Ongelmia oli useampia: ensin Honda säästi kuluissa, ja koneisti kannet ja nokkien kiinnityspukit erikseen. Tulokset olivat vaihtelevia, jotkut parit olivat toleransseiltaan kohdallaan, jotkut eivät. Seurauksena vaihtelevia välyksiä ja heiluvia (=kuluvia) nokkia. Myöskään öljynkierto ei ollut paras mahdollinen, öljy tulee vaihdelaatikolta. Sitten 750F-malleissa sattui nokkien karkaisu menemään pieleen, ne nokat kuluivat erikoisen nopeasti. Honda korjasi alkupään tuotantomalleja takuuseen pitkään ja hartaasti, ja nykyään liikenteessä vielä olevat lienevät jo korjattuja, tai valmistustoleranssit ovat sattuneet kohdilleen. Vuodesta 1985 kannet ja pukit aarporattiin, tämä koskee malleja Supermagna, VF1000F2 ja VF1000R, noissa lienee vähiten nokkaongelmia. Omasta F2:sta katsoin nokkien kunnon tuolla sadantuhannen tietämissä, ihan olivat jees. Öljynkierron parantamiseen on kolmenlaista metodia, tavoitteena on lisätä öljyn virtausta nokka-akseleille, itseolen asentanut kaksiletkuisen suodattimen alle tulevan adapterin yhteen pyöristäni.
USAssa on ko malleja harrastavilla vilkas keskustelufoorumi, josta on neuvoja ja varaosia löytynyt tarvittaessa, tulipa sitä kautta hankittua iso Sabrekin rouvan riemuksi, kuulemma kolmas pyörä on liikaa muuallakin kuin parisuhteessa
.
Mutta siis, omat kolme kappaletta ovat toimineet hyvin, ja nokatkin ovat olleet ehjän näköisiä. Lähteinä Julian Ryderin kirja Honda's V4-force, ja Classic Motorcycle Mechanics-artikkelit.
