Tuosta perinnerajasta lyhyesti voisin vielä naputella vaikka jo aiheen ohi meneekin. Näitä kun on mukava miettiä ja pyöritellä. No, ehkä näistä jutuista voi saada sivuteillä ajelemiseen ja vanhojen hylättyjen rohjojen bongailuun jotain lisäsisältöä.
Tämä niin sanottu kulttuurialueraja menee suunnilleen Oulu-Jyväskylä-Kotka -linjalla. Keski-Suomihan oli 1500-luvulle saakka lähinnä hämäläisten metsästysmaita. Alue erotti Lounais- ja Itä-Suomen toisistaan aika hyvin. Tietysti tässä on ollut vielä se, kun koko nykyinen Suomen maa on jaettu 1323-1595 Ruotsin ja Venäjän kesken. Tämä raja tosin meni idemmästä, ei ihan kulttuurialuerajan mukaisesti.
Joka tapauksessa itäisessä Suomessa kulttuurivaikutteet ovat tulleet paljolti Venäjän suunnalta, kun taas Lounaisessa Ruotsista ja Keski-Euroopasta. Lapissahan on sitten taas omat juttunsa joista en itse paljoakaan tiedä. Saamelaisia on asunut, kuten Pauli jo noista paikannimistä mainitsikin, Keski-Suomessakin muistaakseni joskus tuossa 1600-luvulla, ja toisaalta Savolaisia on pyörinyt nykyisen Kainuun alueella samoihin aikoihin.
Keski-Suomen asutus alkoi 1500-luvun aikana Kustaa Vaasan käskystä. Savolaisinvaasion myötä alueelle siirtyi ihmisiä ja tästähän eivät hämäläiset ihan eniten tykänneet. Ei tuommoiset kulttuurierot hetkessä häviä ja ovatpa vieläkin nähtävillä monissa tavoissa ja murteessa. Ja paikan nimissä myös. Keski-Suomea pidettiin 1800-luvulla erityisenä osana Suomea, siellä kun ajateltiin olevan tasaisesti sekä läntistä että itäistä kulttuuria. Keuruulla puhuttavaa murretta pidettiin kaikista puhtaimpana ja parhaimpana suomen kielenä. Mitenkähän se menikään, tuo vasta vs. vihta -juttu. Savossa varmaan on vasta, ainakin itse olen tottunut Suonenjoelta lähtöisin olevana sitä sanaa käyttämään. Keuruulla ovat varmaan sitten mätkineet toisiaan vitsalla.
Muutamia semmoisia ihan käytännön eroja, jotka taas ovat vaikuttaneet tapoihin ja muuhun kulttuuriin, on esimerkiksi rakennusperinnössä. Lounaassa alettiin rakentaa ulospäin lämpiäviä uuneja yleisesti jo 1700-luvulla, kun taas Savossa nämä yleistyivät myöhemmin. Viimeiset vakituisessa asuinkäytössä olleet savupirtit ovat olleet Savon ja Keski-Suomen alueilla minun tietämyksen mukaan 1960-luvun puolivälistä. Kun ajelee Savossa niin maisemassa voi huomata Rautalammin ammoisen merkityksen kauppapaikkana: siellä on suhteellisen paljon pohjalaistyyppisiä vanhoja taloja, vaikka Savon kauniissa maassa sijaitseekin. Rautalampi on varmasti houkutellut lännestä ihmisiä ja näiden mukana myös uusia kulttuuripiirteitä alueelle. Uunin tyypillä on tietysti ollut vaikutusta moneen asiaan. Savupirtissä eläminen on käytännössä aikalailla erilaista kuin ulospäin lämpiävässä. Puoliso on tekstiilialalla ja sanoi, ettei idässä ole syntynyt niin voimakasta kansanomaista tekstiilikulttuuria koska pimeissä savupirteissä ei ole paljoa hyödyttänyt komeita ryijyjä seinille ripustella mustumaan.
