No...
Kun ikää alkaa olla sellaiset 60v...onhan se pakko myöntää,että loppulaukka
alkaa olla lähellä...Siksi tekisi mieli hieman jo löysäillä tahtia työuralla.
Ja kun aika on muutenkin semmoista,että työtahti on yhtä tempoilua-silloin kun on hommia,
on mentävä munat vaahdossa-ja sitten pamahtaa täyslomautus perään.Ei se nyt oikein
laitapeliltä vaikuta.Ei semmoinen innosta-ja koko ajan pitäisi olla sitä "itsensä kehittämistä"
mukana-ei sitä muuten enää työelämässä pärjää,sanovat viisaat.
Mutta katellaan nyt-tässä saattaa olla semmoinen soppa tekeillä,että sitä irvistelee ne
"mestarikokitkin" -saati sitten syöjät.
t. Markku
Asiaa puhut Markku tuosta tempoilusta ja teuhkaamisesta. Epävarmuus rassaa varmaan kaikista eniten ja monihan joutuukin työkyvyttömyyseläkkeelle nimenomaan henkisistä syistä nykyään. Jotenkin vaan ei sillai jaksa aina nykyisten vähän vaille kuuskymppisten eläkehommia kovin paljon surra, tätä menoa kun kattelee niin ittellä menee melko varmaan vielä se neljännesvuosisata ennenkuin eläkeikä koittaa, silloin olen 67 jos olen hengissä edes. Jollei sitten nouse seittemäänkymppiin sekin. Ja ilmeisen onnekas jos olen "saanut" suht yhäjaksoista duunia painaa sinne saakka. Kun niistä ekoistakin työpaikoista sai tapella 90-luvulla, töihin ei silloinkaan "menty" vaan päästiin. En edes tiedä kuinka monet yt:t on tullut läpi käytyä, ja on tässä loparitkin tullut kertaalleen.
Ja vaikka koulun jakkaroita tulikin hinkattua 27 vuotiaaksi (töissä toki kesät ja yksi melkein vuoden pätkä ja sotaväki siinä välissä) niin kyllä se vähintään 40 vuotta uraa siinäkin tulee, jos yhtään tsäkä käy, eli jos jossain kassassa vielä silloin hilloa riittää niin ei kyllä yhtään soimaa omatunto.
Fyysisistä tehtävistä vs paperinpyörityksestä (kuka tästä nyt kommentoikaan aiemmin) sen verran että Suomessa on ilmainen koulutus, itsestä kiinni meneekö lukioon vai amikseen, ja ammattikoulunkin perään voi jatkokoulutusta hankkia, ja opetus on sellaista että jos nyt vähän on hereillä ja sähläämättä tunneilla ja tekee läksynsä niin pärjää. Eräs viksuimmista tekniikan tohtoreista jonka tiedän, kävi ensin amiksessa autonasentajaksi ja siitä sitten jatkoi. Myöskin tosi monella pätevällä inssillä on amistausta. Eri asia on jos on paha oppimishäiriö tai vamma, silloin ei välttämättä pitkät opinnot suju. Tasan ei kortteja siis jaeta mutta melkein kuitenkin. Niin että työn fyysisestä raskaudesta on vähän turha valitella, kouluun vaan jos haalariin pukeutuminen potuttaa. Tottakai se voi talouden päälle ottaa kun opiskelee, tuoreessa muistissa itselläkin se aika on vuosien jälkeenkin.
