Eukkokulta on harmitellut kun puuttuu hyvä polkupyörä. Mixte-runkoinen Mercier ei oikein tyydyttänyt, ja niinpä kävin tänään hakemassa 1950-luvun Jagarenin. Ihan on siisti ikäänsä nähden. Alkuperäinen kauniin sininen maalipinta on pääosin aika hienossa kunnossa, alkuperäinen lukko löytyy ja toimii ja onpa jopa tarakan työkalukotelo tallessa eikä palaakaan ole siitä lohjennut irti. Kumma kyllä polkupyörä on ohjauslaakerin alta, takanavan tuntumasta ja poljinkeskiön ympäriltä rasvan ja pölyn peitossa. Näyttää siltä, että joku on päättänyt "öljytä" laakerit, ruiskuttanut runsaasti CRC:tä ja liottanut tällä entiset rasvat ulos... Tuossa tuo Marjo nyt olohuoneen lattialla pesee pyörää. Sanoipa myös että pitäisi neuvoa miten hän voisi itse puhdistaa, rasvata ja säätää renkaiden laakerit ja huoltaa Torpedo-takanavan. Siitä kun on jarrut kadonneet, todennäköisesti korjautuu jarrupalojen vaihdolla. No niinpähän hän jo männä vuosina yhden vanhan Ainonkin kunnosti. Hioi ruosteisen rungon, purki vanteet, maalasi kaikki käsipelillä koristeraitoineen, pinnasi vanteet ja kokosi polkupyörän.
Jos joku on tänne asti jaksanut lukea, niin hänelle ilmoitettakoon, että lähestyn jo varsinaista asiaani.
Niinhän tässä kävi, että polkupyöräkuume iski itseenkin. Minulla on ollut kellarissa odottelemassa innostusta tuntemattoman merkkinen arviolta 1930-luvulta kotoisin oleva miesten pyörä. Siinä on kuitenkin ollut nyt ongelmaa ohjauslaakerin kanssa. Alempi laakerikuppi on irtaallaan, kierteet ovat päässeet huonoksi. Onko kellään mitään kokemusta tällaisen korjaamisesta? Kierteitä ei taida saada mitenkään järjellisellä keinolla korjattua? Onko esim. epoksilla liimaaminen täysin tuhoon tuomittu ajatus?
