Aihe: Kirosanan karkeusaste?

[Antti Jokinen]

On olemassa lieviä ja voimakkaita kirosanoja eli manauksia. Karkeusasteen kokeminen on kuitenkin varsin subjektiivista: sana joka kuulijan korvassa särähtää räikeästi, saattaa sanojan mielestä olla tavanomainen - ehkä pelkkä täytesana.

Tuoreen lihakeskustelun innoittamana otan esimerkiksi kaksi varsin lihallista kirosanaa.
Jälkimmäisen olen kuullut vain kerran erään kollegani huudahtavan epäonnistuttuaan tärkeässä soittokokeessa arvovaltaisen juryn kuunnellessa. Kysymys oli siis jumalanpalvelussoitosta uruilla ja loppukoe (yksi monista) viiden vuoden opiskelun jälkeen Sibelius-Akatemiassa. Tilanteen vakavuus ja juryn arvovaltaisuus omalta osaltaan lisännevät manauksen vaikeus-, eikun karkeusastetta.

Kumpi on raadin mielestä karkeampi kuviteltuna ylläkuvattuun tilanteeseen?

a) Voi v***u!
b) Voi hevoisen v***u!

Entäs ihan yleisellä asteikolla?

[Martti Korhonen]

Itseäni tuo jälkimmäinen luultavasti hymyilyttäisi. Tai siis tuommoisessa kohdassa ilmoille kajautettuna menisi jo ihan tilannekomöödian puolelle, kun ensimmäinen vaihtoehto olisi vain tilanteeseen kuulumaton kirous.

[Vesa Takala]

Niin tässähän kolleegasi ei pyytänyt mitenkään apuja sielunviholliselta, ei siis ollenkaan.
Joten ilmaisu voidaan katsoa pelkäksi sponttaaniksi huudahdukseksi, jossa tilannekomiikka on vahvasti läsnä.
Joten onko asialla edes merkitystä soittajan sielunelämän kannalta, meinaan kun otit esiin myös tuon manaamisen.

Mutta jälkimmäinen sopii paremmin tilanteeseen.

[Reijo Huhtakangas]

Antti kirjoitti mielestäni väärin !  sen kuuluisi olla :  Voi hevon v***u

Jälkimmäinen on karkeampi ja siis parempi 


Btw, tuli vaan mieleen......:

"Tavara on kuin hirvellä, ei niin iso mutta yhtä korkealla " ( tuttu kaveri tokas noin kun näki tosi piiiitkän naisihmisen)

[Erkki Korhonen]

En nyt tähän hätään löytänyt kuvaa siitä toisesta, mutta tässä kuitenkin hevon se.

[Uula Kuvaja]

Kumpi on raadin mielestä karkeampi kuviteltuna ylläkuvattuun tilanteeseen?

a) Voi v***u!
b) Voi hevoisen v***u!

Entäs ihan yleisellä asteikolla?

Jaahas. Kallistuisin sellaiseen, että tuo jälkimmäinen on voimallisempi. Tuo "voi" kertoo, että nyt se manaus tulee. Siihen kun lisätään tuo kavioeläin, on kuulija jo tietoinen manauksen lähestymisestä mutta hevonen antaa jännityksen kasvaa ja kun itse manaus läsähtää kasvoille, on teho hurjempi kuin tuolla lyhyemmällä tokaisulla.

[Antti Jokinen]

Antti kirjoitti mielestäni väärin !  sen kuuluisi olla :  Voi hevon v***u

Ehdottomasti en kirjoittasnut väärin! Tämän olen omin korvin kuullut monesta suusta, ja tämä on tunnettu legenda kirkkomuusikkojen keskuudessa. Sitä paitsi tuo lyhempi muoto ainakin minun korvissani tuntuu laimeammalta. (vrt. Uulan selitys jännityksen kasvusta)

[Timo Junno]

Karkeus on suhteellista.

[Pauli Ylikoski]

Antti kirjoitti mielestäni väärin !  sen kuuluisi olla :  Voi hevon v***u

Ehdottomasti en kirjoittasnut väärin! Tämän olen omin korvin kuullut monesta suusta, ja tämä on tunnettu legenda kirkkomuusikkojen keskuudessa. Sitä paitsi tuo lyhempi muoto ainakin minun korvissani tuntuu laimeammalta. (vrt. Uulan selitys jännityksen kasvusta)

Minustakin hepo-sanan genetiivi sopii tuohon paremmin, mutta tässä arviointiin varmaan vaikuttaa kuulijan kielialue (joka onkin mulla sama kuin Reksalla). "Hevon v**ussa" v-kirjainten rytmi ja painottavuus luo sen tenhoavuuden. Pidemmässä "hevosen"-versiossa s-kirjain häiritsee sekä rytmiä että auditiivista iskevyyttä.

[Kari Sillanpää]

Antti kirjoitti mielestäni väärin !  sen kuuluisi olla :  Voi hevon v***u

Ehdottomasti en kirjoittasnut väärin! Tämän olen omin korvin kuullut monesta suusta, ja tämä on tunnettu legenda kirkkomuusikkojen keskuudessa. Sitä paitsi tuo lyhempi muoto ainakin minun korvissani tuntuu laimeammalta. (vrt. Uulan selitys jännityksen kasvusta)

Minustakin hepo-sanan genetiivi sopii tuohon paremmin, mutta tässä arviointiin varmaan vaikuttaa kuulijan kielialue (joka onkin mulla sama kuin Reksalla). "Hevon v**ussa" v-kirjainten rytmi ja painottavuus luo sen tenhoavuuden. Pidemmässä "hevosen"-versiossa s-kirjain häiritsee sekä rytmiä että auditiivista iskevyyttä.

Näin on. Hevonv***u, hevonv**un kuustoista, (en ymmärrä tästä) hevonhelevettiäkään, kaikissa on hepo kantasanana. Ainoa "hevonen"-sanan sisältävä voimailmaisu mikä äkkiä tulee mieleen on "No voi ny hevosen vehkeet!". Mutta siinä puhutaankin sitten ilmeisesti koirashevosestsa ellei vehkeillä tarkoiteta kuolaimia ym suitsia eli päitsiä.

[Timo Junno]

Tähän ketjuun, löysästi mutta kuitenkin, sopinee hevosurheilua harrastavan ihmisen sanomana kuultu lausahdus, radan reunalta katsottuna kaukaiselta katselupaikalta ''Täältä ei näe hevon v****akaan''. Myös sopinee samoin määrein lähemmäksi rataa siirrytyään saman harrastajan suusta kuultu ''No nytpä näkeekin v***n hyvin''.

[Pentti Eskelinen]

Minen ymmärrä koko aeheesta hevonhumppaa kun en ou ollu noijen hevoisten kanssa millonkaa lähemmässä kanssakäymisessä. 

[Markku Juusela]

Moro
Tosa tuli mieleen että raveissa ei kannata mennä takariviin katteleen,siältei näe hevonv***uakaan.

[Reijo Huhtakangas]

Antti kirjoitti mielestäni väärin !  sen kuuluisi olla :  Voi hevon v***u

Ehdottomasti en kirjoittasnut väärin! Tämän olen omin korvin kuullut monesta suusta, ja tämä on tunnettu legenda kirkkomuusikkojen keskuudessa. Sitä paitsi tuo lyhempi muoto ainakin minun korvissani tuntuu laimeammalta. (vrt. Uulan selitys jännityksen kasvusta)

Hyväksyn selityksesi !  Ja tarkemmin ajateltuna olet oikeassa myös siinä, että tuo kirjoittamasi muoto sopii etenkin kirkkomuusikon suuhun tosi hyvin 

[Kari Vähäkainu]

En nyt tähän hätään löytänyt kuvaa siitä toisesta, mutta tässä kuitenkin hevon se.

Täälä ravipitäjäsä on semmonen sanonta että "jos hevosilla olis yhtä ruma v***u ku naisilla ni ei olis raviohjastajia"