löysi vielä oikeat tulpat. Toisella lähtee aina käymään. Nuo IC:n vanhat virtavehkeet ovat mulla vielä hyllyssä joutilaana, jos ja kun tarvitset Martti varaosia. En mää niillä enää mitään tee.
Varaosat kyllä kelpaa. Laittelen yksityisviestiä.
Mutta niin, yksisylinterisessäni on Vapen sähköt ja erittäin tyytyväinen olen ollut. Toimintavarmat ovat ja säädöt pysyvät kun ne kerran huolella laittaa. Takana jo joitakin kymmeniä tuhansia ilman mitään ongelmia. Paitsi kerran tulpan ja kerran tulpan johdon kanssa.
Alkuperäisiin suhtaudun nyt vähän niin kuin haasteena. Olen nyt aika hyvällä menestyksellä oppinut kasaamaan koneen toimivaksi, mutta tosiaan nuo alkuperäissähköt on minulle vielä tuntemattomat. Jos tätä IC-harrastuneisuutta saisi syvennettyä edelleen noihin kämäsähköihin vihkiytymällä. Pyörä on muutenkin sen verran siistissä alkuperäiskunnossa, että tekniikankin alkuperäiskunnossa pitäminen ehkäpä luotettavuuden kustannuksella on minusta paikallaan. Lisäksi niiden kanssa painiminen on osa niin sanotusti autenttista IC-kokemusta. Toisekseen se on opettavaista, joka ei koskaan ole pahasta. Jos pyörä hyytyy tien varteen niin siitä selvitään, olen siitä tähän mennessäkin aina kotiin selvinnyt. Ja onpa ne tien pientareella tehdyt remontit olleet luomassa hienoja muistoja ja niiden myötä olen myös tutustunut muutamaan hienoon tyyppiinkin.
-
Vastasin yksityisviestiisi.
-
Hyvää vauhtia tämä etenee.
Nyt on pyörä katsastuskunnossa ylimääräisen runkonumeron hävittämistä lukuun ottamatta. Töötti osoittautui rikkinäiseksi, mutta otin kasasta toisen tilalle. Vilkut toimii vielä pientä kytkimen kosketushäiriöherkkyyttä lukuun ottamatta. Korjaantunee käyttämällä. Latausjännite oli vielä toissa päivänä parhaimmillaan vain jotain 6,7 volttia, mutta eilen avasin kaikki lataukseen liittyvät liitokset. Putsasin ja varmistin että on hyvä yhteys. Alkoi ladata vähän reilulla seitsemällä voltilla kuten kuuluukin. Jarrut pelaa, jarruvalo pelaa, vaihteet löytyy, nätiltä kuulostaa, Jawan latausmittari toimii, tähän mennessä käynnistynyt joka kerta toisella polkaisulla ja niin edespäin. Vapaan merkkivalo ei syty, siinä taitaa olla tällä hetkellä ainoa varsinainen vika.
Trafilta sain runkonumeroasiassa avustusta, eivätkä tuntuneet olevan asiasta oikein millänsäkään. Ilmoittivat vain, että kummallakaan numerolla ei ole IC:tä rekisterissä eikä heillä ole mitään tietoja olemassa. Totta puhuen hiukan jänskätti tietoja näistä laittaa. Vähän oli sellaista pelkoa, että tulee vain kapuloita rattaisiin, mutta niin ei onneksi käynyt. Myyjän kanssa sovittiin, että hän käy allekirjoituttamassa luovutuskirjan alkuperäisen omistajan leskellä ja sitten on 1970-luvulta saakka minuun saakka tiedot.
Toisin sanoen nyt vaan toivotaan että myyjä on sanansa mittainen mies. Skarpilta ja luotettavalta vaikutti, että ei sinänsä epäilytä. Sitten kun on paperit kourassa niin ei kun vaan katsastukseen. Odottavan aika on pitkä varsinkin jos tallissa on tuollainen mahottoman hieno prätkä. Hukkaan menee hyvää ajoaikaa kun illat istuskelee tallin nurkassa kaljatörppö kourassa loppukesän retkistä haaveilemassa.
-
Taas häiriköin, eli tiedä en tästäkään asiasta mitään. Mutta ainakin Jawassa tuo vapaan merkkivalon kytkentä oli hieman erikoinen, tai pikemminkin erilainen. Kuten tiedetään, polttimon läpi pitää mennä sähkövä, jotta valo hiiluisi. Ja yleensä tuon ajan vehkeissä kaikissa tapauksissa polttimolle johdetaan sähköä, kun valon halutaan palavan. Eli jossain valoa ennen on katkaisija, siitä johto polttimon eristettyyn keskinapaan, ja maadoitus polttimon kuoresta suoraan. Vaan kun se vapaan merkkivalon katkaisin on siellä vaihelootassa. Voitaisiin viedä sinne katkaisijalle sähöä, katkaisin olisi auki-kiinni tyyppinen, ja sitten sieltä tuoda johdolla vapaan merkkivalon polttimolle. Eli menisi kaksi eri johtoa lootaan ja itse katkaisin lootassa olisi eristetty. Toinen tapa on viedä sähkö johdolla polttimolle, tuoda polttimon toiselta puolelta edelleen maasta irrotettuna johdolla ja viedä lootaan, missä maadoittava katkaisin, kun vaihde vapaalla. Silloin lootaan viedään yleensä vain yksi johto.
Enemmän kuin kerran olen nähnyt, että tuo kytkentä on söhlätty siellä mittaristossa; polttimo on maissa runkopuoleltaan, ja sähköä menee maihin koko ajan. Siis siinä kytkentämallissa se vapaan merkkivalon polttimo pitää olla eristettynä rungosta myös polttimon ulkokuoren osalta, maadoitus tapahtuu lootassa olevan katkaisimen kautta. Tässä mallissa se vapaan merkkivalon polttimo on yleensä jossain omassa kehikossaan, mikä on jonkin eristelevyn kautta kiinni mittaristossa tai lampun kopassa.
- muisteli tällä kertaa jaakkovaakko -
-
Se menee juuri näin, virta johdetaan polttimon kuoreen ja navasta menee johdin vaihteistossa olevaan maadoittimeen. Poltin on eristetty rungosta. Samalla tavalla toimii latausvalo, navasta menee johdin virtahiilelle jonka kautta maadoittuu niin pitkään kun hiileltä alkaa tulla jänitettä takaisinpäin. Siis jännite on suurempi kuin akun napajännite.
L&K.
-
... ja jos se poltin on jossain kehikossa, sen kehikon eristys on hoidettu jollain kiinnitysruuvien alle ja ympärille tulevilla bakeliittirikoilla tai vastaavilla. Kun ne rikat ovat väärinpäin, väärällä puolella tai hävinneet tallin lattialle tai pihan hiekkaan, ei pala vapaan valo, ei. Ja vapaavalon puute kun ei ajoa estä, ja johto ja kaikki pinnat on sopivan hapettuneet, saadaan sellanen sopiva maavuoto, mikä ei heti tyhjää akkua, mutta jonkin aikaa kun ajetaan, tuhoaa koko ajan maihin virtaa puskevan ja ylikuormalla työskentelevän laturin... ja taas voi sanoa, että on ne paksoja!
- vai oliko se näin?
jv
-
Minulla tuossa on lamppu palanut. Mittaus osoitti, että jotain mätää kytkennässä on, koska lampulle tulee virta koko ajan. Pitää paneutua asiaan joku päivä. Missään nimessä välttämätönhän tuo ei ole, mutta olisihan se mukava saada toimimaan. Ja jossain tilanteissa jopa hyödyllinenkin.
Lamppu on vaan aika erikoinen. Laitan kuvan myöhemmin.
-
Taitaa olla tällainen lamppu
https://verkkokauppa.ural.fi/tuote/18947725
Vaikka on nimeltään latauksen merkkivalon lamppu, toiminee myös vapaavalossa.
Näitä ei ole yleensä saatavissa tavallisissa varaosaliikkeissä.
Rikkoutuneen lampun runkoa käyttäen saa kyllä askarreltua sovitteen tavanomaisemmallekin 6V lampulle.
-
Ei ole tuollainen, vaan jonkin sortin sovite ja mikä-lie Philipsin polttimo. Vaan samahan siihen on alkuperäisvaraosa hankkia. Kiitokset vinkistä.
-
Tuota,eikös lampulle pidä tullakin virta koko ajan,vapaavalon kytkin vaihteistossa antaa maan ja vot,lamppu syttyy...
-
Tuota,eikös lampulle pidä tullakin virta koko ajan,vapaavalon kytkin vaihteistossa antaa maan ja vot,lamppu syttyy...
Näinhän se tietysti on. Ei nämä humanistin aivot aina taivu sähkötekniseen ajatteluun. Tarkoitin siis sitä, että lampulle tulee koko ajan plussaa ja miinusta vaihteiston asennosta riippumatta. Pitää tuon kanssa käydä kuitenkin vielä järkeilemässä, vähän puutteelisesti tein mittaukset nyt kun jälkikäteen muistelee.
-
Tänään rekisteröintikatsastus. Eilen kävin jo konttorilla tiedustelemassa onko paperia tarpeeksi ja virkailija tuumasi, että hänelle kyllä riittävät. Toivotaan parasta!
-
...ja nyt on kahden törpön IC rekisterissä.
-
Vuosien mittaan hävinnyt tyystin tämä pitkäjännitteisyys ja keskittymiskyky tiettyihin asioihin.
Ei miun kohalla oo tapahtunu tuossa suhteessa minkäänlaista muutosta...
jaakkovaakko
-
Hyvää vauhtia nämä hommat tosiaan etenee. Ensimmäinen sähköongelma tien varressa jo kohdattu. Toinen tulppa lakkasi sytyttämästä.
Voisi olla sytytyspuolan ongelma. Viime viikolla toinen sylinteri vähän arasteli, mutta kun vaihtoi puolat keskenään niin myös arkaileva sylinteri vaihtui. Alkoi sittemmin käydä ongelmitta, muttaa nyt meni pimeäksi. Tässä on Motonet 3 kilometrin päässä. Kävelyhommiin kai se vaan on ruvettava.
-
Pääsin kyllä ajamalla tallille ja aika vähäistä oli pätkiminen. Kasasta löytyi IC:n sytytyspuola, mutta ikävä kyllä on ihan pimeänä. Ja nettietsintä ei auttanut, ei näytä olevan hyllyssä noita paikallisissa alan liikkeissä. No, onneksi on toinenkin IC niin pääsee kaverin kanssa Koski-Baariin hampurilaiselle.
-
Mie tiän kans täälläpäin yhen pyörän, jossa on yks kilpi ja kaksi runkoa. Paljastui mulle, kun ihmettelin koneremontin nopeutta...
-
Tuossa Ojamaalla oli yhdellä sankarilla 2 Jawaa samalla rekkarilla,vakuutuskulut puolittui...
-
Muutama sata kilometriä mennyt jo hienosti vailla huolia. Paitsi illalla pimeni taas toinen sylinteri. Lähti pelaamaan toisella tulpalla. Toisen IC:n kanssa ei ole ollut tulppien kanssa ongelmaa. Olisiko kärjetön niille hellempi? Pimennyt oli Briskin tulppa. Nyt tilalla käytetty NGK. Alan ymmärtää miksi pyörän kalulokerossa oli 8 kappaletta tulppia mukana.
-
Terve!
Mahtaisiko tuossa kestää iridiumtulpat? On tosin aika
kallis kokeilu,jos ei pelaa...Ja lämpöarvoista ei mulla ole haisuakaan.
t. Markku
-
Pitäisi jostakin saada neuvostoliittolaiset moottoripyörän tulpat.
Ei tarvitse murehtia lämpöarvoista, eikä ne pimene paitsi sulamalla.
Sopivat kaikkiin itäpyöriin.
Mahtaakohan enää mistään romutorilta löytyä?
-
...Tai DDR:n "MZ-tulpat"?
t. Markku
-
Voi olla, että on jotain muuta kyseessä. Pääsin kymmenisen kilometriä mökille päin ja sitten pimeni taas. Sama puoli. Piuhan päästä antaa kipinää ihan hienosti, mutta tulpasta ei. Pitää kokeilla uusilla piuhoilla ja hatuilla. Ja ehkäpä kondensaattorilla voisi myös olla sanansa sanottavana. Se vaan kun pitäisi päästä mökille kattoremonttiin ja en puoliväliinkään päässyt!
Noo, jos ei muuta niin puolasta maa ja tulppa pois ja yhdellä sylinterillä takaisin.
Easthighwaylta saa alkuperäisiä neuvostotulppia.
-
Puolaa olen vaihtanut, sen jälkeen pelasi, mutta nyt taas häikkää. Kärjet putsasin huolella ja kaikki liitokset. Pitää vaan määrätietoisesti etsiä vika, kyllä se sieltä löytyy. Nyt vaihtelin tulppia jne. sain hetkeksi käymään kahdella, mutta vaivoin. Eiköhän se ole vaan yhdellä pytyllä ajeltava kotiin, ei nyt jaksaisi tien varressa ihan koko päivää roplata.
-
...ja kun aloin irrottaa puolan miinusta niin päätin kuitenkin vielä kokeilla. Löysäsin hiukan, pyörittelin piuhan päätä ja kiristin huolella. Sen jälkeen ajoin kahdella sylinterillä takaisin kaupunkiin ilman mitään mukinoita. Se on vaan käytävä kaikki nuo entistä huolellisemmin läpi hiekkapaperin kanssa. Ehkä se sillä.
Se tässä lähinnä harmittaa, että oli tarkoitus olla katolla huopaa levittämässä jo puolitoista tuntia sitten!
-
IC:ssä sentään pelaa toinen pytty, jos yhestä puolasta kosketus pettää. Bemarissa jos toisesta puolasta menee kosketus, niin pimenee koko järjestelmä.
-
Itsellä oli Suzuki GT250:ssä joskus iridium tulpat ja pelasi paremmin kuin tavallisilla. Ostin rompetorilta euron kappalehintaan.
-
NGK-laatu ei ole kovin hyvä.
Itse en enää koske tuohon merkkiin, kun olen muutamia kertoja saanut kaupasta uusia valmiiksi pimeitä tulppia.
Kyllä syö miestä, kun on tulppien uusimisen jälkeen purkanut puoli moottoria ja sitten vikaa löytämättä vielä kerran kokeillut vanhoilla tulpilla ja käy.
Nippon-Denso on hyvä tulppa ja siinä ei ole sitä NGK:n ongelmaa, ettei kestä liikaa pensaa ja öljyä.
-
Ei välttämättä ole tulppaongelma, vaikka sitä jo aiemmin manailinkin.
Putsailin viilalla liitoksia vielä eilissäiltana entistä paremmin. Sen jälkeen kävi paikallaan pyöritellessä hyvin. Ajamassa en tosin käynyt. En kuitenkaan ihan vielä huoahda. Pitää nyt ainakin satakunta kilometriä ajella ennen kuin uskaltaa arvioida.
-
Kyllä noiden johtojen tarkistus ja liitosten kunnollinen
putsaus ja liitosten kiristäminen auttaa jo paljon-
suunnittelultaanhan nuo sähköt ovat aidot antiikkiset sakemannit.
....ja ne kaverit osasivat sähköt kyllä.
No materiaalit joskus kiusaavat-mutta paljon on noilla
neukkusähköilläkin maantietä taivallettu....Kuulostelemme
kokemuksiasi,kun hiukkasen olet lisää pärrännyt.
t. Markku
-
NGK-laatu ei ole kovin hyvä.
Itse en enää koske tuohon merkkiin, kun olen muutamia kertoja saanut kaupasta uusia valmiiksi pimeitä tulppia.
Kyllä syö miestä, kun on tulppien uusimisen jälkeen purkanut puoli moottoria ja sitten vikaa löytämättä vielä kerran kokeillut vanhoilla tulpilla ja käy.
Nippon-Denso on hyvä tulppa ja siinä ei ole sitä NGK:n ongelmaa, ettei kestä liikaa pensaa ja öljyä.
Samanlaiset kokemukset täälläkin. Myös Champion toimii.
-
Ympyrä sulkeutuu-ennenmuinoin Champion
oli ainakin mun Pappa-Tunturissa se kaikkein huonoin
tulppamerkki-aina mustana kuin jesuiitan sielu.
Metsään heitin mokomat-ja NGK tilalle. Tai Bosch tai Autolite...
Niin se maailma pyörii akselillaan...
t. Markku
-
Eikös Tunturissa pitänyt olla KLG? Kaksitahti Kawoissa jo silloin NGK pimeni kerrasta, mutta Championeilla pääsi perille, vaikka vähän pätkikin.
-
Champion L 86 C tulppa on toiminut hyvin ainakin mun 2-sylinterisessä IC Jupiterissa kärjettömän sytytyksen kanssa. Tulpan tyyppi on katsottu venäläisestä tulppataulukosta. Kokeilin ensin NGK:ta eikä se toiminut IC:ssä, mutta syynä saattoi myös olla tulpan väärä lämpöarvo. Ainakin Jawoissa NGK 7:t toimii hyvin.
Juhani
-
Kaveri oli joskus syventynyt asiaan vähän tarkemmin ja purkanut noita tulppia. Hänen mukaansa nyky NGK:ssa on selvästi ohuimmat eristeet ja sitä kautta kestää heikoiten liian rikkaita seoksia. Oli siis löytänyt jonkun ihan konkreettisen syynkin sille, miksi NGK tuntuu aina pettävän.
-
NGK:n tulpat pelkäävät pimeää. Kipinöi hyvin sylinterin ulkopuolella testattaessa, mutta paikalleen kierrettynä ovat epävarmoja.
-
Itselläni oli jo 80-luvun puolivälin aikoihin ongelmia NGK:n tulppien kanssa. Kerran kastuivat niin saman tien pimenivät. Koski omalla kohdalla lähinnä niitä pieniä tulppia joita Honda CB125 käyttää. Mopossa muistaakseni toimi ok se isompikokoinen, tosin harvemmin kastui kun aina lähti laakista :)
Nyttemmin sain Saabista tulpat kastumaan, NGK:t nekin kun sytty-yksikkö pimeni. Ei oikein tykännyt käynnistyä vaikka varsinainen vika korjaantui, mutta kuumailmapuhaltimella elpyivät niin hyvin että on ne silloin hankitut uudet tulpat nyt kolmatta vuotta etuistuimen selkänojan taskussa. Vois kai ne vaihtaa vaikka ei noissa vanhoissa varsinaista vikaakaan ole.
-
Koeta vain etsiä itänaapurin tulppia, ne käy siihen parhaiten ja kestää. Länsitulpat jos laittaa niin kannattaa olla kuitenkin itäiset varalla. Vuosikymmeniä olen ajellut itävehkeillä ja tämän todennut. Naapurin vanhoissa pienissä varaosakaupoissa niitä näkyi ainakin muutama vuosi sitten.
M-56 valmistaja suosittelee A8U (Gost normin 2043-54). Planeta 3 tarjoillaan alkuperäisenä A7,5 Yc ja Planeta 2 A11Y. Jupiter 3 tarjoillaan samoin A7,5 YC ja Jupiter 3 A11Y. Ite olen kyllä ajellut noilla itätulpilla mitä on käteen sattunut ja toiminut. Siis 2-t ja 4-t koneilla molemmilla. Jos tiedät jonkun joka asuu itä-suomessa ja käy naapurissa tankkaamassa, niin kannattaa kysyä vieläkö niitä saa. JK
-
Moro
.........tai Tallinnassa viinareissussa, https://easthighway.com/fin/kotisivu/0/0/action/search/searchResults?search=sytytystulppa
-
Joo, niinpä tietenkin Markolta.Nythän on muuten tulevana viikonloppuna Kurtnan rompepäivä. Marko on varmaan siellä. Itse en ole menossa vaikka asiaa olisi ja alunperin pitikin mennä.Marko lähettää kyllä postitse Suomeen. Ja tulee hän todennäköisesti Jyväskylän rompepäiväänkin. Jos haluaa tavaraa Jyväskylään niin kannattaa soittaa tai laittaa s-postia hänelle etukäteen.