Kuten varmaan moni muukin olen kuolannut caswellin pinnoituskittejä jo pitkään, mutta hinnat ovat tosi hurjia. Aineiden hommaaminen apteekista/kemikaalifirmoista ei sekään kovin halpaa lystiä tunnu suomessa olevan ja varsinkin apteekkikemikaaleista sekoittamalla puuttuu kaikki kirkasteet, pH puskurit sun muut eikä puhtaita anodeja niitäkään löydy ihan joka kaupasta.
Löysin joku aika sitten firman joka toimittaa järkihintaan kittejä ja tilasin sinkki-, kupari- ja "replica chrome" kitit ja niillä on tullut pinnoiteltua nyt testipaloja kasoittain. Tässä hieman kokemuksia jos jotakuta kiinnostaa:
Elektrolyyttinen pinnoitus on kaukana helposta. Jos motskari entisöinnin ohessa ajattelee "säästävänsä" ja pinnoittavansa itse niin homma kannattaa unohtaa. Tämä on harrastus jo itsessään syöden aikaa ja hermoja eikä ainakaan lyhyellä tähtäimellä ole edes halpaa. Lisäksi tulee ongelmia joita ei aluksi hoksaa: Missä säilytät ämpärikaupalla vaarallisia syövyttäviä kemikaaleja? Miten hankkitua eroon huuhteluvesistä joita pinnoittaessa syntyy yllättävän paljon? Niitä ei viemäriin eikä luontoon saa laittaa. Yhdenkin purkin turvaohjeissa lukee "absorbtion through skin is fatal".
Aika pian huomaa että muuttujia on hommassa paljon, ja vaikka välillä syntyy hyvää jälkeä tulee myös sutta ja sekundaa ja kokemattoman on vaikea tietää mistä virheet johtuvat. Jos vaikka kromipinnassa on maitomaisuutta tai appelsiinipintaa niin mitä teet seuraavan kerran toisin? Jonkun kokeneemman apu on kullanarvoista, tai oikeastaan lähes välttämätöntä.
Sinkin kanssa niinkin pärjää, se on anteeksi antavin. Sitten on kupari jonka helppous tulee varmaan siitä että valmiin pinnan voi hioa ja kiillottaa ja virheet saa pois
. "Replica chrome" on vaikein koska pinnoituksen pitää onnistua aika lailla heittämällä.
Replica chrome on oikeasti nikkelikylpy nikkelianodeilla johon on lisätty kobolttisulffaattia. Pinnoite on siis kobolttinikkeli seos jonka väri on aika justiin kromin värinen ja todella kova se myös on, muttei varmaan oikean kromin veroinen.
Olen latasta tehnyt samanmittaisia pätkiä, kiillottanut ja pinnoittanut. Käytännössä pitää olla virtarajoituksella oleva virtalähde, kylpy on lähes oikosulku ja pelkällä jännisäädöllä ei siis selviä. Virran pitäisi olla noin 10% optimi virtatiheydestä johon ei kyllä millään akkulaturipatentilla pääse. Samalla pääsee kertailemaan kouluaikaisia pinta-alan laskukaavoja.
Toinen iso huomio on ollut puhtauden järjettömän tarkka vaatimus. Kun on jynssännyt jollain voimakkaalla moottorinpesuaineella osan moneen kertaan ei se välttämättä vieläkään ole puhdas. Sama osa voi joutua lilllumaan kuumassa alkaalisessa puhdistusaineessa parisenkymmentä minuuttia ennen kuin se on oikeasti puhdas. Sen jälkeenkin voi esim putken pätkän sisälle jäädä oksidia jonka vasta hapan kylpy irroittaa ja pinnoitus on sitten täynnä pieniä pisteitä elektrolyyttiin liuenneesta oksidista (mistäkö minä tiedän
)
Kivaa ja antoisaa homma on ollut, mutta kuten Timo ja Ipi ovat moneen kertaan maininneet huomattavasti vaikeampaa ja aikaa vievempää kuin luulisi, ja muuttujia paljon. Toisaalta kun homma lopulta rupeaa onnistumaan on fiilis kyllä muikea
Pasi
