Morjens Hevosmiehet
ja kaikki
muutki Humut
Näin on näppylät.
Meidän Airi-rouvalla on moinen kulkupeli rekisterissä ja
museokilvissä, mutta sen merkki on Victoria 155/48.
Zweirad Union kun oli kolmen yrityksen yhteenliittymä:
DKW
Victoria
Express
Tuotenimiä olivat:
DKW Hummel 155/48
Victoria 155/48
Express
Kavalier
Expressiä enkä Kavalieria ole nähnyt tai kuullut Suomessa olevan.
Vastaavat mopotyypit olivat kaksivaihteisia käsikahvalla, 1,5 heppaisia
tyyppimerkinnällä 115/48.
Moottorivaihtoehtoja oli Saksassa tarjolla runsaasti.
Sama laitehan Victoria on kuin DKW Hummel, vain hippasen hienoja
eroja kuten sisääntaipuva kickstartti vs. jäykkä...
Värit oli kummallakin nimellä omansa ja tietenkin tuo
takalokasuojan nimen siirtokuva.
Moottori on tosiaan DKW 48cc tai jos se oli Victoriassa kiinni,
oli kytkimen kopan tarkistusluukun kannessa nimi Victoria DKWn asemesta.
Moottori on Suomessa myydyissä malleissa 4,2 heppainen.
1,5 heppaista 115/48 koneista mopoa ei vissiin Suomeen edes tuotu.
Virallinen huippunopeus on 71 km/h, erään saksalaisen testiartikkelin
mukaan 75 km/h mahallaan maaten tankin päällä.
Vaihteet ovat kolmivaihteiseksi ajopeliksi pitkät, eli peli on
aika hitaasti kiihtyvä. Kakkosella on kelattava vauhti yli 55 km/h
ennenkuin kone jaksaa jatkaa kiihdyttämistä kolmosella.
Myöhemmin siitä kai tehtiin 4-vaihteinen versio jolloin homma meni
helpommin.
Tämä Airi-rouvan ajopeli on edelleen moottoripyöräksi rekisteröity eli
Vikillä on perässään musta, pyörän alkuperäinen moottoripyörän
rekisterikilpi.
Airi-rouva ei halunnut sen menettävän moottoripyörän statustaan
vaikka sitä katsastustoimistolla kyseltiin, että rekisteröidäänkö
mopoksi? Olisi saanut sen mopoksi, mutta se olis edellyttänyt
sitten korkeintaan mopon ajonopeuksia.
Ja eihän se moiselle tehopaketille olisi sopinut.
Toistaiseksi ei ole vielä toista samanlaista tai Hummelia tullut tiellä vastaan.
Lempäälässä on pari aihiota odottamassa aikaansa, samoin Pulkkilassa
taitaa olla sikäläisellä Sihijuomapoppoon pressalla samanmoinen
mietintämyssyssä.
Kyröskosken Kierrätysneuvoksella on kolme. Samoin Tikkakoskella
on yksi kokonainen ja ajokuntoinen. Eli meidän pyörä mukaanlukien
kahdeksan kappaletta. Nyt tämä löytynyt on sitten yhdeksäs.
Että Suomen oloissa harvinaisen pyörän saa. Tosin varaosat on
hommattava Saksasta. Suomesta siihen ei löydy kuin kaivamalla
palikoita. No, meillä entisöinti alkoi siitä että Kiteen mopokeisarilta,
Pauli Surakalta haettiin ensimmäinen raato. Todella paha...
Sitten aihioiden taso onneksi alkoi parantua.
Lopulta aihioita oli kaikkiaan neljä. Niistä paras tehtiin. Se joka oli
edelleen alkuperäisrekisterissä.
Pyörällä ajo on hieman erikoista. Lyhyt ohjaustanko ei ole kovin
vakaa ohjattava ja jos etuiskarit etupään svingissä
eivät ole enää täydessä timmissä, on peliä ajettava nätisti.
Sillai kädet kevyesti stongalla ja antaa pelin mennä
sinne mihin haluaa, suuremmin ohjauksella sitä
häiritsemättä.
Eli pitkän matkan kevytmenopeli. Jos jaksaa istua.
Airi-rouva sillä ajoi valmistumisvuonna Hämeenlinnasta Ähtäriin
Veteraanikokoontumisajoihin ja takaisin.
Tasamaalla vastatuuleen ja ylämäissä piti kepittää
sekopäisellä jalkavaihteella pientä silmään.
70 km/h matkanopeus oli siksi liikaa hiemankin
vasta-olosuhteisiin.
Ihan mielenkiintoinen peli. Suosittelen. Tekee elämästä kirjavamman...
Kallu
Den Glada Gamla MoppeGubbe
från Tavastehus
kuvat 1. ja 2.
Victorian valmistumiskuvat Lempäälästä
Mauri Niemen ( pyörän entistäjä ) puutarhassa.
kuva 3. Yksi aihioista. Kouvolan asemapäällikön
nimikko ajopeli.
kuva 4. Ruutanan Shellillä tankkaamassa
2-tahtista paluumatkalla Ähtäristä.
[ylläpito on poistanut liitteen]
