Pitää heittää om lusikka tähänkin soppaan. Kun sekoitellaan erilaisia materiaaleja keskenään saadaan välillä aikaiseksi ns. riskirakententeita. Luodaan siis vasta riski vakavalle vauriolle, ei vielä vauriota. Lopputulos on yleensä monen tekijän summa, joten siksi jokin yhdistelmä toimii toisella moitteetta kymmeniä vuosia, toisella mökki kasvaa tatteja parin vuoden jälkeen. Itse olen pitänyt kiinni periaatteesta, että kuitu- ja mineraalipohjaisia materiaaleja ei koskaan sekoitella keskenään. Silti meidän 1952 rakennetuissa talossa on yläpohjan muhien päälle laitettu jo 1960-luvulla tervapaperipinnoitteista vuorivillaa, eikä se ole aiheuttanut minkäännäköisiä vaurioita mihinkään. Siksi en ole myöskään poistanut sitä, vaikka talosta on lentänyt neliökaupallla lastulevyä, kipsilevyä, villaa ym. ikkunasta pihalle. Meillä alkuperäinen seinärakenne on ulkoa sisälle: öljymaali, vaakapanelointi, tervapaperi, umpivinolaudoitus, rakennuspahvi, 5" muhakutterisekoite, rakennuspahvi, vaakaumpilaudoitus, Oulu/pinkopahvi tai huokolevy, tapetti. Sittemin on tehty myöhempiä muutoksia, kuten juuri lastulevyä, kipsilevyä, maalia (mm. ulkoverhouksen lateksi). Sitä mukaa kun sisäpintoja on uusittu on pintaan vedetty pinnoittamaton huokolevy ja päälle tapetti (paperia kyllä, mutta sitä pinnoittamatonta kun ei saa enää mistään). Keittiön vesipisteiden kohdalla on kipsilevyt laatoitusta ja vesieristystä varten. Ulkopintaa muutettiin niin, että pilalle lateksoitu panelointi ja tervapaperi poistettiin ja tilalle tuli 25mm tuulensuoja, pystykoolaus (20mm) ja vaakapanelointi öljymaalilla. Kylpyhuoneen kohdalla sisäseiniin jätettiin ilmasulkupahvin ja kipsilevytyksen väliin 30mm koolaus, Vesieristetty ja laatoitetut seinät (samoin kui n sisäkaton panelointi ja alumiinipaperointi ovat irti varsinaisista kuitupohjaisista rakenteista - huone huoneen sisällä periaate. Lattiallekin olisi tehty sama, mutta se oli korvattu kantavalla betonilaatalla jo 1972.
