Kyllä on Pelle Pelottomat keksineet yhtä sun toist ummenajokasta.
Höh, nyt on sitten etuvetoinen ummenajokki keksitty uudelleen.
Kokeilin joskus -70 luvulla Terhin tekemää ummenajokkia Sodankylässä armeijan leivissä.
Aika surkea kapistus oli. Ei päässyt oikeilla pehmosilla mihinkään, sukelsi aina jos hoppu tuli.
Sitten tuli se FINCat. Siinä vasta oikea tekniikan ihme oivallus, ei ollut suksia ollenkaan.
Ajeltiin -85 käsivarren lapissa eikä ollut edes pehmoset kelit, ja se sukelsi itsensä joka mutkassa niin kiinii että vinssiä tarvittiin.
Suomen yleisradion porukoilla oli sellainen siellä. Sitten seuraavana aamuna pakkasessa ei saatu telaa liikkeelle kuin kosanin ja tohottajien avulla.
Piti sulattaa koko alusta lumesta ja jäästä.
Ainoa joka toimi aina:
LYNX 5900 GLX. Voimalinjassa vain köykänen suunnanvaihtaja.
Astinlauoista poistettu takaosa.
Sillä ei tarvinnut pehmosissa nousuissa ulvottaa kaasu pohjassa. Saattoi kiertää rauhassa puita ja vaikka pysähtyä, matka jatkui mukavasti kun vain painoi liipasinta.
Veikkaan että yksikään kapea nykykelkka ei pysty samaan.
Nykykelkat, kaitasetkin pystyy sellaiseen että urvotettaan kaasu auki ylämäkeen ja noustaan siten kovilla tehoilla huipulle ilman puita eikä mitään esteitä.
Mutta jos asetetaan vaikeat olosuhteet. pehmeät umpiset ja sellaiset että kaasu ei voi olla esteiiten takia koko ajan pohajassa, niin siihen meno loppuu.
Suosittelen epäileviä käymään umpisilla ajelemassa joskus käsivarren lapin risukoissa helmikuun lopussa.
Nyt näyttäis siellä etelässäkin olevan sen verran lunta että ei ihan sulilla tarvi ajella.
Mukava on ajella myös sellaisilla sporttikelkoillakin. On sellaisiakin alla ollut. Tuo reiteillä ajelu ei kyllä ole ollut koskaan minun juttu.
Ajelkaa varovasti, varsinkin jäillä ja koskipaikoissa.