Meikällä on ollut enempi noita saamattomuuspuolen tragedioita.
Tai on niitä saantipuolellakin ollut tragediantynkää kun tarkemmin aattelee. Esim penskana toivoin kitaraa, kun tuntui jonkinverran olevan nuottikorvaakin. No kitarakin saatiin lopulta, yhden kaverin itsetekemä LesPauli. Vahvistinta ei saatu.
Pitkän aikaa eleltiin ilman autoa, mitäpä sitä maalla autolla. Sitten kun auto lopulta saatiin niin se oli Skoda 120.
Mopoakin toivoin pitkään. Lopulta sain naapurista vanhan rikkinäisen ruohonleikkurin pahimpaan rassausintoon. Sillä leikkurilla sain vaihdettua siskonmiehen kaverilta 4Speedin. Kilpiin sitä ei saanu laittaa.
....
....
Sitten jo melko isona kun oli jatkuva toive, että sais, niin kyllä sitten lopulta sekin järjesty. Tragediansa siinäkin.
Mutta tuollainen Cadillakki ois kyllä ihan ***** (viiden tähden) hieno. Mulle kyllä kelpais myos kovalla katolla. Reissukäyttöön olisi hauska myös sellainen ikivanha junakeula reise-volokkari, tai vaikkapa joku kuuskytluvun alun pyöreäkoppainen ikkunapaketti mersu. Moottoripyöräpuolella oisi hauska kahvilassakäymiseen vaikkapa roundcase Ducati SS, reissuvehkeeksi kävisi 900 Elefantti ja pikkupyöritykseen ja mettähommiin mulle passaisi nykyinen pikkuElefanttikin. Siitä vaan pitäisi saada korvakko hitsautettua ja päästä kasaushommiin.
Mopon olen jo saanut ja moottoripyörän, jonkinlainen kitarakin on, vahvistinkin vaikka ei hääppöinen. Penskat on saatu aikuisiksi viimeistä lukuunottamatta. Koira on suht terve. Auton virkaa hoitaa edelleen sokoda.
