Jos on vastaavan tyyppinen kone kuin Teemulla, ei tule muotovirheitä.
Arilla on vähän järeämpi ja hienompi kone kun mulla, mulla on semmoinen pöytämalli. Mekanismi sinänsä on kuitenkin sama.
Käsikoneella saa kyllä aikaiseksi myös muotovirheitä, kartiokkuutta, tynnyrimäisyyttä tai tiimalasimuotoa, mutta ne mitataan millin tuhannesosissa. Mitä pienemmällä paineella ja suuremmalla määrällä toistoja sylinterin hoonaa, sen parempi lopputulos. Mutta tällöin kympin työvara vaikkapa shovelin sylinterissä tarkoittaa pari tuntia hoonausta per sylinteri. Kärsivällisyyttä vaatii siis se.
Mittaamisesta: Osmo on erittäin oikeassa. Vanhan kansan viisaus kuuluu, että tönäriä ei pitäisi käyttää ollenkaan, jos mittatarkkuus pitää olla suurempi kuin kaksi kymppiä.
Tämän sanottuani sanon kuitenkin myös, että olen kokeillut itse tönäritarkkuutta mittaamalla saman kappaleen mikrolla ja laadukkaalla tönärillä. Jos osaa käyttää sitä tönäriä hyvin, niin kyllä sillä hyvinkin tarkkoja tuloksia saa. Virheiden eliminoimiseksi en kuitenkaan tästä huolimatta ite käytä tönäriä kriittisissä hommissa, joissa hyväksymäni toleranssi on satkun taikka kaksi.
T-mitta, jonka päässä on kello, on reikien mittaamiseen mun mielestä paras työkalu. Pystyy nopsasti ja tarkasti mittaamaan halkaisijan lisäksi myös kartiokkuutta tai tynnyrimäisyyttä. Lontooksi se on dial bore gage, en tiiä mitä se on Suomeksi.
