Aihe: Miksi ja milloin aloit harrastamaan mopoja?

[aleksihyttinen]

Ja mikä oli ensimmäinen mopedisi? (Onko se kenties vielä tallella?)

Allekirjoittanut aloitti uransa siinä 8-9 vuotiaana kun ostin ensimmäisen mopedini. Se oli tunturi pappa automat, vuosimallia en muista enkä tiedä mutta se oli näitä uudempia joissa on jo se musta muovinen mittarinkehys. Pappa maksoi silloin 600 mk ja oli kuin pakasta vedetty, ketjusuoja tosin puuttui niinkuin näistä yleensä. Sen jälkeen mopoja on ollut kierrossa yhteensä siinä 12-15 kpl (Vanhat tunturit, suzukit, solikat yms.) Muutamaan vuoteen ei mopedit B-kortin saamisen jälkeen kiinnostaneet mutta nyt on taas mopedit arkipäivää.

Monta mopedia olen myynyt ja kyllä nyt jälkeenpäin harmittaa että tuli luovuttua  Mutta ensimmäinen papikka vielä löytyy ja sillehän ei voi arvoa laskea näin 15 vuoden jälkeen 

-Aleksi

[lassi paavola]

tunturi dx 83 2009 (profiili kuvassa) ajokortin saamisen jälkeen 9254km tähän päivään hajonneita osia,  neulasuutin, magneeton puoleinen stefa, lasittuneet etujarrukengät, v#tun kiinalaakerit osiin mennyt 20e,
DXL 83 2011 työnalla valmistuu keväällä,
mikro 70-luku 2013

miksi? kari tartutti kun näin pantterin..,

[Kari Vähäkainu]

Ekan moponi sain joskus vuonna '79 joka oli isäni vanha mopo, Crescent 2000 vm '60. Siihen piti tehdä koneremontti, purkaa, maalata ja kasata mopo sekä muutenkin korjailla. Välillä se tuntui kovin vaikealta 13-vuotiaalle mutta ainakin omasta mielestä siitä tuli ihan nätti (ei kylläkään alkuperäinen). Penkin verhoilu oli ainut mitä en itse tehnyt, sen ompeli eräs tuttu. 13-17 vuotiaana mopoja oli kaikkiaan varmaan parisenkymmentä tai enemmänkin, oli Pyrkijää, pappis-tuntsaa, läskitankki-solikkaa, suppanaa, Jaguaria jne jne. Kun sain ajokortin ja kiinnostus mopoihin loppui niin kaikki mopot roudattiin kaatopaikalle, tuli kukkuroillaan oleva traktorin peräkärryllinen + Ladan peräkontillinen pelkästään Sachsin 2-vaihteisia koneita. Taisin muutaman mopon ehtiä myydä pois.

Seuraava hetkellinen mopovaihe tuli joskus vuoden '90 tienoilla vaikka silloin harrastinkin pääasiassa jenkkiautoja, tämä mopoharrastuskausi ei tainnut kestää kuin muutaman kuukauden. Mopona oli suppana.

Kolmas mopovaihe tuli vuonna 2000 joka kesti vain pari-kolme viikkoa. Syynä lyhyeen kestoon oli mopon merkki, Solifer. Tällöin muistui mieleen miksi nuorena inhosin solikoita, ne kun tuppasivat jättämään minut tienpäälle.

Neljäs mopovaihe iski vuonna 2008 jolloin ostin ja paloittelin solikoita ja Raisuja. Silloin kävi mielessä että pitäisiköhän ostaa ihan toimiva mopo jolla voisi ajella ja nauttia kesäkeleistä, niinpä ostin 1550 km ajetun '86 DX:n. Parin viikon päästä DX:n seuraksi ilmestyi suppana ja pikkuhiljaa Tuntureita kertyi lisää. Ostin ihan tarkoituksella melko resuja ja puutteellisia tuntsia, osan purin varaosiksi ja osan kunnostin. Terveydentilanteessani tapahtuneen heikentymisen myötä kunnostukset ovat jääneet määrittelemättömäksi ajaksi jäähylle, osia löytyy kuitenkin 5-7 tuntsan tekemiseen jos tarve vaatii. Aika näyttää kunnostanko enää yhtään mopoa mutta en ota siitä paineita, ajelen valmistuneilla ja nautin elämästä.

Edit. Kuvassa Lassin mainitsema Pantteri (lempinimen voi arvata kuvasta) jonka kunnostin kevättalvella 2009 raadosta. Lassi oli usein tallilla mukana ihmettelemässä mopojen kunnostushommia. Niin se tauti tarttuu... Tarttui se tauti muihinkin, Lassin isällä on nyt pari siistiä itsekunnostettua suppanaa, yhdelle kaverille kunnostettiin hänen nuoruusvuosiensa suppana.

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Petri Nippala]

70 luvulla kun sotkin fillarilla pölypilvessä isojen poikien perässä,tai kun joskus pääsin katsomaan lähempääkin
kulkupelejä,päätin että minullakin on joskus tommosia

Oli Solkun minicrossi serkulla,4Speed-70,pappa Tuna oli yhelläsankarilla,Öglaendin sukusii oli ja Tunturi Sportteja.

Eräällä vanhemmalla Herralla oli joku Crescent,oikeen hieno muistaakseni

Tunturi Sporttii ei vielä ole ja Minicrossistakin on vain moottori

Ainiin,eka mopo oli-76 Monkey. Mopo asuu tossa vähän matkan päässä.

[Harri Kauranen]

Eka moponi oli kesällä vuonna -72.Sain sellasen olisko ollu joku cresta tai sen tyyppinen nimi.Sen jälkeen on ollukkin aina kaksipyöräissiä kulkineita.

[Jari Räsänen]

Oisko ollu 2009 tai 2010 kun sain ekan mopon, Tiger S -87 sillä ajelin piharallia kunnes sain mopokortin, vuosi ennen mopokortin saamista omistukseen siirtyi pyöreelamppu tigeri -84 se oli aluksi tarkoitus varaosaistaa, mutta täällä saatujen ohjeiden perusteella kunnostan tieliikenteeseen.

Sitten olisiko ollut ennen vai jälkeen pyöreelampun hankintaa oli jupiter 220, 219 ja 3-speed solle, kaikki meni harrastajalle kera muutaman pappiksen osan. Noiden myynnistä noin tunti, kaahotettiin Nilsiään Pyörämanniseen ostamaan 11' mallinen peugeotti, koska tiikerillä pääsin 10km ajamaan kortin saannin jälkeen kun kytkin kilahti ja päässä kilahti sitten kanssa.
No, ajelin Pösöllä aikani, kunnes parin kuukauden päästä nappasin pyöreelampusta kytkimen irti ja istutin S-tigeriin ja jopa taas ajettiin. Meni kuukausia ja mopo koki kaikenlaista, mm. Peugeotin vanhaa takalokaria, numerokilpeä, krossimaskia, tehoputkea, moottorisahan kaasaria, keulintarautaa, ledivaloa.. Kunnes alkoi ärsyttämään jatkuva patentointi ja iskin alkuperäisosat paikalleen.. Meni tasan tunti kun laitoin viritysosat takasin ja sitten saikin olla joka päivä magneettoa irrottelemassa irronneen stefan takia, kun kierroksia tais olla enemmän kun 2000
Siinä sivussa oli syksyn mittaan pari vesipäätigeriä joista yhteensä maksoin 20e ja kahvipaketin. Niistä kauppasin osia pois ja lopulta eräs herra lumentulon aikaan viimesyksynä haki loppuraadot pois. Meni ehkä kaksi päivää ja oli jo joulukuu ja talliin tuli taas yksi Tuntsa, tällä kertaa 87' vuosikertaa oleva normaalitiikeri, ihan varaosiksi, jolla sitten ajelinkin 500km, vaikkakin yhdessä välissä kone hyppäsi kilvelliseen runkoon, jossa sitten leipoikin koulumatkojen aiheuttaman rasituksen (paskan kiertokangen laakerin) takia. Sitten meni joulukuun loppuun ja talliin tuli H@K Gileran raato joka muutama viikko sitten vaihtui 83' vuosikerran Maxiin. Nyt saa nähdä mitä tuleman pitää.

Tulipas hirveä romaani (ei suomen vähemmistökansa vaan se kirja)
-Jari

[Teuvo Lehtinen]

Ekat savut otin broidin jupiterilla, mutta ensimmäisen oman mopon ostin kesätyörahoilla vuonna 84 ja se oli 81 mallin super sport sinisellä tankilla ja valuvanteilla. Maksoin siitä 1800 mk. Edellinen omistaja oli sitä viilannu ja siinä oli 14mm dellorto ja ite tehty tehari. Kulki melkein 70km/h. Pari kertaa sen porautin ja ajelin sillä ajokortti-ikään asti. Sen myin sitten joskus pilkkahintaan kun piti saada ladan tankkiin bensaa, mutta viime syksynä ostin samanlaisen talliin ja toivottavasti ehtis tulevana kesänä silläkin kruisaileen.

[seppo savolainen]

Jupiter -TT se ol sillo ok. Mutta näin vähä enempi aikuisiällä ehkäpä virhe.
Sillä väliä, samalla tavoin niihi hurahtaa..., kuha vaan meno maistaa ja mielenkiinto säilyy.

[Kari Sillanpää]

Noin vuonna ehkä 85, saattoi olla 84:kin, sain Solifer SMA:n, vm 1979. Sillä sitten räppäiltiin pihassa ja hatelikoissa pari vuotta kunnes sitten kunnostettiin kun alkoi 15-vuotissynttärit lähestyä. Jossain vaiheessa piti maalailla tankki ja työkaluaski hopealla, alkuperäinen punainen kun oli tankista kulunut pellille saakka, liekö jonkun edellisen omistajan sarkahousut hinkanneet ZZ Top-raidat toki lisättiin, punaisella ja keltaisella

Jossain vaiheessa sitten kaivettiin moottorisahaviila esille ja vapautettiin kuristetut hevosvoiman kymmenykset. Kulkua piisasi mutta toisaalta meni kyllä sitten muutamat lohkotkin kiinnityskorvistaan hajalle. Muutenhan tuo pysyi yllättävän hyvin kasassa. Pikkuhiljaa se sitten jäi talvikulkineeksi ja rapistui, kun piikkihonda sai enemmän huomiota. Lähes lopullinen niitti tuli viikkoa ennen kuin sain autokortin, kun oli taas mennyt kiinnityskorvake, tällä kertaa se alin, joka aiheutti vaihteistoöljyn lirahtamisen tielle, ja sitä kun en ajoissa huomannut, seurasi vaihteiston jumiutuminen. Tuuppasin laitoksen takapyörä lukossa viimeisen kilometrin kotiin ja suuliin, sinne se sitten jäikin pariksikymmeneksi vuodeksi. Hiiret veivät satulan toppauksen parempaan käyttöön ja pöly kasaantui.

Jokunen vuosi sitten panin mopetin sitten osiksi josko myisin ne vähät ehjät osat ja hävittäisin loput metallinkeruuseen. No, ei niille monellekaan ostajia löytynyt ja nyt on taas päinvastainen vaihe menossa, eli keräilen pikkuhiljaa osia josko tuon sittenkin laittaisi kuntoon alkuperäistyyliä mukaellen. Helppojahan nämä mopottimet ovat harrastaa kun osat mahtuvat pöydän alle aina siksi aikaa kun inspiraatiossa on "suvantovaihe"

Niin, ei mulla muita mopoja ole ollut, tuskin tuleekaan ellei joku semmoinen peltirunkoinen sporttimopo sitten joskus osu kohdalle, mieluiten keinuhaarukkaetupäällä. Kai semmoisiakin on.

[Mikko Kortelainen]

Mie aloin harrastaa mopedeja 8-10v ja eka mopedi mul oli 13v elikkäs Delta rmr sil opin ajamaan ja sitte mun eka projekti oli Tunturi pappa -62 ja se tos mulla (profiili kuvassa) Huom toi Tunturi Pappa -62 on Matarasta lähtöisin 

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Martti Korhonen]

Pari-kolme vuotta sitten satuin katselemaan jostain syystä vanhojen mopojen kuvia ja huomasin että nehän on pirun tyylikkäitä vekottimia. Kun sitä on estetiikan perään niin asia jäi mieleen hautumaan. Jossain vaiheessa sitten aloin miettimään josko semmoisen ihan koettaisi hommatakin. No opiskelijastatuksellahan mopon hintakin on iso raha, mutta aika nopeasti sen sai hommattua kun otti asiakseen.

Sehän tässä on outoa, että kaksipyöräiset moottoriajoneuvot ei ole kiinnostaneet koskaan aiemmin. Ei lapsena eikä teininä. Olin noin neljännesvuosisadan ikäinen kun niistä innostuin ja mopon hommasin. Jupiter Sport 60-luvun puolivälin tienoilta. Eipähän siinä, mukava sillä on ollut ajella ja jotain isompaakin olisi tarkoitus hommata jossain vaiheessa. Onpahan samalla tullut todistettua, että myös humanistit ovat kykeneväisiä ymmärrykseen ja jopa käytännön hommiin koneiden kanssa vaikka mm. hyvin monet insinööriopiskelijat sekä humanististen alojen opiskelijat ja ammattilaiset professoritasolle saakka tuntuvat toisin luulevan...

[Jukka Kattilakoski]

Kyllä se oli tuossa 14 vuotiaana kun mopo oli pakko, siis pakko saada, kun kaikilla vuotta vanhemmilla kavereilla sellainen jo oli. Ekaksi mopoksi tuli sitten Honda Monkey kolmivaihteinen puoliautomaatti, jonka kanssa vietin useamman iloisen ja ei niin iloisen hetken. Sitten kun velipoika tuli mopoikään möin Monkey sille ja hankin itselle Tunturi Super Sportin 500mk ja ajelin sillä siihen asti kun sain ajokortin ja silloinen mopoaika loppui siihen.

Pikkuveli sitten jossain välissä romutti ensin oman silloisen suppanan ja sitten vielä tuon minunkin suppanan ja sinne ne lykättiin halliin odottomaan parempia aikoja. Monesti sitten meinasin, että kyllä minä vielä noista joskus mopon teen ja olisko se ollut joskus 2008 aikoihin kun se kipinä sitten syttyi uudelleen ja kunnostin tuon oman suppanan sitten oman maun mukaiseen kuntoon. Suppanan valmistuttua piti tietysti saada uusi projekti ja siihen hommasin pyöreälamppusen 84 tigerin. Jonkin verran tuli sitten jossain välissä joitain raatoja nurkkiin, 85 tiger, pari suppanaa ja Jupiter, noista voisi, ehkä tehdä yhden toimivan suppanan ja muut on lähinnä varaosia. Noh 84 tigerista oli tarkoitus tehdä viimesen päälle alkuperäisen näköinen menopeli. Teinkin sen melkein valmiiksi, mutta melkein viimemetreillä jotenkin se innostus sitten notkahti ja projekti jäi roikkumaan. Ja kun tuli sitten vielä hankittua parivuotta takaperin 1970 vuosimallin Volvo Amazon, joka on nyt vienyt suurimman ruuvaus ajan ja innostuksen, mutta kyllä minä sen tigerinkin vielä entisöin. 

[Teppo Vuorenmaa]

Ensimmäinen kosketus mopihin oli  vuonna 1980, 10 vuotiaana kun löysin ladosta sedän Ögland Comet Swing -64 mopedin.
Mopo oli ollut ladossa n. 10 vuotta käyttämättä, mutta se lähti käyntiin kun bensahanan sihdin puhdistuksen jälkeen laiton bensaa tankkiin. En meinannut jaksaa mopoa edes pystyssä pidellä, mutta tuli sillä mopolla kesäisin lomilla pihatiellä ja maastossa ajeltua ja mopoa rassailtua montakin vuotta. SACHSin hyvästä ohjekirjasta opin mm. sytytyksen säätämisen ja paljon muuta asiaa mopon moottrista.

Vuonna 1981 isoisäni osti huutokaupasta 50 markalla Husqvarna mopon -raadon, ja antoi mopon minulle. Mäntä oli leikannut kiinni, sain sen irti, ja uusien männänrenkaiden jälkeen sai mopon käyntiin ja vaikka se aikalailla puuttellinen "raato", tuli sillä vähän ajeltua, kunnes varmaan samana vuonna vetohihna moottorin sisältä hajosi ja mopo jäi 30 vuodeksi latoon ruostumaan.

80-luvun alkupuolella tuli myös ajeltua paljon metsäteillä enon Tunturi Sport -76:lla.

Vuonna 1983, eli 13 vuotiaana, ostin käytetyn Tunturi Trial -79 mopon, eli "se harvinainen malli". Ennen kuin 15-vuotta täytin, ajelin paljon soramontuilla ja metsäteillä. Vuonna 1987 purin sen atomeiksi, kunnostin ja maalasin uudestaan. Saatuani autokortiin v. 1988 valitettavasti myin mopon kaverille.

Sitten seuraava kosketus mopoihin oli vasta kun vuonna 2011 kaivoin em. Husqvarnan ladosta likakerroksen ja muiden romujen alta. Innostuin asiasta kun kuulin, että setäni oli hakenut samasta ladosta alussamainitun Ögland -mopedinisa ja alkanut kunnostaa sitä, ja oli nähnyt myös tuon Hussen siellä ja kyseli, että myynkö sen hänelle. No enpä myynyt vaan sanoin, että kunnostan sen itse. Niinpä kuunnostin ja rekisteröin Husqvarnan v. 2011.

Sitten vuosi sitten huomasin, että lähellä on myynnissä Tunturi Super Sport ja kävin ostamassa sen, koska sen muistutti paljon lapsuuteni Tunturi Trial -mopoa. Nyt on sitten Tunturikin (joka osoittautunu vuosimalliksi 86/87) kunnostettu ja odottaa reksiteröintikatastusta.

[Simo Salmi]

Kaikki alkoi aikanaan 2002 siintä kun äitee kysyi, että milloin siulla alkaa se mopokuume? Se olis kannattanu jättää sanomatta Asiaa mietittyä syttyi nuorenmiehen päässä erinäisiä ajatuksia ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Ensimmäine mopo oli vaarin uutena ostama -72 tunturi start, jonka perhepiirissä kiertäneenä sain ajokorttimopokseni perinteitä kunnioittaen. Ylä-aste aikana mopoja alkoi kertymään, mutta oli vielä aika niukka määrä, joista kolme kuitenkin rekisterissä. Kaksi vuotta sitten laskettiin määrän olleen jo 70-80 korvissa joista kokonaisia n. 40 ja kaikenkaikkiaan moottori ajoneuvoja hyvin lähelle 100. Nykyhetkeä en enää tiedä, enkä uskalla laskea. Uskosin kuitenkin kappale määrän olevan pienempi, koska huonoimpia on pistetty kierrätykseen. Viime torstaina sanottiin "siunattu hulluus" ,kun peräkärrissä oli suzuki pv ja vanha maamoottori

[Ari Hietajärvi]

Simolla on karannut mopo käsistä...  Tuttu tauti. On se kyllä ollut lähellä itselläkin moneen kertaan.
Itsellä mopoaika alkoi siitä kun alle 10 -vuotiaana ajoin veljen Kaiser-Gritzner Brummi 70 -mopolla päin koiranhäkkiä. Sen jälkeen niitä on ollut paljon monenlaisia ja kokoisia. Vanhempana kun oli kaikki mahdolliset pärrätyylit kierretty palattiin taas takaisin mopojen pariin. Sekin lähti vitsistä, että hankitaan vanhat mopot ja nostetaan ne seinälle roikkumaan. Sen jälkeen melkein aina on joku mopo olohuoneessa ollut. Nyt siellä on ollut vuosikausia 56 -mallin Tunturi. Siinä voi päällä istuskella ja katsoa televisiota.