Kun alumiinipintaa kiillotetaan mekaanisesti, jää pintaan erilaisia hiomajätteitä, vaikka pinnan pyyhkisikin vaikkapa rätillä.
Esimerkiksi Sinolilla puhdistettaessa saadaan nuo hiomajätteetja rasvat poistettua tehokkaasti, myös pienenpienistä huokosista.
Sinoli poistaa mm rasvat yms pinnalta, jolloin kiilto paranee.
Varsinainen suojaava / kiillottava ominaisuus on hyvinkin rajallinen ja hetkellinen, koska
sSinoli tai vastaava poistaa pinnalta kaiken rasvan yms ja jäljelle jää puhdas alumiini.
Sinolilla saadaan pinta hyvinkin puhtaaksi, jolloin epäpuhtaudet eivä voi keskenään reagoida kovinkaan helposti.
Mikäli pintaan jää epäpuhtauksia, reagoivat ne keskenään mm ilmankosteuden vaikutuksesta, jolloin pinta uudelleen tummuu.
Mikäli mekaanisesti kiillotetun ja Sinolilla pyyhityn pinnan haluaa säilyttävän kiiltonsa on se suojattava lakalla tai vahalla.
Sinolia paremman ja kestävämmän kiillon saa aikaiseksi erilaisia kiillotustahnoja käyttämällä,
koska pääsääntöisesti näistä jää pinnalle suojaava vaha tms kerros.
Mikä kiilloitustahna sitten mielestä antaa parhaan tuloksen onkin sitten todettava kokeilujen kautta.
Sinolin "kiillottava" ominaisuus perustuu sen puhdistavaan vaikutukseen.
Samaan pääsee myös muilla liuottavilla kemikaaleilla.
Kiillon asteeseen ja kiillon säilyvyyteen vaikuttaa myös paljolti se, mikä on alumiinin koostumus ja kappaleen valmistusmenetelmä,
kuten onko kyseessä koneistettu tai valettu kappale.
Mikäli alumiinikappaleelle halutaan hyvä kiilto "kotikonstein", niin silloin parhaaseen tulokseen päästään suurnopeuskara, esim huopalaikka ja kuiilloitusvaha yhdistelmällä.
tällöin usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta saadaan pinnan pienetkin kolot poistettua,
koska materiaalia siirtyy "kolon vierestä koloon" täyttäen sen.
Tämänjälkeen kiillotus tahnan kanssa ja vielä päälle suojavaha, niin kiilto säilyy pidempään.