Niin se Vesa on: jos vahvistin on hyvin suunniteltu, niin neljä EL34:ää push-pullina antaa ulos jopa sata wattia: tuohan on sama paketti kuin vanhoissa Marshalleissa: 50-wattisessa oli kaksi EL34:ää, ja satasessa neljä. Aika tiukaksi sen saa rakentaa, jos haluaa kaikki sata wattia ulos, mutta ilman sen kummempaa yrittämistä pitäisi tuollaisesta irrota 70-80 wattia.
Kun katson vahvistimia, joissa päätteesä on kaksi EL84:ää, niin jotkut valmistajat lupaavat tehoksi 15 wattia, toiset 18, jotkut jopa 22. Riippuu suunnittelusta ja tietenkin myyntimiehistä, mutta eroja niissä selvästi on (vaikka kaiuttimen herkkyydellä voidaan vaikuttaa vahvistimeen vielä enemmän). Ainakin vanhat Voxin AC30:t toimivat niin äärirajoilla (kuten itsekin näköjään olet kokenut) että uskon, että 40 wattia ulostulotehoa neljällä EL84:llä oli lähemäpänä kuin 30 W.
Itselläni eka kitaravahvistin oli Eko Herald II. Nyt, kun jotain vahvistinten sielunelämästä ymmärrän niin olen ihmetellyt, että miten sellaisista osista saatiin tehtyä niin kehno laite. No, toisaalta 70-luvun alussa etenkin noitten matalan budjetin vahvistinten tekijöiden keskuudessa soundi-ihanteetkin olivat vähän toisenlaisia: pyrittiin puhtaaseen ääneen ja putkisärö oli kauhistus. Yhdellä soittokaverillani oli siihen aikaan Dynacord Twen ja sen ääni edelleenkin muistuu mieleeni loistavana: sattuisiko sellainen vielä löytymään jostain? Samoin olen etsinyt jo vuosia Guyatonen Telecaster-kopiota: pääsin soittamaan sellaista n. v. -75 ja tykkäsin. Outoja perversioita....
