Ei tänään, eikä eilenkään, mutta torstakina. Kävin nimittäin ihan ensimmäistä kertaa eläissäni seuraamassa paikan päällä potkupallopeliä! Oon tään kuvaus- ja kameraharrastuksen myötä ollu Mikkelin Kameraseuran touhussa mukana, ja yks seuran jäsen järjesti muutamalle nopeimmin ilmottautuneelle mahollisuuden olla ykkösen jalkapallopelissä ihan liivillisenä kuvaajana kentän laidalla! Mikkelin Palloilijat on meijän paikallisseura, vastaan asettui SJK Akatemia Seinäjoelta.
Potkupallosta muistan kouluajoilta, että oli vain yksi pallo, ja kaikki kentällä olleet juoks sen pallon perästä, ja joskus siitä meinas tulla tappelukin. No nyt kun mentiin kentän laidalle, oli lämmittelyt käynnissä, ja melkein jokaisella oli oma pallo! Jo ajattelin, että tuo on hyvä, ettei tarvi tapella siitä ainoasta pallosta. Mutta eikä mitä, kun alettiin pelata, niin muut pallot kerättiin pois, eikä ollu kun yks pallo. Siinä oli tosin hyvä juttu, että kentän laidoilla oli pallopoikia, ja niillä varapalloja; aina kun joku potkas sen pallon johonkin tuutin hornaan, pojista joku tyrkkäs uuden pallon peliin, ja meni sitten hakemaan sitä karannutta palloa. Ei tullu tupakin mittaista pallonnoutotaukoa peliin.
Vaikka kameraharrastusta on muutama vuos takana, aika hakusessa oli homma. Pelistä en paljoa ymmärrä, oon toki telkkarista jonkun pelin kattonu. Kameran automaattitarkennukselle on aika paljon erilaisia säätöjä, en varmaan ihan ihanteellisiiin päätyny tällä ens yrittämällä. No kyllä kuviakin tuli. Meijän ryhmässä oli toinenkin yli seitenkymppinen mies, ja meillä synty toisella puoliajalla ihan muusta asiasta mielenkiintonen keskustelu; arvatkaas tekikö ne pelaajat just sillon meijän silmien alla maalin? No kyllä tekivät, eikä ollu meillä kummallakaan just sillä hetkellä kamerat tanassa... onneks ei oltu kellekkään mitään luvattukaan.
Tässä linkki likkeriin parin tusinan kuvan albumiin:
https://flic.kr/s/aHBqjAFt7PLaitan pari kuvaa vielä tähän malliks:


Oli oikeesti upee iltapuhde olla kattomassa tuotakin juttua. Joukkuepelit ei oo koskaan ollu erityisesti miun juttu, niin mukava oli opastettuna olla tuolla kattomassa ja tutustumassa touhuun; eli ns. omien mukavuusrajojen ulkopuolella ikäänkuin. Ja oman kameran sielunelämään tuli taas uus näkökulma, eli oppia ikä kaikki!
jaakkovaakko