Miksi sitä jotain tekee? on ikuisuus kysymys.... Onnistumisen ja tekemisen ilo on kaiketi se tärkein syy. Harrastuksesta kun on kyse, niin miksi mennä kauppaan ostamaan uutta kun voi ainakin yrittää korjata vanhan..
Kunnioitettava asenne 
Tämä minunkin pyöräni ei tule varsinaisesti harraste käyttöön (ajoon). Harrastukseni on enemmänkin tämä entisöinti. Pyörä on valmistuttuaan (näillä näkymin) menossa Moskovan lähellä olevaan museoon
http://www.tmuseum.ru/ seisomaan. Siellä se sitten vain seisoo ihmisten tuijotettavana. Onko sen akku hyvässä kunnossa vai ei, niin eippä sillä ole kauheesti käytännön merkitystä. Kerran tai kaksi kun lähtee yhdellä latauksella käyntiin niin se riittänee.
[/quote]
Aikamoinen ajoneuvojen museo,yksi Euroopan suurimmista yksityisistä ja Venäjän suurin.Ei ihan pieni keräilykokoelma tuolla Vadimilla..
Oletko päässy tutustumaan paikanpäälle?
Akku olisi tuossa tapauksessa syytä olla alkuperäisen näköinen ulospäin,en tiedä käynnistelläänkö niitä-ehkä joskus mutta toimisiko se sitten kuitenkaan enää kovin pitkän seisonta-ajan jälkeen-on hyvä kysymys..lyijyakku tuollaisessa käytössä voi vaatia huomiota miltei jokakuukausi itsepurkautumisen vuoksi.
[/quote]
Jo kävin minä siellä Heinäkuun alussa. Menin sinne oikeastaan katsomaan samanlaista IC:tä joka minulla on. Sellaisen piti olla siellä lainassa Moskovan tekniseltä museolta joka oli sijoitellut kalustoaan remontin vuoksi muualle. Kyseinen pyörä osoittautui kuitenkin vanhemmaksi malliksi mitä minun pyörä on (minun on IC 49 ja siellä oli levykeula) ja sen tuijottamisesta ei ollut minulle kovinkaan paljoa hyötyä. Lähin alunperin siitä olettamuksesta, että niillä on olemassa suoraan tehtaan hihnalta tullut pyörä jota ei ole maalattu ym. entisöity. Olisin käyttänyt sitä mallina omaan entisöintiin. Eipä museon henkilökunta paljoa pyöristä tiennyt. Kuten ei ne teknisen museon tyypitkään. Papereitten mukaan kyseinen pyörä oli vuosikymmenet ollut museolla väärällä tyypillä. Löytyi niiltä, oikein kun niiden takahuoneen varastoa penkoi, yksi saman mallinen kuin minun pyöräni on mutta se oli harvinaisen huonossa kunnossa ja sitä oli joku joskus entisöinyt venäläiseen tapaan... Samalla siinä vähän niinkuin lyötiin lukkoon pyöräni tuleva seisonta paikka.
Pääsee ainakin hienoon seuraan.
Joskin ainakin autojen suhteen paikka vaikutti enemmänkin autonäyttelyltä kuin museolta. Tällä tarkoitan, että näytteillä oli ainoastaan aikansa superkalliita huippuautoja, eikä siis tavallisen kansan kulkupelejä. Tuskin yhtään siellä esillä ollutta autoa oli koskaan ollut liikenteessä Neuvostoliitossa. Ne oli kaikki ostettu jostain ulkomaisten arvoautojen huutokaupasta kovalla rahalla.
