Kyllä vaan on käynyt julkinen liikenne kehnoksi.
Tuli käytyä tänään paikallisessa taidemuseossa välimerellisiä maalauksia kahtelemassa. Tunnen vetoa kaunotaiteisiin, tulipahan taidehistoriaakin melkein maisterin arvon verran opiskeltua yliopistossa ollessa, mutta nyt on harmillisen vähälle jäänyt se puoli. Syttyi museokäynnillä jälleen suuri into perinteiseen, taidokkaaseen öljyvärimaalaukseen.
Aloin sitten tuumailemaan, että kun ensi viikolla olen metsätöissä Suonenjoella ja lähden perjantaina takaisin kotio päin, niin sieltä tullessahan se Mänttä ja mitä oivallisin Serlachius-museo on siinä matkan varrella. Jämsän kautta linja-autolla tullessa on Mänttään vain 35 kilometrin ylimääräinen pyrähdys suuntaansa. Ajattelin homman niin, että lähden perjantaina Savosta jo kuuden-seitsemän aikoihin, poikkean Jämsästä Mänttään ja käyn Serlachiuksen museolla, sieltä sitten jatkan Tampereelle. No eihän siitä mitään tule, koska Jämsän ja Mäntän välillä ei kulje julkista liikennettä käytännössä ollenkaan. Yksi linja perjantaisin ja sunnuntaisin näyttäisi olevan, eikä istu minun aikatauluun mitenkään.
Onhan tuon julkisen liikenteen tilan pienemmillä paikoilla toki jo tiennyt. Suonenjoeltakaan ei pääse enää Rieponlahteen linja-autolla, vaikka vielä 15 vuotta sitten meni useampikin auto päivässä. Mänttä ja Jämsä ovat kuitenkin sen kokoisia paikkoja, että olisi luullut jotain liikennettä olevan!
muok.
Noiden metsähommien jälkeen löytynee taas sen verran ylimääräistä, että saa IC:n joskus ajoon. Sittenhän tuonne Mänttään kelpaa karauttaa maisemareittiä pitkin. Paljon kivempaa kuin linja-autolla.
