Pyöräilyinto on ollut taas lähiaikoina erittäin korkealla. Pyöräilyintoon liittyy poikkeuksetta myös into polkupyörien omistamiseen. Polkupyöriä pitää olla riittävästi, jotta on mahdollista ajaa. Omistamani kolme ajokelpoista (ja viitisen kappaletta projekteja) eivät riitä ajamiseen, ja siksi katsoin tarpeelliseksi hankkia uuden polkupyörän.
Ja hankin tosiaan uuden, tai ainakin lähes. Tämä on ollut kaupan näyteikkunassa, eikä sillä ole ajettu kuin muutama kilometri ennen minulle tuloaan. Penskasta asti olen tykännyt nimenomaan vanhoista pyöristä ja viimeksi minulla on ollut UUSI polkupyörä n. 10-vuotiaana. Tuntui suorastaan väärältä ostaa uusi pyörä. Näin sitä vaan takkia käännetään.
Vaikka pyörä onkin tehty 2000-luvun puolella, se perustuu vanhaan malliin. Kyseessä on siis intialainen Atlas. Sen juuret ovat brittiläisessä siirtomaa-ajassa. Intiassa alettiin tehdä 1900-luvun alussa brittityylin pyöriä armeijan tarpeisiin ja malli jäi elämään. Siitä tuli keskeinen osa intialaista polkupyöräilyn perinnettä. Atlasta ruvettiin valmistamaan 1950-luvun alussa ja se vastaa hyvin lähelle 1900-luvun ensimmäisen puoliskon brittipyöriä. Moni merkki tekee vastaavia laitteita. Mm. Avon, Hercules ja BSA. Kyse ei siis sinänsä ole mistään ns. "uusvanhasta" tai "retrosta" vaan aidosta, eläväisestä ja pitkäaikaisesta polkupyöräperinteestä. Atlas on tehnyt näitä samanlaisena nyt jo yli 60 vuotta ja muut merkit vielä kymmeniä vuosia pidempään. Tällä oikeastaan sain perusteltua itselleni uuden vanhan kaltaisen pyörän hankkimisen. Tämä ei ole kevyesti vanhaa pyörää muistuttava uusilla herkuilla varusteltu ja perinteikkäällä merkillä koristeltu retroilmiö, vaan ihan ehta perinteikäs pyörä. Teknologia on ihan sitä samaa vanhentunutta, raskasta ja yksinkertaista kamaa kuin 80 vuotta sitten.
Tällaisen ostin siksi, että olen tykännyt jo pitkään peribrittiläisistä herrasmiespolkupyöristä. Ja siihen luokkaan tämä tavallaan menee, vaikka onkin intialainen. Brittiläistyylinen roadster -malli on sieltä yleisimmästä päästä kaikista valmistetuista polkupyöristä. Mm. kiinalaista Flying Pigeonia (joka pohjautuu Raleighiin) on valmistettu yli 500 000 000. Suomeen tätä pyörätyyppiä ei kuitenkaan ole paljoa päätynyt. Siksi ostin tämän intialaisen vähän niin kuin kokeeksi miltä tämän tyyppinen pyörä tuntuu. Toisin sanoen ostin kun halvalla sain. Ja arvelinkin, että lähinnä aihio on kyseessä. Kokonainen pyörä tämä siis on, mutta laadun puolesta aihio. Mahdottoman kankeasti kulki, mutta tokeni kun auoin, rasvasin ja säädin kaikki laakerit. Rasva muistutti neuvostoliittolaista pakkausrasvaa, vaikkei nyt aivan niin kankeaa ja mönjäistä ollutkaan. Eikä sitä ollut kasausvaiheessa mennyt edes kaikille laakereille saakka. Laakeripinnat ovat etunavassa aivan kauheaa tasoa, mutta mm. poljinkeskiössä näyttäisivät olevan ihan ok. Moni vanha brittipyörä on erittäin korkeaa laatua, ja siinä mielessä tämä Atlas on lähinnä saman näköinen. Laatu on kaikin puolin aika kämäistä, mutta eiköhän tämän kanssa elä kun hiukan ehostaa sieltä täältä.
Kyllä tästä ihan ajettavan pyörän sai parin iltapäivän työskentelyllä. Nyt kulkee keveästi. Tykkään erittäin paljon ajoasennosta. Selkä suorana ja ryhdikkäänä, ei ollenkaan tankoon nojaten. Ja tyylikäs on kuin mikä. Kelpasi juhannusaattona viinipullo kourassa leppoisaa tahtia poljeskella vesisateessa.
Tarkoitus on kuitenkin tehdä pyörään uudet kiekot. Tilasin tyyliin kuuluvat mustat westwood-tyyppiset alumiinivanteet. Taakse tulee kolmivaihteinen Sturmey Archer rumpujarrulla (löytyy hyllystä käyttämätön vm. 1958) ja eteen ajattelin hankkia Sturmey Archerin Dynohubin. Kaivoin varaston kätköistä vanhan tyyliin sopivan lampun, johon on aikomus asentaa ledit ja hiukan elektroniikkaa mahdollisesti
tähän tyyliin.
Ja sitten kun on rikastunut työnteolla niin kunnollinen vanha brittipyörä tämän kaveriksi.
[ylläpito on poistanut liitteen]
