:DNO Perhaana,
Enhan mina tallaista threadia huomannutkaan kun vasta nyt aamulla kun putsasin roskapostini ja sinne oli tullut Matti Vihavaisen ilmoitus etta Hikosta on tarina VMPK:n sivullal
Ensinnakin mina kummaran ja punastuneena kiitan kaikista kehuista. Thaimaaksi voisin sanoa etta olette ”Baakwan” joka Suomeksi tarkoittaa sokerisuu….
Tama Hiko sana on vaannetty Sukunimestani. Ruotsissa minua haukuttiin Haikoksi mutta Suomeen muutettuani se muuttui Hikoksi. Siina sen nimen tarina taisi olla. Yritin sita joskus rekisteroida tuotemerkiksi mutta se ei onnistunut ihan helpolla koska Nevadassa on Hiko niminen kaupunki (missa muuten on hienot pratkatiet) ja sitten Japanissa on tunnettu muusikko nimelta HIKO joka Japanissa on rekisteroinyt nimen, vaikka Japanissa Hiko on aika tavallinen Japanilainen nimi. Eiko;s nykyinen paaministerikin siella on Hiko niminen? Ja onhan sitten eras aika tunnettu Japanilainen piiretty elokuvien ja sarjalehtien sankari hahmo nimelta HIKO. Ai joo ja myyhan joku Welhopesa niminen firma Suomessakin jotain ulkoiluun liityvia tuotteita HIKO nimella, tuotteet on kai joku Tsekkifirma nimelta HIKO valmistanut. Ja Japanissa on kohtalasen korkea vuoren huippu nimelta HIKO. Joten en todella ole mikaan uniikkikappale.
Sukunimeni taas on kotoisin Sievista, sielta Pohjanmaalta koska Sievin vanha nimi oli Haikolankyla. Sitten loytyy Venajan Karjalassa yksi saari jonka nimi on Haikola, mutta sen nimen taustaa en tieda.
Se Finnpyoran tarinahan on vielakin vahan kesken mutta pitaisi kai sita joskus hieman jatka. Ja Suomen Urheiluaitta juttuhan on pahasti kesken mutta ne tiedot minulla on yhdella kovalevylla joka on hajonnut ja lahetetty Bangkokiin purettavaksi ja ”valokuvattavaksi”. Silla menetelmalla voi kuulemma tiedostot pelastaa. Cybermaailma on ihmeellinen.
Mita tulee niihen Hondien kasaamiseen olikohan se Heikinlaaksossa? Meilla oli Turtiaisen Juhan kanssa kylla vuokrattu omakotitalo/vanha myymala Vanhalla Porvoontiella Tattarisuon romualueen vasta paata. Sinne Brandtin kuorma auto kavi kaatamassa niita Honda laatikoita meille kasattavaksi. Niitahan me sitten kasattiin lahinna oisin koska pitihan minun vahan kayda paivisin siella koulussa jotta saisin sen valkoinen lakin, ehka vahan Isan ja Aidin panostuksesta.
Sain sen kylla ja vaikka kukaan ei sita varmaan usko niin kirjoitin jopa Suomen kielessa Laudaaturin josta olen aika ylpea. Toinen hauska episoodi siina oli etta samana paivana kun oli ylioppilasjuhlat niin onnistuin vetaa nurin minun Tuutini siella ”talomme” edessa. Olin juuri laittanut Tuutin toisen jarrulevyn ja jarrusylinterin (tietysti ”vaarin pain kun alahaarukka joutui kaantamaan taaksepain jotta se jarrusatula sai kiinni) No sitahan piti heti kayda kokeilemassa ja kun tulin takaisin niin juuri pajamme edessa odottivat Juha ja hanen veljensa Olavi, ja minun piti tietysti makeilla ja nayttaa miten takapyora nousee ilmaan. No se etupyoralla ajo ei ole minun parasta lajini ja nurin,. Ja tietysti ilman kypara…No siita Toolon ”kipuasemalle” ja vahan tikkeja sinne sun tanne ja illalla yliopilasjuhliin lievalla aivotarastyksella. Onneksi loysin sielta joku naispuoleinen ”hoitsu” joka sitten piti minusta huolta muutaman paivan.
Se omakotitalo/Kauppa vuokrasimme yhdelta crossikuskilla jolla oli samalla tontilla omakotitalo. Nimea en muista mutta siina piti pyoransa myoskin Tapani Pikkarainen joka oli ihan MM-tason kuski.
Tama Juha Turtiainen oli sitten vahan aikaa Triumphin maahantuojana Suomessa, vaikka ei han kai yhtaan pyoraa tuonut…Juha muutti sitten Australiaan ja pyoritti/pyorittaa siella pienta moottoripyora liiketta Sydneysta 200 km etelaan. Sinnekin olen muutaman kerran ajanut Thaimaasta sellainen 10.000 km yhteen suuntaan ja muutamien saarien kautta. Indonesia on pitka ja levea.
Eka reissu teen Mecheliininkadun Automanhatin Saarelan vapaavarastoon jaanyt Suzuki DR750:ssalla johon hommasin Suomalainen vientikilpi. Silloin tein varmaan Suomalaisen (Ruotsalaisen) maailmanennatyksen ajamalla Sumatralla 800 km pistamatta jalkoja maahan. DR:ssa oli 30 litrainen tankki ja kun pyora oli kuristettu Sveitsin malli tuplakaasarilla niin se oli superpihi koska toinen sliidi oli kuristuksen takia poistettu kaytosta. Vanha ennatys tais olla Pannonia miehella Matti Virrolla mutta hanhan joutui tankkaamaan ajaessaan.
Suzukin jatin talveksi Juhan luo talvehtimaan kun piti valilla kayda Suomessa huijaamassa moottoripyoria ihmisille. Tosin taisin silloinkin ajella jonkun 10.000 km siella Aussissa joka on aika iso maa…Seuraavana vuonna palasin, nyt tosin Brandtin kustannuksella kun oli kauppiasmatka Australiaan ja se oli pirun hyvin jarjestetty matka. Ohjelman Sidneyssa teki muuten Juha. Siella Sidneyn kauniissa satamassa oli vanha purjelaiva joka oli vuokrattu ja silloin perustettiin yolla pienessa maistissa Suomen Hondakauppiaden Screwdriver Club, ehka minun yllyttamana. Vodka kylla paasi loppumaan mutta Steffi Brandt hoiti homman hienosti, han tilasi kaksi Gallonankokoista vodkakannua toimitettavaksi pikaveneella laivaan ja nehan tuli. Muistaakseni Crossipyoran Jyrki Makisesta tehtiin puheenjohtaja ja tilintarkastajiksi Turkulaiset Kunun Pyoran omistaja Tino Rosendahl ja jostain syysta Granmotorin Raymond Granlund joka tosin ei silloin viela ollut Honda kauppias. Tuli kylla reissin jalken Hondakauppiaaksi kun mina pistin Bikeworldin pystyyn ja Raikku tuli sinne toihin.
No silla kauppiasmatkalla lensimme myoskin hieman pienemmalla porukalla Brisbanesta Cooktowniin kahdella Cessnalla. Cooktownissa ehdotin etta mennaan kaljalle ja ajattelin etta nyt Shokeerattaan Honda kauppiaat kunnolla. Aussissa on nimittain usein pikkukaupungissa vain yksi juottola joka kyllakin koostuu 3 eri tason yksikoista, yksi ruokailuvieraita varten, yksi tavallisille valkoihoisille janoisille ja yksi hirvea rakala jossa vain kay alkuasukkaat Aboriginaalit ja nehan ovat aika huiman nakoisia. No minahan vei pojat sinne viimeksi mainittuun ja kylla kai mina jain sinne melkein yksin muut kaantyivat ympari oven suussa.
No sen onnistuneen Honda kokouksen jalkeen lahdimme Raikun kanssa ensin Sidney lentokentalle hakemaan yksi uusi Kawasaki KLR650 jonka olin lennattanyt Sinne Suomesta Suomalaisilla vientikilvilla. Silla sitten kaksi paalla se pari sata kilometria Juhan luo hakemaan minun DR750:n ja sitten Melbournen kautta Adelaidiin ja sitten Stuart Highwayta pitkin Alice Springsiin ja Darwiniin ja se on pitka ja kuuma matka. Darwin kaupunki on saanut nimensa tietysti Charles Darwinista joka on minun Englantilaisen Isoisani joku seta- serkku-serkku. No siella pyorat pikkuosiksi etta ne mahtui sen pienen Fockerin rahtiluukusta sisaan ja puolen tunnin lento Timorille. Meidan piti alun perin menna Papaya New Guinealle mutta sinne oli vaikea saada pyorat raahattu. Sinne halusin menna koska siella miehet kulkevat kaduilla viela ilman vaatteita, ainoa vaatetus on hienot kikkeli suojat ja mina olin sita mielta etta me oltaisin niissa varusteissa ja pratkien paalla komea ilmestys.
Darwinin lentokentalla oli Timorin sisallissodan takia tupla turvatarkastukset ja koska akkuja ei saa kuljettaa lentorahtina niin pistimme ne kasimatkatavarana. Lentokentalla oli kyllakin kaksi erilaista Outokummun metallipaljastus laitetta mutta ala kysy minulta miten mina hoidin ne akut lapi…
No Timorilla pelit kasaan taas, tyon jonka mina tietysti jouduin suorittaa koska Raikulla ei pysy jakoavain edes kasissa. Sitten vahan Island hopping saaresta toiseen hienoilla Helsinborg-Helsingorin reitista kauan sitten poistetuilla ”laivoilla”. Matkallahan tapahtui paljon niin kun kuuluukin mutta kerrotaan tassa nyt vain pari episoodia koska molemmissa Raikku kaatui. Ensimmainen taisi olla aika korkella yhdella saarella kun Raikun mukaan mina ajoin kuin vanha amma ja han joutui vaistamaan minua ajamalla ulos tielta. Tien reunalla oli tietysti suojana betoniporsas joka vei Kawasakin Jalkajarru mennessaan. Raikku ei tippunut niin kaus alas rotkoon mutta pyora meni vahan pidemmalle. Mutta onneksi ei ihan rotkon pohjalle sinne oli nimittain varmaan 500 m. No pyora saattiin ylos ja vapaalla muutama kilometria alaspain mutta onneksi siella loytyi kumikorjaamo joka korjasi se kyylarin kumiletku joka oli vahan haljennut ulosajossa. No ilman takajarrua jatkui matka ja muutama paiva myohemmin mina kuulemma taas ajoin kun amma ja Raikku joutui Kawasakin kaattaa yhdessa mutkassa ja sitten han meni asfalttia pitkin Rukkahousut savuen. No johonkin kliniikkaan jotta perseeseen tullut haavat saattiin putsattu. Niita piti kuitenkin joka paiva putsata ettei tule tulehdusta ja se tehtava jai minun vastuulle koska Raikku sanoi etta han ei nae omaa persetta ja paremmin niin, se ei nimittain ole mikaan kaunis naky. No muutama paiva matka jatkui mutta sitten kun oli taas muutaman tunnin lauttamatka edessa niin maksettiin ylimaaraista etta paastiin VIP luokkaan joka tarkoittaa Karaoke baari laivassa. No me oltiin ainoat asiakkaat ja kun huomasin etta siellahan on seinan kokoiset peilit, joten sanoin Raikulle etta nyt Housut alas ja vaihdat itse laastarit. No Raikku teki niin ja uskotteko etta mina nauroin kun huomasin etta yksi laastari oli liimattu peiliin….
Mutta paastiin ACEH:lle ja sielta baatilla Penangiin ja sielta Phuketiin missa saatiin se alumiininen jarruhasakka korjattu BIG BIKE nimisessa firmassa muuten. Sielta mina sen Big Bike nimen joskus olin keksinyt.
Raikku lensi takaisin Suomeen, joutui kotona vahan ulkoruokintaan kun vaimo huomasi etta hanen toilettipussista puuttui siita kondoomipaketista 3 kondoomia. No han paasi kotiin asumaan silla perinteisella selityksella etta ”en mina mutta HIKO” jota aika moni on kayttanyt.
No tastahan tuli taas kerran HIKOMAISEN pitka tarinointi HIKO nimesta.
MP-Terveisin HIKO
