Yleisemmin ottaen historian tutkimisen virka on minun nähdäkseni selvitellä nykyihmiselle sitä, minkälaisessa väessä ja elinkeinoissa heidän juurensa ovat. Historiasta voi oppia kaikenlaista hienoa maailmasta ja ihmisyydestä. Semmoisia juttuja, joita nyky-yhteiskunta ei ilman arkeologiaa ja historian tutkimista pystyisi tarjoamaan.
Olen tarkoituksellakin provoisoiva 
. Edelleen en ymmärrä mitä sillä tiedolla tekee ja miten se muuttaa meidän elämää, eli on merkittävää? Toki matkailupalvelut ja markkinointi saa siitä lisää materiaalia ja tarinoita kerrottavaksi. Mutta mihin se nyky-yhteiskunta sitä tietoa tarvitsee? En yritä väittää, että se olisi täysin tuhraa, mutta se on osittain "ala" jota en ymmärrä. Ja niitä on muitakin. Pidän historiassa lähinnä siitä, että asioilla on menneisyys, mutta onko se tarpeellista? Harva tosin pitää minunkaan työtä/ammattia tarpeellisena, että sen puolesta asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Eikö riittäiisi lähihistorian tuntemus ja sen kirjaaminen. Mitä tehdään esim. tiedolla, että metsäsaamelaiset ovat tuossa rapakossa kalastaneet tuhat vuotta sitten? Voihan se olla kiva tietää, mutta ei se elämää ja maailmaa miksikään muuta. Jos jossain on ollut vesi jossa on kalaa ja ympäristö visuaalisesti miellyttävä, suojainen ja hyvä liikkua, luultavasti siinä on joku joskus majottunut... Miksi sitä pitää tutkia?
p.s. kyseenalaistaminen on kivaa.
Kyseenalaistaminen on kivaa. Enkä noita kysymyksiä mitenkään pahana tai kettuiluna näe. Olen näiden kysymysten kanssa itsekin paininut. Näin niinkuin alan ihmisenä. En tosin arkeologian, vaan museoiden ja etnologian tieteenalan. Tuntuu, että moni ammattilainen (tai ainakaan opiskelija, itse kun en varsinaisesti ammattiin saakka ole vasta valmistuneena päässyt) ei näitä mieti ainakaan kovin omaehtoisesti. Ja on nämä kyllä aika hankalia juttuja etenkin nykypäivänä, jolloin perusteluilta odotetaan taloudellisuuteen ja kustannustehokkuuteen liittyviä asioita. Näissä asioissa kun on paljon muitakin puolia, jotka ovat minun mielestäni olennaisempia. Mutta ei sillä, talousasiat ovat tällä hetkellä tapetilla, ja kyllä sieltäkin suunnalta perusteluja löytyy. Toivon mukaan saan näistä nyt ymmärrettävästi ja lukukelpoisesti kirjoiteltua, minulla kun on tuossa tiivistämisen taidossa usein vähän hankaluuksia, eikä ajatustyöni näistä asioista ole vielä päätöspisteeseensä saapunut ja lopulliseen, hienoon muotoonsa hioutunut...
Mutta niin.
En tiedä pitäisikö asiaa lähestyä niinkään sen kautta mitä
yhteiskunta tarvitsee, vaan sen kautta mitä
ihminen tarvitsee. Ja tätä kautta taas päästään takaisin yhteiskuntaan. Ihmiset tarvitsevat tarinan siitä, mistä he ovat tulleet ja mitä he ovat. Eri ihmiset löytävät tämän eri tavoilla. Toiset löytävät sen historiasta, toiset nykypäivän ilmiöistä (joissa tosin on historia kiinteästi osana). Minusta yhteiskunta voi auttaa ihmisiä tässä asiassa. Siis esimerkiksi historiantutkimuksen ja tutkimuksen jatkokäytön avulla. Vastavuoroisesti ihmisten lisääntynyt hyvinvointi ja tunto kuuluvuudesta yhteiskuntaan palvelee yhteiskunnan etuja.
Kulttuuririennot yleisesti lisäävät ihmisen hyvinvointia ja tällä on positiivinen vaikutus kansanterveyteen. Ja tämä on tieteellisen tutkimuksen keinoin osoitettu tosiasia. Faktaa, ei mielipidettä. Olennaista on myös se, että kulttuuri- ja taideasioiden kautta saavutettu hyvinvointi on kustannuksiltaan todella edullista. Jos ei lasketa mukaan jotain Guggenheimeja. Hyvinvoiva kansa on innokkaampi rakentamaan yhteiskuntaa kuin pahoin voiva. Kulttuuririentoihin lasken noiden virallisten (teatterit, museot, sinfoniaorkesterin konsertit, kaikenlaiset keikat, runoillat, taidekurssit sun muut sen sorttiset) ohella myös kaikenlaiset museoajoneuvotapahtumat ja semmoiset epävirallisemmatkin jutu. Olipahan samoilla linjoilla myös esimerkiksi edellisen kotini naapurissa asuneen vanhan pyöräliikkeen ukon kanssa jutustelu. Siitä oppi paljon paikallishistoriaa, ja nimenomaan semmoista, jota en löytänyt paikallishistoriasta. Eri ihmiset löytävät paikkansa yhteisössä, kaupungeissa ja maailmassa muutenkin eri tavoilla.
Historiaa tuntemalla ihmiset tuntevat myös erilaisia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Menneisyydestä voi löytyä hyvin maalaisjärkisiä, yksinkertaisia ja vaan niin pirun toimivia ratkaisuja asioihin, joihin insinöörikunta tarjoaa usein vähän turhankin monimutkaisia ratkaisuja. Menneistä elintavoista voi äkkäistä nykyään ihmisten hyvinvointia lisääviä elintapoja. Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, kuten sananlasku kuuluu. Samalla tavalla kuin voi kyseenalaistaa historian tuntemisen mielekkyyden yhteiskunnalliselta kannalta, voi myös kysyä: millä tavalla yhteiskuntaa millään tavalla hyödyttäisi historian jättäminen ja pelkästään eteenpäin suuntautuminen?
Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että näitä tutkimustuloksia pitäisi hyödyntää nykyistä paremmin. Ne pitäisi saada muuallekin kuin museoiden seinien sisään ja kirjankansien väliin. Ei ihmiset ja yhteiskunta niistä saa irti kaikkea mitä niistä voisi saada, jos ne tiedot ovat vain tutkimuksen muodossa. Harva jaksaa niihin kirjoihin käsiksi käydä tai saa niistä sitä innoitusta mitä niistä voisi saada. Hyviä esimerkkejähän historiallisen tutkimuksen jatkokäytöstä ovat esimerkiksi kaunokirjallisuus ja elokuvat, jotka valottavat näitä asioita ihmisille hyvinkin innostavalla tavalla. Ikävä kyllä usein vähän liiankin avomielisesti historiaa tulkiten, mutta kuitenkin. Ja kun nyt ollaan veteraaniajoneuvokeskustelussa niin vanha auto tai moottoripyörä liikenteessä, ja vieläpä jos kyytiinkin pääsee, on todella hyvää museotyötä. Sitä kauttahan esimerkiksi minäkin olen tämän harrasteen löytänyt, kun on nähnyt liikenteessä ja kirjoissa vanhoja kulkuneuvoja ja niihin on tykästynyt. Nyt sitten on tullut vanha moottoripyörä hommattua ja oikein lystiä sen kanssa on ollut. Ja aivan varmasti taas tekee hyvää työkyvylleni, että on kelpo harrastus. Siihen suuntaan virallistakin museotyötä olisi minusta syytä viedä. Pois seinien sisästä vitriineistä, enemmän ihmisten ilmoille. Onneksi suunta on koko ajan enenevissä määrin tällaiseen.
Toinen historiallisen tiedon hyödyntämisen tärkeä osa-alue olisi minusta humanistien ja insinöörien välisen paheksunnan lopettaminen ja yhteistyömahdollisuuksien etsiminen. Aivan takuuvarmasti historiantutkijoiden löydöt pystyisivät tarjoamaan innoitusta ja ajatuksia myös insinöörikunnalle. Kyllä niitä hyvinkin hienoja teknisiä ratkaisuja on ollut jo vuosituhannet ihmiskunnan käytössä. Monet niistä ovat varmasti unohtuneet.
