Eiliseltä kameraharrastusta. Poika kävi ohiajaessaan moikkaamassa. Se on ollu mekaanikkona, kun innostuin filmikameroista. Muutaman tietyn tyyppisen onnistuin haalimaan itellein, ja poika tekniikasta kiinnostuneena on purkanu ja tutkinu. Oli yhen saanu toimimaan, ja ladannu filminkin siihen. Toi näytille, mutta vei edelleen mennessään, pittää kuulemma vielä testata, että toimiiko. Hän ei oo aikasemmin ollu millään lailla kiinnostunut valokuvauksesta, nyt alko epäilyttää, että miun kalliilla hankitut filmikamerat jääpkii sille tielleen kun oon laittanu huoltoon...
Miulla on siis nykyaikaset digikamerat Olympuksen tai nykysen OM Digital Solutions firman vehkeitä. Ja niitä miulla on Olympus OM-1, vuos sitte julkastu digirunko, ja Olympus Pen F, 2016 julkastu digirunko. Näistä kummastakkii on olemassa samannimiset filmirungot, Pen F 60-luvulta ja OM-1 70-luvulta (eli uudet on nimetty vanhojen kuulusuuksien mukaan), ja miulle synty viime syksynä ajatus hommata koristeeks uusien kaimat filmiversiona hyllyyn. Nyt niitä on, muutama varakappalekin; noita liikkuu kauppatavarana, ei ihan ilmaseks, mutta ei nyt varsin kalliinakaan. Täällä käyneestä sain potrettikuvan, missä vierekkäin kuus vuotta sitten julkastu digi ja 60 vuotta sitten julkastu filmiversio:

Filmi-OM-1 kameraan eilen rullasin filmin sisään, sen verran että kokeilen, toimiiko siinä kaikki ja tuleeko sillä kuvia. Ei tässäkään mitään järkeä kyllä ole, niiko ei miun touhuissa yleensäkään.
- jaakkovaakko -