Minusta mp- harrastus perustuu paljolti siihen, että vanhenneet miehet harrastavat nuoruutensa pyöriä.
Entä, kun "Jawa - aikakauden", eli 50-60-luvuillla nuoruutensa eläneiden sukupolvi väistyy, ja vielä, 60- ja 70- lukujen pyörillä ajaneiden varhainen "japsisukupolvi" väistyy, keitä jää harrastajiksi?
80- ja vielä 90- luvuillakin tehtiin pyöriä, joita voi harrastaa, mutta uudemmissa pyörissä on elektroniikkaa, esimerkiksi lukkiutumattomia jarruja ynnä muuta arkiajon ajamisen kannalta tosiasiassa turhaa hölynpölyä enemmän kuin mekaniikkaa. Kaikki tyhjän kaupallisuuden takia, kun totta puhutaan. Ja lisäksi pyörien merkki- ja tyyppivalikoima on hallitsemattoman suuri. Massa on harmaa.
Voiko 2050-luvulla harrastaa 2008 tehtyä mp:ää ja viitsiikö kukaan harrastaa? Osia, elektroniikkaa ei saa mistään, vai? Vaikka saisi, pyöristä puuttuu persoonallisuus, kaikki saman oloisia tuhansien tosiasiassa samanlaisten joukossa. 80-luvulle saakka merkki- ja mallikirjo oli hallittavissa, mutta ei ole enää, eikä tule hallittavaksi. Ja jos voi, mikä arvo nykyisille pyörille harrastusvälineinä jää, verrattuna esimerkiksi vesipyssyyn ja tuuttiin, ja moniin muihin kasvollisiin pyöriin? Uusilta pyöriltähän kasvot puuttuvat.
Ja onko nousevassa tietokonesukupolvessa kiinnostusta pelata moottoripyörien parissa em. olosuhteissa?
Tietysti jäljelle jää joka tapauksessa tietynlainen eliittiharrastajien (rahakas?) joukko, joka joskus harrastaa niitä pyöriä 1910- luvulta saakka, joita nytkin harrastetaan. Mutta onko 2050 olemassa koko kansan riviharrastusjärjestöä vmpk:ta?
Joku voi tietysti kysyä, onko sillä väliä, harrastetaanko vai ei moottoripyöriä. Maailma muuttuu.
Ennuste harrastukselle kuitenkin vaikuttaa mielestäni vähän huonolta vuosikymmenten tähtäimellä, harrastus vaikuttaa kuihtuvalta.
Jos olen olen epäilysteni kanssa väärässä, niin olen sitä hyvin mielelläni.
