Niinhän se on, ettei mikään asia ole selvä, ennekuin kyselee ja selvittää.
Eikä senkään jälkeen, koska tekniikka kehittyy koko ajan.
Mitä tulee lataukseen, ensinkin akku tarvitsee tasavirtaa latautuakseen.
Toiseksi laturin jännite tulee olla korkeampi, kun akun lepojännite.
Kolmanneksi akkua ei saa ladata määriteltyä jännitettä korkeammalla jännitteellä, ettei akku kiehuta vesiä ulos (myös polttimot kärähtävät ennenaikaisesti).
Lyijyakulle sopiva latausjännite on 2,35V / kennno => 7,1 V. Tämäkin arvo vaihtelee hieman riippuen akkutyypistä (AGM ja GEL akut ovat ns VRLA-akkuja, joisa latausjännite tulee olla n 2,37-2,4 V/ Kenno). Lipeäakut (NiHM, NiCd tai NiFe) vaativat vielä korkeamman latausjännitteen.
Siten vielä tuo latausvirran suodatus.
Tasavirtageneraattorit tuottavat tasavirtaa ja tasasuuntaus tapahtuu hiiliharjoilla. Taajuus on suhteellisen suuri (satojen Hz:n luokkaa), joten senkään vuoksi ei tarvita mitään suodatusta. Toinen lukunsa on radiohäiriöt, joita mekaaninen latausrele tuottaa (releet ova t ns Tirrill-periaatteisia, eli katkovat magnetointivirtaa n 100-500 Hz:n taajudella).
Jos ajatellaan yksinomaan lyijyakun latausta vikkapa 50Hz:n laturilla, ei siinäkään tarvita mitään suodatusta.
Siis pelkkä tasasuuntaussilta riittää.
Akukssa tapahtuu aina veden hajomaista vedyksi ja hapeksi sekä OH-ryhmiksi. Ne ovat sähköisesti varautuneita ioneja ja muodostavat levyn pintaan kapasitiivisen kerroksen (Helmoltz-kerros). Tämä kapasitanssi toimii suodatuksena, koska itse Faradinen prosessi (varaus) on hitaampi eikä seuraa noita 50Hz:n varaussyklejä.
Näin olen antanut itselleni uskotella.
