Viikonlopun upeassa kelissä täytyi ulkoiluttaa nahkapukua. Määränpäänä Laitila, jossa on mahdollisuus suorittaa huoltotoimenpiteitä, kuten öljynvaihto.
Matkan varrelle kertyi ihania mutkateitä ja upeita maisemia halkovia ei muuten niin mielenkiintoisia teitä. Juuri nyt tienvarret tarjoaa taas komeaa väriloistoa, kun viljat alkavat kypsyä, mutta eivät vielä kaikki paista saman keltaisen sävyisenä. Harmillisesti ne kohdat joissa olisi ollut tarjolla edustavia kuvia kulttuurimaisemistamme, ei malttanut vauhdin huumassa pysähtyä. Sen sijaan tätä rakennusta (tien 210 varrella, muistaakseni Oripään ja Yläneen välillä) en enää toistamiseen voinut ohittaa:

Paluumatkalla piti käydä kuvaamassa tämä hieno Turkulainen kuriositeetti:
silta joka vie ei mistään ei mihinkään. Valitettavasti ainoa mukana oleva kuvausvälineeni oli kännykkä, eikä siltaa tihrustamatta kuvasta löydä. Enkä myöskään saanut kuvaan niitä hienoja mutkia, jotka notko kätkee näkyvistä.

Takaisinpäin Helsinkiin tullessa ajelin Turusta tietä 222 Auraan, josta sitten hakeuduin vahingossa Hämeen Härkätielle. Sitä pitkin ajelin Somerolle asti, enkä voi kuin suositella. Etenkin Koski Tl:n ja Someron välinen osuus on sekä maisemallisesti että ajonautinnollisesti huippuluokkaa.