Ha ni siitt slikan täär velo förut. Ja hadd åtmonstone int föränn vi va ti te utställningin uuta gaambel maskiner ti opp i Svenskby i hööstast. Ja tykt att den såå så tasso ut at ja mådist knäpp en bild me käännykän. Sidan när vi sku far heim diifrån kom två bisar åkand me te velon. Te eina åka vaanlit framåt o trampa vaanlit framåt men te ana ååka baakåt fast an trampa framåt, liksom tii åt som nesan peeka,.. liksom baakåt. He såå ut ti gaa hurja braa!
Itä-uusimaa?? Tuohan on jotakin 8-tien itäblokkia Kruunupyy-Jeppis-Ähtävä-Alaveteli-Kokkola-rinkulan sisältä. Toki muutama sana heittää tuossa kuperkeikan, onko "maahanmuuttaja" puhunut vai olenko jättänyt käymättä/oppimatta jossain maamme kolkassa?
Jospa Antti kertoisi tasan tarkkaan mikä kylä on kysessä, eläkä san Hinthaara koska sen minun tulisi osata.
Erityisesti tuo "sliikan" (suomeksi vastaavanlainen) on itselleni yllätys, sanahan on Norjan; "slik" (samanlainen/tällainen) ja näitä Norjan sanoja ei juuri Östrerbottenistä löydy, ovat tavallisempia Turunmaan saaristossa. Siellä enempi tätä yli 1000 vuotta vanhan kielenkäyttöä. Hyvä esimerkki on "göut" Nauvolaisittain jolla tarkoitetaan kakaraa, mutta onkin kauan sitten suomeen tullut norjalainen sana;"gutt" joka tarkoittaa poikaa, eikä siis myös tyttöä, joka onkin "jente".
Muut pohjanmaan versioista poikkeavat sanat ovat tässä kirjelmässä; MÅDIST / måste (piti) , DIIFRÅN / därifrån (sieltä), BISAR /karlar (miestä), TE / den ena (toinen niistä).
Toinen erikoinen sana jokapäiväisessä vanhassa Nauvonkielessä on "gensar" joka tarkoittaa ihan tavallista villapaitaa. mutta sana löytyy vain Norjan kaukaisimmilta länsirannikon kyliltä kuten kristiansand, stavanger ja sitä kautta bergenistä pohjoiseen. Toki Oslossa sanotaan Gensar mutta henkilö on silloin vanhempi kaupunkiin muualta muuttanut.
Taalainmaalla (esim. Mora-Falun-Orsa) puhutaan edelleen vanhainkodissa että; en tiedä = jag vet INGA. Tämä "inga" on aiheuttamassa itselleni veripropun koska sanaa ei osaa tiedemiehet paikallistaa, enkä itse halua näin ruman (olkoon sitten keksitty 3500 vuotta ennen koraanin painatusta) sanan kuuluvan minkään syrjäkylän asukkaiden sanastoon. JA TÄSSÄ syntyy myös ymmärrys niitä kohtaan jotka sanaa käyttävät. Se on perinne, paikallinen -pieni tai iso- mutta ehkäpä vanhempi kuin Paavo Nurmi & 7 seinähullua politiikkoa.
On yksinkettaisesti kysymys syrjäiselle paikalle syntyneen suomalaisen äidinkielestä.
Tässä tulee vielä mieleen eräs tapaus noin 94 vuodelta; Euran vanhainkotiin Rauman sairaalasta siirretty sydänkohtauksen saanut 80-vuotias vanhus tapasi osastollaan ensimmäistä kertaa sinne tultuaan vierailemaan tullutta jo aikuista tytärtänsä.
Setä puhui paljon ja kauan mutta ruotsiksi. Tytär itki.
Mies oli menettänyt muistinsa ja oli kilenkäytössä oman teinikiänsä tasolla, jossain Ukin maatilalla paimenena/torpparina.
Oma Isoäitini oli syntynyt Vantaan Erikaksen tilalla torppariperheeseen ja kertoi kaikenlaista tällaista erikoista kuten tietty syyspäivä jolloin Nurmijärven suunnalta tuli jättiläinen niin iso että aurinko pimeni......
