Illemmalla kävelin pari tuntia ruohonleikkurin perässä ja tyhjensin säiliön aika monta kertaa.
Miullakii petti hermo eilen, ja kävelin Makitan perässä hiekkapihan ja ns. joutomaan, niissä perinnemenetelmällä eli haravalla tullee väenvängällä kiviä kompostiin, leikkuri imasee lehet, mutta ei kiviä. Ja tekkee mukavaa silppua. Mutta noppeesti tullee säiliö täyteen siitä tavarasta, ja kottaatkin. Hermo petti sikäli, että etupihan salavassa on vielä niitä suikuloita lehtiä jonniin verran; suosin normaalisti kertasively-periaatetta, eli ootan kaikki lehet alas, ja hoidan kerralla. Nyt oli sadetta ennusteessa, ja eilen vielä ne maassa olevat lehet kuivina; ei ne märkinä nouse maasta Makitalla. Eikä varsinkaan lumen alta.
Ruohokenttien lehet on meillä haravoitu, varsinkin toinen harava - alkuperänen eli peltilehtinen - pittää mukavaa ääntä. Sieltä ei nouse kiviä joukkoon.
Meillä on ite suunniteltu ja rakennettu lehti- ja muu puutarhajätekompostori takapihalla. Kolmeluukkuinen, ja lisäks ensimmäisen vuoden kanneton häkki.
Lehet ja muu vastaava, oksasilppurin läpi ajettu puutavarakin, laitetaan ensin yheks talveks siihen kannettomaan. Siitä ne siirretään talven jälkeen kolmeosastoisen jompaankumpaan sivulootaan. Sivulootissa on kannet, ja irrotettava etuseinä. Vuoden pari kolme neljä niissä sivulootissa muhittuaan, etuseinä avataan, ja talikolla nostetaan tuote keskilootaan, sekin on kannellinen. Keskilootasta ei saa etuseinää auki, mutta takaseinässä on saranallinen luukku, ja sieltä otetaan mustaa, tuoksuvaa ja suoraan kukkapurkkiin käypästä lopputuotetta alareunasta kaivaen aina tarvittaessa. Tuotteen kuutiotilavuus prosessin aikana hupenee murto-ossaan alkuperäsestään.
Pitkä tuotantokuvaus siks, että nyt tullee raadille kysymys.
Tähän astisen kokemuksen mukaan prosessi toimii vallan loistavasti, jos ne kannet muistaa käydä avaamassa sillon tällön sateen sattuessa. Mutta muisti ei aina toimi. Jos niihin pitkäkestosiin prosessitiloihin ei laita kansia ollenkaan, niissä kasvaa jos mitä ohdaketta ja vuoluheinää, eikä juurakkoa pysty talikolla käsittelemään. Jos taas on umpikannet eikä muista aukasta, kuivuu tuote ja lakkaa maatumasta.
Ni onkos kuka muu joutunu vastaavia tuotantolaitoksia tekemään, oiskos hyvää ehdotusta sellaseksi kanneksi, mikä ei läpäse valoa, mutta laskee sadeveden tasasesti levittäen prosessiin? Mielellään helppo ja kohtuu halpa toteuttaa, ja sen verran kevyt, että rouvakin vielä saa kannen auki tarvittaessa.
jaakkovaakko
PS. Malttakaa hetkonen, tähän tulee kohta tuoreita kuvia kompostilaitoksesta...
