Aihe: Nykymusa?

[Martti Korhonen]

Joo, ei radiota tule hirveästi kuunneltua, paitsi Yle puhetta ja Ylen ykköstä. Ei oikein radion musiikkitarjonta innosta.

Onneksi radion ulkopuolelta löytyy paljon hyvää. Uuttakin. Nykyäänhän soitetaan, levytetään ja kuunnellaan uskoakseni enemmän musiikkia kuin missään vaiheessa historiaa aiemmin. Netin avulla sitä on helppo löytää, ja tarjonta on monipuolista. Tai no, miten sen nyt ottaa. Kaiken sen seasta voi olla hankala löytää ne parhaimmat, jos oma maku ei valtavirran kanssa yhteen mene. Kun jaksaa etsiä niin hienoja asioita löytyy.

Vaikka nyt näitä kauniita juttuja:
https://www.youtube.com/watch?v=kY5qCxwWico

Kansanmusiikkikin on löytänyt uusia tuulia. Tai ainakin joitain kosmeettisia muutoksia. Vaikka minusta näitä uusia ei sinänsä voi kansanmusiikiksi sanoa, etnovaikutteista musiikkia kenties? Eiköhän sitä tämän päivän kansanmusiikkia ole juurikin se valtavirtainen.
https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=sBRtx9h4oyc#t=537

Taitavia kavereita, ja sokea kosketinsoittaja.
https://www.youtube.com/watch?v=1xsauw4Upv0

Penskana tuli näitä raskaampia juttuja kuunneltua enemmältikin, mutta hyvin satunnaisesti tullut niistä innostuttua sittemmin. No viime viikolla sitten tuli taas sen sortin into ja tutustuin Arch Enemyyn. Kyllä se vain on niin, että näistä tämän sorttisistakin bändeistä (no ei kaikista) voi löytyä ymmärrystä sävyjen ja tunnetilojen päälle.
https://www.youtube.com/watch?v=91SqLKGIN-A

Huomasitteko mikä on näitä kaikkia yhdistävä tekijä?

[Jukka Penttilä]

Näytää olevan youtube 

[Martti Korhonen]

Näytää olevan youtube 

Tarkennan: mikä yhdistään oita bändejä joiden äärelle linkitin?

[Ossi Viita-aho]

Oh hoh!! Olipa rajulla mimmillä raju ääni!! Oikkein lämmitti vanahan teräsmiehen syväntä. Ne yhtäläisyyvet jäi kyllä löytymättä, mutta jospa se mussiikin ammattilainen Antti McJokinen löytäisi ne sieltä.

Mää ruukaan diggailla vaan tuommosta 70-luvun kilkutusmusaa. Töissä ja autolla ajellessa sitten ratio soittaa sitä mitä sieltä milloinkin kuuluu.

Tässäpä sitä 70-luvun kilkutusmusaa. Suurimmat ja kauneimmatkin ovat ottaneet mallia tästä bändistä.


https://www.youtube.com/watch?v=iyd8dY8rRtA


https://www.youtube.com/watch?v=SOqVs-K1eEo

[Risto Sollo]

Aika muuttuu.Mun vanhemmat oli tango-ja humppasukupolvea,ja taivastelivat kun pitkätukkahipit kokoontuivat meille kuuntelemaan kammottavaa jytä-musiikkia...Sapattia,Uriahhiippiä,Seppeliiniä ja muita kammotuksia... 

[Mika Komulainen]

Edelleenkään ei näemmä paskasta saa tehtyä konvehteja.....     

[Martti Korhonen]

No nyt meitsi kertoo sen vastauksen ennen kuin keskustelu karkaa. Ruotsalaisia bändejä olivat kaikki.

[Petri Nippala]

Mulla on noita Eeron mainitsemia kammotuksia hyllyssä mutta on siellä Status Quotakin 1 vinyyli,jossa 2 kuunneltavaa biisii ja
niistäkin toinen on Doorsin coveri 

Asiasta kolmanteen- Kelatkaa,Järvenpään Puistobluesiin on tulossa pääesiintyjäksi juurikin Status Quo
Onneksi pääesiintyjä on viimesenä,joten sieltä voi häipyä jos alkaa siltä tuntuu..

Minusta SQ:lla ja bluesilla ei ole mitään yhteistä vaan se on juuri sitä em. ränttätänttää 

[Tapsa Leskinen]

OT:

Heh, toisella keskustelupalstalla alansa "pussihousu" oli närkästynyt siitä että Bob Dylan soittaa Kirjurinluodolla! Heinänpolttaja hippi kuulemma ei sovi seuraan. Teki mieli kommentoida - jazziahan on tunnetusti luotu  ja jammailtu pelkän mummon omenamehun voimalla.

[Pekka Koivu]

Olihan Piledriver kova juttu aikoinaan, ja kyllä vinyylieni joukossa SQ:takin on, sulassa sovulla Sabbathien, Heeppien, Zeppelinien, Grand Funkin, Georg Otsin, Doorsien ym ym kanssa. Ja nykymusiikkikin menee, vaikka rappia ei ole sitten Beastie Boysien vuonna keppi ja kivi tullut ostettua. Nyt kun mietin, olen ostamistani vinyyleistä yhden myynyt, kaikki muut ovat tallella, paitsi "many sides of rock'n roll"-tuplan toinen levy, joka hävisi lainareissulla 
Radiokuuntelusta sen verran, että YLE koettaa sivistää kansaa erinomaisilla musiikkiohjelmilla iltaisin, on Bluesministeri, Euroopan taivaan alla, Sekahaku, Lempimusiikkia, Lakatut varpaankynnet, ja vielä sunnuntaiaamun kolmetuntinen Iskelmien, Heikki Harman ja Jake Nymanin parissa. Puhumattakaan kadonneen levyn metsästäjistä, jolta kuulee todellisia helmiä, ja aika hurjia rimanalituksia. Kaupalliset soittavat enempi samaa tuubaa tiukoilla soittolistoillaan. Haloo Helsinki on ihan kiva, mutta jos sitä kuulee viis kertaa päivässä, alkaa mieli pian muuttumaan.