Edellisessä asunnossa oli puuhella ja leivinuuni. Ja sen verran väljyyttä että ne kyllä tulivat tarpeeseen. Talvella lämmittelin melkein joka aamu kahvit siinä hellalla. Kylmällä säällä muutenkin tuli siinä kohtalaisen iso osa ruoista tehtyä, siinä kun samalla sai lämpöä tupaan niin ei mennyt energiaa hukkaan. Hyvää teki, kun aamulla kylmästä makuuhuoneesta kylmissään kömpi keittiöön, hellaan tuli ja hetken päästä alkoi lämpö levitä huoneeseen.
Melkein joka perjantai lämmitettiin leivinuuni, kovilla pakkasilla useamminkin. Leipää siellä tuli tehtyä, ja pitsaa. Uunipuuroakin joskus. Karjalanpiirakoiden teko oli mielessä sen koko 2,5 vuotta mitä siinä asustettiin, mutta se suunnitelma jäi toteuttamatta. Talo oli 1910-luvulla rakennettu ja 1930-luvulla lisäsiivitetty. Tämän jälkeen ei oltu tehty peruskorjausta. Joku tampio oli vielä saanut neronleimauksen repiä olohuoneesta tapetit pois. Vetoa siis oli. Siitä syystä talo alkoi olla ikävän kylmä kun ulkopuolella lämpötila alitti -20 rajan. Koska näin oli, niin vaimoke tykkäsi siellä leivinuunin päällä kovilla pakkasilla nukuskella kissojen kanssa päiväunia.
Nyt asun puoliskon kanssa tämmöisessä 1930-lukuisessa funkkistalossa, jossa ei tuollaisia hienouksia ole. Ja kyllä niitä on tullut jo kaipailtuakin. Tässä kämpässä harmittaa se, ettei kotiympäristönsä eteen joudu/voi tehdä oikein mitään. Arkiseen puitten kanssa puljaamiseen, vaikkakin sitä hommaa ajoittain kirosi, on kehittynyt kaipuu. Maisteriksi valmistuin tuossa kesemmällä ja päättötutkimuksessa käsittelin hirsitaloasumista. Totesin siinä, että vanhassa, kohtalaisen perinteisessä hirsitalossa asuessa ympäröivä luonto ja asuinpaikan historia ovat selvästi suuremmassa osassa asukkaan kotielämää kuin esimerkiksi kerrostalossa asuvalla ihmisellä. Juurten luominen asuinpaikkaan käy perinteisessä hirsitalossa helpommin kuin monissa muunlaisissa asunnoissa.
Lämpimyys kodissa on hyvä, sitä ei käy kiistäminen, mutta kyllä se tuommoinen kohtalaisen alkeellinen hirsitalo jätti sellaisen jäljen sieluun, että semmoinen on jossain kohdin elämää saatava omaksikin. Päätös on jo tehty, että kunhan tästä työttömyyden tilasta päästään niin saman tien säästämään. Tontti on jo katsottu, perintömaille. Sitten vain jostain hyvän hintainen kehikko ja siirtohommiin. Talkooapukin on jo sovittu, osaavaa sakkiakin mukana.
No joo, taisi vähän lipsahtaa aiheen ohikin...
