No kertokaapas sitte että miten ne kilpisjärven pankkipalvelut pitäs hoitaa? Siellä pitäs olla oma konttori? Ja kaikki kaupat...
jv
Esim. pankkiautomaatti, joka ottaa vastaa käteistä.
Kulkeeko ne rahat sitten sieltä automaatista hokkus-pokkus jonnekin? Eli kustannuksia syntyy automaatin ylläpidosta ja tyhjennyksestä pankille. Pankin vastaavat saattavat tehdä vääriä päätöksiä. Siitä asiasta, kuinka paljon jonkun palvelun ylläpitäminen kilpisjärvellä maksaa, ja kuinka paljon se tuottaa, on heillä kuitenkin oletettavasti enemmän faktatietoa kuin meillä tänne palstalle kirjoittajilla yhteensä. Imagovaikutuksia ei voi aivan suoraan numeroiksi muuttaa, mutta niistäkin saattaa heillä olla kokemusperäistä tietoa.
Minä nyt vielä täsmennän: En ole sitä mieltä, että kaikki suomalaiset pitää asuttaa helsinkiin. Viisi ja puoli miljoonaa ihmistä tämän kokoisella läntillä sinne tänne huiskaistuina aiheuttaa tiettyjä logistisia kustannuksia. Niiden kustannusten kohdistaminen ja jakaminen on poliittinen päätös. Poliittiset päätökset pitäisi demokratiassa tehdä vaaleilla valituissa elimissä, ei yrityksissä, ei salaseuroissa eikä minun mielestäni edes ammattiliitoissa. Eikä keskustelupalstoilla...
On helppo olla sitä mieltä, että jonkun muun - keskon, nordean, nallen - on nämä lisääntyneet kustannukset maksettava, mutta ei missään nimessä minun. Sitä mielipidettä minä kutsun äärimmäiseksi ja vastenmieliseksi itsekkyydeksi. Tai sitten voi olla sitä mieltä, että tällaisia kustannuksia ei ole olemassakaan. Sitä minä kutsun äärimmäiseksi tyhmyydeksi.
Itse pidän maatamme aika mukavana asuinpaikkana, myös tätä populaation suurelle alueelle levittäytymistä, ja olen valmis osallistumaan ylimääräisiin kustannuksiin kohtuullisessa määrin. Koen saavani tälle kustannukselle katetta mukavampana elinympäristönä ja mahdollisuutena kulkea minua sykähdyttävissä paikoissa ja maisemissa.
Tuosta surullisesta ja ikävästä tulipalosta, mistä tämä asia liikkeelle lähti: Sellaisia tapauksia, joissa jonkun aatteellisen - virallisen tai epävirallisen - yhteisön rahoja katoaa, sattuu silloin tällöin. Rahat voivat palaa tulipalossa. Tämä on äärimmäisen harvinaista. Rahat voidaan varastaa tai ryöstää jonkun kotoa. Tämäkin on äärimmäisen harvinaista. Useimmissa katoamistapauksissa on aika sama kaava. Se, jonka haltuun rahat uskotaan, lainaa sieltä omiin tarkoituksiinsa. Ja maksaa tilistä takaisin. Seuraavalla kerralla ajattelee, että maksan seuraavasta tilistä, kun on nyt näitä menoja. Ja on kohta suossa. Niissä urheiluseuroissa, joissa olen ollut toiminnassa mukana, olen kolme kertaa tällaiseen kohtaan sattunut. Näistä aika ison harmin itselleen hankkineista ihmisistä en ole läheisellä tasolla tuntenut ketään, mutta ulkopuolelta kaikki ovat vaikuttaneet normaaleilta, vastuuntuntoisilta ja järkeviltä kansalaisilta. Ja ovat silti tilaisuuden koittaessa sortuneet.
Siksi olen sitä mieltä, että jos otatte kantaaksenne tällaista vastuuta - isoa tahi pientä, pitäkää huoli heti, että rahaa ei ole kotonanne, vaan kaikki on kirjoilla ja rahalaitoksen hoivissa, ja 110 rosentin varmuudella eivät ole sekaisin omien rahojenne kanssa. Ihan oman itsenne takia.
Kuten jo aikaisemmin totesin, tuo Kilpisjärven tapaus on ikävä ja surullinen. Iloista on se, että pankki koki tekevänsä imagonsa eteen kannattavan sijoituksen ja lapset eivätkä heidän vanhempansa joudu maksumiehiksi. Hieman minua tuossa se ihmetyttää - kun kysymyksessä on kuitenkin ollut ainakin minun mittakaavassani aika huomattava summa - että rahat ovat kulkeneet pari kertaa tyrkyllä pankkiin eivätkä ole sinne päässeet. Miksi omalle tilille pano olisi onnistunut automaatilla, mutta olemassa olevalle yhteisön tilille ei? Ja mitä eettisesti arveluttavaa olisi siinä ollut, että olisi rahat laittanut omalle tililleen ja vaikka heti kännykällä siirtänyt ne yhteisön tilille, ja liittänyt yhteisön kirjanpitoon - epäviralliseen tai viralliseen - kuitit molemmista tapahtumista. Jälkeenpäin on tietysti aina helppo olla viisas.
Jaakkovaakko
