Aihe: Turinoita ja törinöitä aihe vapaa

[Martti Korhonen]

Tuosta tunnelmia:  https://www.youtube.com/watch?v=1AnRHwUwyWQ&t=7s

Syysjäälläkii IC ja sivuvaunu on aika raskas tekele, ole varma jään paksuudesta enneko menet!  Mutta kieltämättä elämyksiä antaa.  Miten lie laillista tuommonen ajelu, oliks ne järvien jäät moottoriajoneuvoilta kiellettyä aluetta poislukien kelkat, vai?

muisteli viimetalvista nuoruuttaan jv

Hyvältä puuhalta vaikutti. Kerran olen ajellut IC:llä jäällä, se oli vielä Jyväskylässä asuessa ennen kuin olin saanut IC:tä kilpiin. Ajattelin, että jäällä harvemmin virkavaltaa liikuskelee. Lyhkäiseksi jäi reissu, lähinnä oli kokeilussa vaihteiston toiminta, sen kun olin vasta kasannut. Paikalle sattunut piikkirengaskuski auttoi työntämään pyörän mantereelle nyppylän yli kun virta loppui. Samalla aloin tuumailla, että jospa siihen kärjettömään kuitenkin sijoittaisi.

Jäät ovat sellainen asia, jonka kanssa olen erittäin varovainen. Penskasta saakka on kokemusta jäistä ja niiden yllättävyydestä. Pariin kertaan olen pudonnut, kummallakin kerralla onneksi ihan vaan rannassa touhutessa, mutta kyllä se pari-kolme sataakin metriä kovassa pakkasessa läpeensä märillä vaatteilla on opettanut ettei se kivaa ole. Ei voi kuin kauhistella tolloja, jotka eivät tunnu epäilevän jään kestoa laisinkaan. Tosiaan maanantain-tiistain välisenä yönä meni Näsijärvi kokonaan jäähän ja jo sitä seuraavana yönä sinne päästiin etsimään kadonneita retkiluistelijoita. Etsijät meinasivat pudota jäihin.

Isän isoisä oli tarinoiden mukaan taitava ja tulkinnasta riippuen rohkea tai uhkarohkea jäiden kanssa. Koko elämänsä asui saman järven rannalla ja tietysti oppi lukemaan jäätilanteen hyvin tarkkaan. Hänelle oli kuulemma kunnia-asia olla kylän ensimmäinen ja viimeinen jäällä liikkuja. Onhan näitä tällaisia tapauksia, ja niistä saa silloin tällöin lukea kuolinpalstalta. Isoukin tapauksessa ei näin kuitenkaan käynyt, isän mukaan ei kertaakaan käynyt hullusti.

[Jaakko Latvanen]

Kumma on hinku joillain sinne jäille heti.  Mie asuin välivaiheessa (10 vuotta) Ainolanrannassa Jyväskylässä, ikkunasta ja partsilta näky Jyväsjärvelle.  Siitä meni talvisin tallattu polku Ainolanrannan puolelta Lutakon satamarantaan (tai päinvastoin), mitä itekkin talsin ko joskus kaupungille kävelin.  Muutaman kerran syksyllä taisin kännykkä kourassa ja hätänumero valmiiks ladattuna katella parvekkeelta ko ensimmäinen menijä vaels siitä yli... ei kuitenkaa tarvinu soittaa kertaakaa.

Miun serkku - itteeni melkein 30 vuotta vanhempi ja manan majoilla jo asustellut vuosikymmeniä - oli innokas pilkkionkija.  Syksystä kevvääseen aina ko vaan tilaisuutta oli, usseesti ajoivat porukalla Puruveelle Savonlinnan lähistölle - 100 kilsaa suuntaasa ei ollu mikkään automatka, jos oli isompia kaloja ootettavissa... Kevätjäistä muutaman kerran oli humpsahtanu läpi niillä reissuilla.  Kertomansa mukaan oli ollu oikein aurinkoinen ja pitkälti plussalla kerran keli, ko heti alkumatkasta oli joku hutero kohta yllättänyt.  Sillon vielä kunnossa mies, ja naskalit aina kaulalla valmiina, että hyvin pääs ite takas jäälle - kaveritkin kyllä näkö- ja kuulomatkan sisällä.  Autolle oli aika pitkä matka, ja ois harmittanu reissu kesken jättää, ni eikun lähimmän saaren rantaan, porukalla kuivaa oksaa kerruuseen ja nuotiolla kampetta kuivaks ja jatkamaan hyvvää harrastusta...

jv

[Lauri Puirola]

Myyvät sellaisia kelluntapukuja, ei haittaa vaikka putoisikin jäihin.
Naskalit on tietysti hyvät että pääsee takaisin jäälle.

L&K.

[Antti Törmälä]

Itse tykkään melkin talvella ajella enemmän kuin kesällä. Minäkun en harrasta muutenkaan mitään pitkänmatkan ajoja niin talvella se on paljon jännempää =)



[ylläpito on poistanut liitteen]

[Jaakko Latvanen]

Nuorempana ko vielä jakso puljata autojen kanssa, purin sen vilkun automaattipalautuksen pois. Jos sitä ei oo, automaatti siirtyy sormeen; ei jää vilkku päälle. Jos automaatti on, mutta ei joka kerta toimi, jääp vilkku päälle. Niiko porukassa moottorpyöräilessä usseesti huomaa. Veteraanipyörän käsimerkkiä en oo ikinä nähny, että ois jääny päälle.

jv

[Niilo Nikkonen]

Kaveri osti tollasen Passatin joskus kuus vuotta sitten ja on ajanu sillä noin 180 000km. Kokonaiskilometrit on 460 000. Kohtuu hyvin pelannu eikä mitään ihmeitä ole ollu. Kori on sinkitty, niin ainoat ruostuneet pellit on edellisen omistajan aikana tehdyissä kolarikorjauksissa b-osissa. Matka-ajon jälkeen pitää antaa käydä tyhjäkäyntiä jonkin aikaa, että turbo ehtii viilentyä.

[tuomo jylha]

 Asian voi tulkita kahdella tavalla, puolen miljoonan autoista. 
 No eipä siinä, onhan tuo omakin entinen käyttöauto mikä on jäänyt muutama vuosi sitten eukolle kauppakassiksi, on ajettu jo reilu 330 tkm. ja on 10 v. vanha, mutta on edelleen kaikin puolin kunnossa. Käyttöarvo sillä on enää enää, mutta päällepäin on edelleen kuin uusi. Leimaan pitää vaihtaa poikittais taka-alatukivarret. 47 eur. pari + vaihtotyö.

 Ja taas mennään seuraava vuosi, toivottavasti. Kop kop.
 Eberin aikasääddin alkoi elämään kerran ihan omaa aikaansa. Piti tänä syksynä kuitata että tuli ns. suomen aikaan. 

[Martti Korhonen]

Hyvin etenee tämä ensimmäinen sivuvaunureissuilu kaverin kanssa. Istutaan keittiön pöydässä, juodaan kahvia, tuumaillaan varisten älyä ja odotellaan että sade lakkaa jotta päästäisiin parkkipaikalle avaamaan IC:n hajonnutta vaihdelaatikkoa. Nelonen alkoi hyppiä, kolmoselle vaihdettua ei enää mennyt neloselle. Parkkipaikalle päästyä enää ykkönen ja kakkonen pelasi.

Tosiaan kaveri kiinnostunut vanhoista pyöristä ja sivuvaunuhommasta. Tässäpähän pääsee IC:n maailmaan hyvin kiinni. Luonteeltaan sellainen miekkonen, että osaa tällaisiin suhtautua huumorilla ja tarpeellisella huolettomuudella.

[Tatu Keränen]

Irbitiläisellä kävin minäkin mutkan heittämässä. Lunta on täällä Oulussa kyllä paljon enenmmän, kuin Matin kuvissa, mutta yllättävän vähän ryssän kesägummi luisti lumisella tiellä.

[Ismo Hakamäki]

Tänään 17.05 paineli sidecar H-D (kuskin takista päättelin) kolmostietä Tampesteria kohti pimeässä ja helevetinmoisessa räntä/vesi-soosissa jonossa normivauhtia, eli +100km/h. Kova sälli tai elli.

[Martti Korhonen]

Nyt pääsinkin tuliterän Scanian kyytiin. Suonenjoelta Tampereelle matkassa ja linja-auton kuski sanoi, että vasta 1530 kilometriä autolla takana. Arveli, että ainakin puolisentoista miljoonaa edessä. Tiesi kertoa Jyväskylän liikenteellä olevan auton, jolla ajettiin n. 1 900 000 kilometriä ennen moottorin vaihtoa, jonka jälkeen vielä ura jatkuu uudella koneella.

[Johan Kosunen]

Töissä kuorma-autot olivat aina vanhoja tai vielä vanhempia.
Tuorein Scania oli n.10000km ajettu jolla pääsin ajamaan.
Oli PV:n uusi Scania kertausharjoituksissa. Ajelin sen Rissalasta Uttiin,oli kyllä hienopeli,cruise päälle ja kylmäkoneesta höökä päälle
HURRIGANES soimaan ja Reiskat silmille. Yhdistelmän kyydissä oli Houtsineita,jotain ammus/ohjuslaatikoita ja HN:n huolto palikkaa.
Oli kyllä hyvä uudella Scanialla ajaa.
Säiliö Scaniat oli myös uusittu,oli vain tuo ADR luvat menneet vanhaksi joten ajot jäi.
Tankkasin kyllä pari Hornettia, oli auton systeemit hiukan kehittyneet,SM ja niittikoppi Sisun jäljiltä joilla HN,HW,MG ja DK:ta tankkailin armeijan sinisissä...

[Leo Eiranen]

Perskeles Nikkanen, mullakin oli aikanaan postiosoitteena Krhk/KarPr. Mä olin vielä Kouvolassa siinä venäläisten aikanaan rakentamassa Pitkässä kasarmissa. Sä lienet ollut Vekaralla. Mun aikani oli -67/-68. 

[Martti Korhonen]

Kyllä ovat tarkkaan laskeneet noiden linja-autojen korkeuden.

Tampereelle tullessa ennen juna-aseman tunnelia kuski kokeili miten autossa pelaa maavaran laskeminen. Tunneliin tullessa hyvin hitaasti ja varovasti ajoi. Raapiminen alkoi kuulua. Radioantenni kuulemma, täytyy ajaa varovasti ettei hajoa kun sitten ei voisi kuunnella radiota. Miekkonen sanoi, että kavereiden kanssa kirosivat yhtiötä kun kuulivat uusista autoista. 375 on korkeus kun laskee löysät pois, ja 380 on kuulemma siinä tunnelissa oikeastaan jo liikaa.

[Jaakko Latvanen]

No nyt Martti taas avas dementian portit!

Jätepaperikeskuksesta puolperävaunuun kuorma päälle, paluukuormana Kotkan suuntaan, Scanian 76 ilman turboa pyöreeposkinen buldoggi veturina. Ja Tampereen läpi kohti itää. Ei ollut ohitus-, ylitys-, eikä alitusteitä, kaupungin keskustan läpi vaan.  Siihen samaseen ratojen alitukseen olin sukeltamassa, ko viime hetkellä keksin, etten mahu, ois ottanu kiinni muutakin ko antenni.  Iltapäiväruuhkan aika. Kun yritin perruuttaa, punki aina joku henkilöauto taakse. No sitte siihe tuli yks ystävällinen mies liikennettä ohjaamaan eli pysäyttämään ne punkijat sen verran etemmäs, että pääsin takaperin risteyksen kohtaan ja korttelin ympäri uudelle reitille. Ei justkaan hampaita naurattanut silloin, vieläkin muistan. 20 ikää, vahva itseluottamus mutta vajaa viikko tais yhistelmän ajokokemusta olla, ei ollu ees suoraan perruuttaminen ruttiinia vielä. Kesää 1971 elettiin.

Siitähhii selvittiin. Taijan kuitenkin siitä isosta eestä luopua sovinnolla seuraavassa kortin uusinnassa muutaman vuoden päästä.

Vai oonkohan mie tämänkin tapauksen jo monasti selvittäny täällä?

jv