Aihe: nyrkkirieskoo

[Hannu Heikkinen]

Moro.

Keväällä alkanut ohrankasvatusrojekti on nyt saatu päätökseen. 35 kg jauhoja ja 40 kg suurimoita. Eilentuli jo testattua jauhoista tehä perinteistä nyrkkirieskaa. Pitkällisen notumisen tuloksena sellainen sitten syntyikin. Ja makoisaa olikin.  Alla resepti

0,5 litraa kylmää vettä
1/2 rkl suolaa
9-10 dl ohrajauhoja

Van sanokaapa tietäjät millaista sen taikinan tulee olla? Pitääkö sen olla semmosta liisteriä joka tarttuu joka paikkaan vai tehdäänko siitä sellainen jämäkkä pallo joka litistetään?

Thannu h

[Hannu Kylli]

Meillä nyrkkirieska tarkottaa sitä että taikina tehhään nyrkillä koska muut välineet ei kestä. Aika kova taikinahan tuosta sinunni ainesten seossuhteesta tulee? Minä sekotan jauhoja juuri sen verran että alkaa käsistä irrota jolloin se on helppo leipoa. Ensin nyrkillä ja kämmenellä ja lopuksi kaulimella runsaan jauhon kera. Nesteenä käytän kurria mutta sitten jos on syöjissä lattoosiintoleransseja, niin sitten vettä.

Mutta eikös Kainussa rieska ole perinteisesti paksua?
Meillä Kuusamon evakoilla se on ohutta, vain muutaman millin paksusta.
Mutta pääasia ettei sekaan muita jauhoja panna jos aikoo saada aidon ohran maun esiin.
Ja ohrajauhothan ei sitten säily jauhoina kovin kauaa, sanotaan sellaiset 3 kk ihan ok. Sitten alkaa tulla sivumaku.

[Heikki Veijanen]

Moikka Hannu

Kun sulla on ohrasuurimoita. Teeppä keitto, ei mitään kotikokin hernekeittoa vaan kunnon keitto. Pussi herneitä ja dl ohrasuurimoita.Liota herneet ja suurimot yön yli. Tietysti sun täytyy hankkia savupotkaa, ellei saatavila savukylkikin kelpaa. Herneet, suurimot ja potka kiehuman, varo pohjaan palamista. Keitä niin kaun et lihat irtoo potkasta. Potkatkan luut pois kattilasta ja savulihat kattilaan. Pöytään juuresta tehtyä ruisleipää,voita,piimää ja punasipulia. Jokainen lisää lautaselleen sipulia makunsa mukaan. Pannarihan kuuluu tietysti asiaan. Koska keitto on raskaan oloinen suosittelisin kevyempää jälkiruokaa esim. mansikkarahka. Meillä aamupuuro, siis ohrapuuro tehdään yöllä rautapadassa.Illalla emmeet pataan ja yöksi takkaan tai leivvinuuniin. Aamulla voisilmän ja maidon kera. Kyllä sillä hetken jututtaa kunnan köyhiä.

Hessu

[Timo Junno]

Kaenuussa ja vissiin paksummat rieskat, vaikka lie siellä ohuttaki.  Savossa kans on paksua rieskaa. Vaikka en tiiä kyllä onko se savolaisten rieska ees ohoraleipää vaan vähän ku ylleisnimi vaalialle limpulle.

Äeppä on pudasjärvinen alunperin ja meillä kotona oli rieska ohutta ja pehemyttä. Pehemyttä varsinki justiin uunista otettuna, eikä kovin kovvaa eikä varsinkaan sitkiää kylymänäkkää. Sehän vissiin on tapana vaivata taikinnaa mahollisimman vähän ja tehä taikina kylymään nesteeseen, ettei tulis sitkiää tai kovvaa. Ja taikinan ei vissiin saa myöskään antaa lämmetä ennen leipomista eikä ees lätyksi leipomisen jäläkeen ennen uuniin laittua. Tullee pehemiämpi rieska nuin.

[Pentti Eskelinen]

Rieskoo voepi tietysti olla muunniilasta, mutta kyllä Kotileipomo Hiltusen ohrarieska on aenakkii paksu ja pullee, ja samana uamuna paestettuna paras kaupoessa myötävänä oleva savolaesrieska!
Sitä suapi aenakii suoraan leipomosta, hallista ja joestakii Kuopijon kaupoestakkii.

Nyrkkirieska tuas on meillä ylleensä semmonen hapattamaton ohrarieska, joka mukutellaan nyrkkilöellä semmoseksi sentin-puolentoesta paksuseksi lätyskäksi.



[ylläpito on poistanut liitteen]

[Paavo Harola]

Hyviä ohjeita olette laittaneet. Pitää olla kuitenkin kriittinen ohjeiden kanssa. Kerron esimerkin.
Minulla oli kerran joutilasta aikaa. Se oli se ainoa tunti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana ,kun minulla oli joutilasta aikaa.
Päätin leipoa riävää, eli hiivaleipää.
Kokemattomana leipojana katsoin ohjeet hiivaleipäjauhopussin kyljestä. Ainekset löytyivät ja sekoittelin taikinan.
Ohjeessa sanottiin, että taikinaan vaivataan jauhoja niin paljon kuin menee. Pienestä annoksesta tein pari leipää ja eikun uuniin paistumaan.
Olin saanut vaivattua jauhoja niin paljon, että uunissa paistuessaan "riävät" nousivat melkein pyöreiksi pallukoiksi irti alustastaan.
Niistä tuli lähes kivikovia. Maku oli kyllä hyvä.
Olisihan minun pitänyt muistaa, että äitini teki riävätaikinan niin löysäksi, että leipominen ja varsinkin leipien uuniin laittaminen oli vaikeata. Silti niistä nousi kauniin pulleita leipiä. Oppia ikä kaikki.
Tässä oli kysymys hämäläisestä riävästä.

[Timo Junno]

Se oli hyvä haju, kun sillon ennen joskus kevättalavella tuli isän kans rankametästä ja äeppä oli päevällä leiponu rieskoja. Tai jos oli vielä justiin uunista otettuja, siihen voeta päälle ja kylymä maitolasi.

[Vesa Salmu]

Hiilirieskaksi sanottiin meiilläpäin semmosta ohutta rieskaa, mikä paistettiin uunin etuosasa sillon ku hiilet hohti vielä punasena uunin perällä.

Voin ja kylymän maijjon kans mitä melekosinta evästä.

[Viljo Lahma]

Mukavia rieskansyöntimuistoja tulvehti mieleeni noita kirjoituksianne lukiessa.

[Jukka Penttilä]

Mukavia rieskansyöntimuistoja tulvehti mieleeni noita kirjoituksianne lukiessa.

Mun mummula isän puolelta oli Siikajoen kirkonkylällä, maalaistalo. Tyyne mummu leipoi riekaa ja ruisleipää. Oli se mahtava ko sai juuri uunista otettua ohutta ohrarieskaa, voita päälle paksusti ko se suli nopiasti ja tietenki kylymää lehemän maitua. Joskus oli jopa paimenpoika juustua jota puolen sentin viipaleina päälle laittettin. Muistoja n. 50 v takaa, mutta onne nuo aivot kummallinen värkki, ko vieläki sen rieskan tuoksun muistaa.

[Hannu Heikkinen]

Moro.

Kiitokset kommenteista. Heikin keitto vaikuttaa hyvältä, sitä kokeillaan. Sen olen havainnut että savolaisilla on erilaista rieskaa kuin kainuussa. Noin muodoltaan, maku on kyllä molemmissa maakunnissa hyvä.

Liekö minun jauhot jotenkin erilaisia kun ei tullut kovaa taikinaa van juuttaan liisteriä?

T  Hannu h

[Timo Junno]

Se on vähän tuurissaan minkälaisia jauhoja saapi ja onko ollu hyvä vai huono rieskajauhovuosi.

Tai sitten tejikkö kylymiin vai lämpymiin aineisiin sen taikinan ja paaskö lämpeneen siinä leipomisen aikana?

[Erkki Korpela]

Penskana oltiin kesäkaudet mummolassa maalla. Akkaväki lämmitti leivinuunin pari kertaa kesässä. Siellä paistettiin limppuja ja kukkoja ja hauduteltiin vissiin joitakin puuroja ja pataruokiakin, en niin tarkkaan muista kun olin alle kouluikäinen ja eihän se tosiaan miesten hommaa edes ollutkaan. Mutta ensimmäinen leivottava satsi oli aina vesrieskoo, jota meille kakaroille annettiin sitten syötäväksi niin paljon kuin haluttiin. Reseptiä en tiedä, mutta hyvää oli, uunilämpimänä, voin ja kylmän maidon kanssa. Raatalammilta ovat nämä muistot, 60-luvulta.

[Hannu Kylli]

Liekö minun jauhot jotenkin erilaisia kun ei tullut kovaa taikinaa van juuttaan liisteriä?

T  Hannu h

Missä jauhettu? Meillä jos omista jyvistä jauhetaan niin karkeata pyydetään. Lajikekkin vaikuttaa. Täkäläinen mylläri suosii Rolfia. Nämä uudemmat on jalostettu pilalle rieskaa ajatellen. Ei taija ainakaan mallasohra olla sopivaa rieskaan?
Kun jostain saisi vielä vanhaa "otra -ohraa" tai "vekseliohraa" eli "numero-ohraa" eli Hja673.

[Pentti Eskelinen]

Liekö minun jauhot jotenkin erilaisia kun ei tullut kovaa taikinaa van juuttaan liisteriä?

Jospa sulla ei ou ollu puhtaat jaahot pussissa?