Eräällä toisella palstalla muuan henkilö kirjoittaa katkeraan sävyyn tapauksesta, jossa "kukkahattumummo" oli lähtenyt tietä ylittämään, autonkuljettaja oli tehnyt hätäjarrutuksen ja perässä ajanut motoristi oli ollut "pakotettu" kaatamaan pyöränsä, ettei olisi tömähtänyt auton perään. Kirjoittaja oli sitä mieltä, että juttu kävisi vielä mummolle kalliiksi.
Parikin asiaa tuossa jäi mietityttämään. Ensinnäkin, ennen vanhaan opetettiin, että peräänajaja on aina syyllinen, sillä välimatka on pidettävä sellaisena, että ehtii tarvittaessa ajoneuvonsa pysäyttää. Toiseksi, eikös se moottoripyörä pysähdy nopeimmin, kun ihan kumipyörillä jarruttaa? Kaatunut pyörähän luistaa ainakin asfaltilla huomattavasti vähemmällä kitkalla.
Tuli mieleen, että motoristi oli saattanut itsensä tilanteeseen, jossa taidot loppuivat kesken. Onhan se ihan inhimillistä että sellaisessa tilanteessa mielellään syyttää muita, mutta kyllä se vaan oma vika on. Liikenteessä on mummojen lisäksi pappoja, kakaroita, elukoita ja sitten vielä ne noin 10 % autoilijoista, jotka ovat keskimääräisiä tai sitä huonompia kuljettajia. Kaikkien niiden kanssa on liikenteessä pärjättävä.
Jostain syystä tuo turvavälin pitäminen tuntuu ainakin itselläni olevan pyörällä ajaessa jotenkin vaikeampaa. Autoillessa noudatan tuota "välimatka = nopeusmittarin lukema" -sääntöä, joka tarkoittaa ajassa noin kolmea sekuntia. Mutta pyörällä ajaessani huomaan tosi usein roikkuvani autonmitan päässä edelläajavasta ja täytyy tavan takaa oikein muistuttaa itseään jättämään väliä. Toinen juttu on sitten se, että eihän nuo lajitoverit liikenteessä salli asiallisen turvavälin pitoa, aina siihen pitää jonkun ängetä. Moottoripyörän ohittamiseen kynnys tuntuu olevan vähän korkeampi.