Sitä oon tässä itse ihmetellyt kun muutamalla taholla koetaan "uutena ja ihmeellisenä" asiana tai yllätyksenä että "hyvä jos saa omansa pois" tai että "ei siinä palkoille pääse". Onko joskus päässyt? Harrastaminen maksaa ja vanha totuus on että valmiiksi hyvin rakennetun tai hyvin säilyneen ajopelin saa AINA ostettua halvemmalla kuin mitä sen entisöinti jostain harsosta maksaa. Siinä vaiheessa kun entisöityjen vehkeiden hinta lähtee nousuun (niinkuny vaikka se nimeltämainitsematon teknisesti keskinkertainen ja hieman ruma peltirunkoinen "kotimainen" mopo taikka se yksi aika usein punainen itäblokin 2-t moottoripyörä), pompsahtaa myös aihioiden ja etenkin hyvien osien hinta. Pieni viive voi välissä olla jolloin jokunen onnekas saattaa muutaman satkun/tonnin tienatakin, mutta enempi se tuuria vaatii kuin pelisilmää. Muotivillityksiä kun on vaikea ennustaa.
Puoliammattitrokarit ja muut perikuntien vinttejä ja liitereitä kaiket päivät kiertävät kojootit ovat sitten asia erikseen, vaikka harva niistäkään puurattimersulla ajelee ainakaan rompetoreille.
Joskusmuinoin rompetoreja kutsuttiin nimeltä "Swap Meet" eli suoraan käännettynä "vaihtotapaaminen". Keräännyttiin kokoon, laitettiin rojut esille ja ostettiin, myytiin ja vaihdettiin. Rahanteko ei ollut pääasia, ja tyrkyllä olleet osat olivat oikeasti omista projekteista jääneitä ylimääräisiä ja hinnat sen mukaiset. Nyt on tosiaan noita puoliammattilaisia jotka ostavat ja myyvät osia, suuri osa osista on jopa ostettu ihan vaan myymistä silmälläpitäen. Hintojahan se nostaa kun mitään ei voi myydä halvemmalla kuin millä sen on ostanut, koska kyse ei enää ole harrastuksesta.
Lipsahti vähän tuosta pyöränmyyntiasiasta, mutta tosiaan, jos pyörän myydä haluaa, pitää hinnan olla kohdallaan. Netissä on helppo vertailla hintoja ja kuvia, ja markkinat ovat aika laajat verrattuna esim ilmoitukseen marketin ilmoitustaululla tai paikallislehdissä.
