Kristinusko teki hevoslihasta "pahan". Hevonen oli ollut uhrieläinkin, joten sen "pakanuus" oli kirkolle huono juttu, ja sen syönnistä piti tehdä loppu.
Mutta tuo paikallishistoriallinen tieto on aika outo, sillä:
"Kun kato oli vienyt viljasadon, ihmiset söivät karjansa, sen tultua syödyksi, syötiin hevoset ja koirat, sitten syötiin eläinten nahkoja ja sikiöitä. Myös valmistettiin hätäleipää petäjän kuorista, akanoista ja oljista. Syötiin luonnon antimia, kuten vehkaa, nokkosia ja suolaheinää"
(lähde: Muroma, Seppo: Suurten kuolovuosien (1696–1697) väestönmenetys Suomessa”, Suomen historiallinen seura, Helsinki, 1991, ISBN 9789518915471)