Syyskuussa 1971 majotettiin miut Poriin, Satakunnan keskussairaalaan. Keskussairaalassa oli sairaanhoitaja-oppilaita työharjottelussa, ja siihen aikaan näillä oli nykykäytäntöjä enemmän aikaa, jota kait ihan kannustettiinkin käyttämään potilaitten kanssa jutteluun tai tällaiseen tarpeelliseen, mutta ei nykyisiä tehokkuusmittareita täyttävään hoitotyöhön. Minulla silloin ikää 20, eli suunnilleen samoja ikiä kuin ne opiskelevat hoiturit. Miulla ei paljon evät värähtäny, selkäranka raudotettu kasaan ja kipsivannan päällä sängyssä selällään, tulevaisuudenkuva vähintäänkin hämärän peitossa - leikanneen lääkärin ennuste oli ettei kävele koskaan, mitä ei kyllä miulle oltu kerrottu, vain omaisille. No joo, siinä opiskelijoitten joukossa oli sellainen mitoiltaan miulle sopivan kokonen, tumma ja sirkeäsilmäinen, Ikaalisista kotoisen oleva tyttö. Aika vahvasti hän jostain syystä keskittyi minun tukemiseeni, istuen tuolilla sängyn vieressä. Viidenkymmenenyhden vuoden takaa hänen kuvansa piirtyy helposti tajunnasta, silmänsä ja hymynsä.
Kahden viikon päästä minut siirrettiin paaripotilaana ja ambulanssikyydillä Imatralle, ei edes yhteystietoja vaihdettu tämän Ikaalisen neitosen kanssa. Ja hänen ajatuksiaan en tietysti tiedä, teki varmaan vain työtään. Minullakin oli silloin vahva seurustelusuhde menossa kotipuolessa. Vahvasti jäi mieleeni hän kuitenkin, ja yhä vielä mielen sopukoista esiin nousee, kun Ikaalinen mainitaan.
- muistel tällä kertaa elämänsä polkua jv -