Elämäni ekan NHL-matsin näin "paikan päällä" v. 1998. Seuraavan parin-kolmen vuoden aikana taisin käydä yhteensä neljässä pelissä työnantajan "edustustehtävissä". Siellä jo silloin tappelut alkoivat suht säännöllisesti, 1-2 per erä siinä erän puolenvälin jälkeen tavallisesti ja yleensä ilman sen kummempaa syytä, ja paikallinen tapa oli että silloin noustaan seisomaan ja hurrataan. Tosin en kiakosta niin paljon ymmärrä että osaisin katsoa milloin miehet mukkelehtii ja törmäilee laitoihin "oikein" ja milloin "väärin".
Jenekkilästä on peräisin myös tuo mitä kai Suomessakin nykyään harrastetaan, eli kansallislaulu pelin aluksi. Ei sentään käsi sydämellä tartte veisata niinku amerikassa paikalliset tekivät (minen veisannut, eikä ollu käsi sydämellä, seisoin kyllä asennossa ja seurasin lippua katseella
).
Ei sieltäkään nyt ihan kaikkea tarttis kopioida.
Niin ja kun joskus kesken pelin ääneen ihmettelin että helkkariakos se seepra kuppaa kiakko kourassa eikä aloita peliä, niin joku valisti että tää lähetetään suorana ja nyt on telkkarissa mainoskatko. Ne mainokset näytettiin siinä hallin katossa roikkuvassa kuutiossakin, joten kotitelkkariin verrattuna ei menettänyt mitään
Muuten kyllä ihan hianoo show-meininkiä, kuten baseballikin, ilotulitusta, räiskettä ja meteliä. Itse "urheilu" oli enempi sivuosassa.
