Aihe: Tallissa tapahtuu

[Teemu S. Lindfors]

Edistin panhead-projektia, ohjelmassa kampuran tasapainotus ja kasaus.


57 - 60 % kerrointa olen näissä käyttänyt vastapainon laskennassa. Aina ne tärisee, mutta näillä kertoimilla kokemuksen mukaan vähiten. Tämän laskin 60 % mukaan. Noin 140 grammaa lähti limpuista pois materiaalia.


Momenttiavainta tulee käytettyä melkein kaikkialla muualla paitsi kampuran kasauksessa, jossa yhtälö pitkä jatkovarsi + kiinni niin lujaa kuin jaksaa on toistaiseksi toiminut.

[Teemu S. Lindfors]

Rihtaaminen on erikoismiesten hommaa. Kun läppää kartiot nätisti ja kasaa kampuran jigissä, pärjää usein aika vähällä moukaroinnilla. Tässä oli kasauksen jäljiltä 7 satkua heittoa molemmilla puolilla, pienen moukaroinnin jälkeen vetotapin puolelle jäi satku ja piniontapin puolelle kaksi satkua. Noin lähelle kun osuu, niin ei kehtaa enää murjaista mihinkään, menee varmasti yli...


Seuraavaksi olis ohjelmassa koekasausta ja mittailua.

[Kari Sillanpää]

Momenttiavainta tulee käytettyä melkein kaikkialla muualla paitsi kampuran kasauksessa, jossa yhtälö pitkä jatkovarsi + kiinni niin lujaa kuin jaksaa on toistaiseksi toiminut.

Jälkimmäinen tunnetaan nimellä monumenttiavain

[Osmo Leikko]

Momenttiavainta tulee käytettyä melkein kaikkialla muualla paitsi kampuran kasauksessa, jossa yhtälö pitkä jatkovarsi + kiinni niin lujaa kuin jaksaa on toistaiseksi toiminut.

Eihän niitä vanhempiin vehkeisiin mitään momentteja ole ilmoitettu. Viime vuonna tuli käsiini Hitchcockin ohje uuden kammentapin mukana, siinä ilmoitettiin kiristysmomentiksi 135 Nm. Kun sitten tein kiristyksen momenttiavaimella, niin jäi mielikuva että samoille lukemille olen varmaan aikaisemminkin tehnyt.

Vanhojen valurautalimppujen kanssa pitää olla varovainen, jos on kartiopäinen tappi. Olen yhden limpun tuhonnut liikakiristyksellä, halkesi kammentapin ja sivutapin reikien välistä.

[Teemu S. Lindfors]

Kyllä näille vanhemmillekin kiristysmomentteja löytyy. Panheadin kirjaa mulla ei oo, mutta shovelin kirjan mukaan esimerkiksi keskitapin mutterin momentti on 150 - 250 jalkapaunaa, eli aika lujaa kiinni. Pannussa ja shovelissa oli sama keskitappi muistaakseni 1978 saakka. Semmoinen momenttiavain, jolla näihin lukemiin ylettyy, alkaa jo maksaa...

En oo kuullu, että Harrikan limppuja olis liikakiristyksellä halki saatu, mutta varmaan mahdollista se on. Rauta on jo aika vanhaa.

Yhteen aikaan vetotapissa käytettiin 8,5 asteen kartiota. Niitä on lähteny laukasta irti. Mukava vika korjata, kun se nyt on aikalailla viimeinen osa joka purettaessa lähtee irti. Vanhemmissa ja uudemmissa on 6 asteen kartio, se kai pysyy paremmin kiinni.

[Risto Saastamoinen]

Kerran yksi seppä niputti mulle TT600 Yamahan kampuran, niin heitto oli varmaan enemmän milleissä kuin satkuissa. Tosin on huomioitava lieventävänä että työ tehtiin pimiällä... eipä siinä, pillillä limppua punaiseksi ja suunnilleen kohdalleen, heittokelloa ei jaksettu kaivaa kaapista kun tuli soitto saunaan. Ei totellut massavasaraa ennenkuin lämmitti. Niin se vaan Jammu vei ja kovaa eikä kone tärissyt paljoakaan enemmän mitä ennen remppaa, siitäkö tämä herrmovika sitten kehittyi.

[Pertti Rintamaki]

Yhteen aikaan vetotapissa käytettiin 8,5 asteen kartiota. Niitä on lähteny laukasta irti. Mukava vika korjata, kun se nyt on aikalailla viimeinen osa joka purettaessa lähtee irti. Vanhemmissa ja uudemmissa on 6 asteen kartio, se kai pysyy paremmin kiinni.

Onneksi osia on vain tarvittava määrä.
Jos olisi joku itämaan laite, tulisi purkaessa vähintään lihalaatikollinen kaikenlaista turhaa kikkailupalikkaa, jota on pitänyt moottorin sisään tukkia.

[Mika T Kyllönen]

Kesäharraste Buickista purin maskin pois. Tässä mallissa maski on muovia (-67) ja sen maalit on kauhtuneet ja kuluneet. Purin listat ja merkit pois, kiillottelin ne ja nyt on itse maskin vuoro. Riittänee että hion  karhunkielellä pinnat mataksi ja sitten maalaus. Värit pitää karakuloida tuosta vanhasta; netistä löytyi sille harmaalle termi "dull grey", ei siis mitään vannehopeaa. Itse ritilä lie ollut lähellä mustaa, tai hyvin tumman harmaa. Samalla pitää siistiä lampunkehykset ja parit maskin kannakkeet.

[Teemu S. Lindfors]

Jos olisi joku itämaan laite, tulisi purkaessa vähintään lihalaatikollinen kaikenlaista turhaa kikkailupalikkaa, jota on pitänyt moottorin sisään tukkia.

Eikös jotkut mittaa remontin onnistumista ylijääneiden osien määrällä...? Jäi muuten panheadistakin osia yli. Alunpitäen limpuissa on sellaiset ruuvikiinnitteiset lukituslevyt akseleiden muttereille. Jätin ne pois, nykyiset liimat pitää kyllä mutterit kiinni.

Asiasta toiseen. Mitäs muusia raati laittaisi tuollaisen vanhan alumiinilohkon puolikkaiden väliin? Alumiini on huokoista, eivätkä pinnat muutenkaan ole aivan priimaa.

[Osmo Leikko]

Tätä olen käyttänyt, sekä vanhoihin että uudempiin vehkeisiin:

https://www.puuilo.fi/wurth-rtv-silikoni-super-plus-musta-270g

[Pertti Rintamaki]

Tuota mustiin paikkoihin ja vastaavaa harmaata harmaisiin
Motonetissa halavalla ja kestää kuumempaa kuin lupaa

[Kari Sillanpää]

Tätä olen käyttänyt, sekä vanhoihin että uudempiin vehkeisiin:

https://www.puuilo.fi/wurth-rtv-silikoni-super-plus-musta-270g

Tällä saa myös tehtyä ”kumipinnoitteen” joka istuu aika tiukasti ainakin alumiinissa. Kuivuu siis sellaiseksi ettei tahmaa.

[Teemu S. Lindfors]

Muusivinkeistä kiittää hän. Herra Google löytää monenmoista muusia, mutta melkein kaikista tuntuu löytyvän myös huonoja kokemuksia. Ite oon kokeillu mm. Hylomaria ja Threebondia (samaa kamaa saa nimellä Hondabond, Yamabond jne). Kaikki ne jonkin aikaa pitävät, mutta jollain aikataululla alkaa tihkumaan.


Masinistien palstalla aika moni tuntui kehuvan Kentin Siligasketia, lieköhän kuinka samaa kamaa kuin tuo Würthin?


Tänään saapui toiseen kattilaprojektiin Leineweberin nokka-akseli. Siispä iltapuhteina oli ohjelmassa nokka-akselin kellotus. Leineweber oli mittausten mukaan maksimissaan 2 astetta pielessä, myöhäisellä. Mittausepävarmuudet huomioon ottaen saapi jäädä sillensä. Kellotin samalla myös panheadiin tulevan Siftonin, se on noin 8 astetta myöhäisellä. Täytyy siirtää ratasta siitä.

[Risto Saastamoinen]

Nyt kun polovien korjausta ootellessa ei saa työkalluin tarttua, niin virittelin talliin ampumaradan, tai oikeastaan kaksi. Toinen on kaasurevolveria varten kymmenen metriä ja toinen ilmakiväärille 15 metriä. Äkkiä rupesi kaasupatruunoita kulumaan. Kivääriammunta kun ei oikein sujunut niin kiristelin oven karmiin lukkopihdit joihin voi piippua tukea, tarkkuushan parani mutta tuli huomattua että olisi pitänyt uskoa sitä lääkärin ohjetta ja jättää koskematta työkaluihin, en sitten muistanut niitä lukkopihtejä ja pamautin silmäkulman niihin, eli nyt mustaasilmää ootellessa... huomenna tietysti tulee kutsu sinne luusahaajan luo... kerran jo sain kunnon löylytyksen kun menin päänahka halkinaisena leikkaukseen. Ikäni muistan sen sairaanhoitajan äidillisen moittivan katseen ja tohtorin murahtelut mutta eipä siinä.. nyt en kuitenkaan ampunut etusormeen kuten puolisen vuotta sitten.

[markkukovasin]

Kuuluukohan tuo Risto johnkin erityisriskiryhmään?

t. Markku