On kyseessä sitten myyntipalsta tai paikka mikä vaan, niin eihän se hullu, tyhmä tai konna ole joka kovaa hintaa pyytää,
Tyhmä sen joka kobvan hinnan maksaa ja vielä sen maksaneensa myöntää,
sillä eiks silloin jossain ois ollau vastaavaa tavaraa halvemmalla myynnissä, ois ostanu sieltä, mistä halvemmalla ois saanu.
Oispa kaikessa kaupankäynnissä se periaate, että myyjän pitää tyytyä siihen hintaa, ninkä ostaja on valmis maksaan.
Joku ylihinnoiteltu romusaattaa tuntua siltä nyt, mutta joidenkin aikojen kuluttua se saattaa olla hyvinkin arvokas,
sillä tarvitsijoiden määrä säilyy, osat vähenevät ja kun tavaraa on vähemmän tarjolla, niin hinta taasen nousee.
sama p'tee sihen, että jos jokuilman ei tavaroista haluu luopua, vaan mieluiten tuhoo ne, niin samaten käy,
tavaran määrä markkinoilla vähenee ja arvo nousee.
Ilmankaan ei viitti antaa, kun itse niistä on maksanu ja niitä säilyttäny, niin ilmaseks vastaanottaja tekee tavaroilla pian tiliä,
eli hyötyy, lieneekö sitten jonkinasteisesta mustasukkaisuudesta tuossa kyse.
Ainakin erään tämän kansan heimokunnan toimintamalliin tuollainen sopii, ainakin senmukaan, mitä itse olen kokenut, elikkä
jos minä en siitä hyödy, niin ei kukaan muukaan.
Mikäli ois mahdollista, niin ostelisin noita osia, mitkä "ei kellekkään kelpaa" jemmaan, niin oishan perunkirjoituksessa sitten edes jotain ja perikunta sais ihmetellä että "oli sekin kumma romunkerääjä".
