Palataan tähänkin aiheeseen ainakin tämän kerran.
Kun kerran Pena osaa kalastaa vain historiallisilla vehkeillä, niin haluan lahjoittaa hänelle kalustoon sopivan uistimen historiallisine taustoineen.
Kävi aikoinaan nimittäin tähän tapaan.
Kuusi- seitsemänkymmentäluvun vaihteessa Merivoimat ryhtyi kehittämään suomalaista sähkötorpedoa. Torpedon ulkoinen muoto oli niihin aikoihin hyvinkin vakiintunut "höyrytorpedon" ilmiasu. Siis se, joka esiintyy jokaisessa sukellusvene-elokuvassa. Noin seitsemän metriä pitkä pyöreäkärkinen lieriö ja potkurit/peräsimet pyrstössä.
Sitten suuri sotilasinsinööri sai loistoajatuksen. Etsitään torpedolle uusi parempi muoto. Tehtiin puinen malli uudesta ajatuksesta. Se sai nimekseen heti kättelyssä "Nutipää", jonka se hyvin muotonsakin puolesta ansaitsi. Sitä sitten vedettiin VTT:n laivalaboratoriossa huonoin tuloksin. Se osoittautui epävakaaksi ja ui kuten nimikaimansakin. Malli löysi sitten säilytyspaikkansa Merivoimien Esikunnan Teknillisen suunnittelutoimisto työpajan varastohyllystä.
Tämän episodin pohjalta väitetään saman ideanikkarin kehittäneen uusia ajatuksia sisältäneen uistimen. Syntyi uistin nimeltään Esko Vonar. Patentoitukin oikein. (Kuukkeli tuntee asian.)
Ostin itselleni aikoinaan yhden kappaleen, ajatellen juuri sen historiallista arvoa, sitten joskus tulevaisuudessa. Minulta se pääsi lipsahtamaan karkuun ja nyt aiheen tultua ajankohtaiseksi sain sen uhkailemalla palaamaan takaisin Turusta. Ilmaiseksi ja varustettuna saatteella: "Ei sillä kyllä koskaan mitään ole saanutkaan".
Umpikeloihin liittyen. Piirsin sähkötorpedoon umpikelan sovellutuksen ohjauskaapelin purkamiseksi torpedon jättövirtaukseen. Siihen mahtui 10km nelijohtimista erikoiskaapelia ja kun kerran Abun malli oli olemassa ei tarvinnut juuri keksiä itse yhtään mitään.
Niin että Pena, kun olet menossa sinne Kesäpalatsillesi, niin käske kuljettajasi ajaa tätä kautta!
Jukka