Tästä ajautu ajatukset yleisesti työmoraaliin miullakii, niiko tuosta Petrin rahankäyttöön liittyvästä avauksesta näky kaikkien muittenkin ajatukset ajautunneen.
Olin 70-luvulla, enne opintielle lähtöä, ruotsalaisessa yrityksessä töissä, mutta Imatralla. Terästehtaan kuonakasasta kaivettiin jätettä ja siitä eroteltiin vielä käyttökelposta teräksen raaka-ainetta. Tuo Imatran Terästehas siis käyttää vain romurautaa raaka-aineena, ja ruotsalaisella yhtiöllä oli sellanen ajatus, että aika paljon mennee haaskuuseen, kannattaa penkoo tarkemmin. Löyvetyn raudan myivät sitten raaka-aineeks. No mutta, meitä oli kolme työntekijää siellä Imatralla, kaks ruotsalaista ja mie. Yks kaivukone, sellanen iso Demaggi, yks pyöräkone, olikohan se Hanomag mutta Detroitin kakstahtidieselillä, koppi oli kuitenkin poikkeuksellisesti sen nivelen etupuolella, ja sitte sellanen kulettimen tapane, missä eroteltiin ja magneetilla etittiin sieltä kuonan seasta rautaa. Mie ajoin vuoroon kaivuria ja pyöräkonetta. Kukkaan meistä ei ollu minkäänlainen pomo, mie olin tuntipalkalla, kavereista en tiijä, saivatko jottain provikkaa löydöksistä vai olivatko tuntityöläisiä. Meijän tekemisiä ja ajankäyttöä ei kuitenkaan valvonu kukaan.
Kaverit oli joka arkiaamu klo 6:45 haalareissa, ensin tankattiin tarvittaessa ja rasvattiin joka aamu koneet (se huoltoaika maksettiin meille erillisenä lisänä), ja tasan klo seittemän oli kumpikin kone sen erottimen vieressä, erotin napsahti pyörimään, ja kauhat painu maahan. Tauot piettiin sopimuksen mukkaan minuutilleen, tasan klo neljä sammutettiin erotin ja ajettiin koneet yöpymispaikkaansa. Tupakkia ei meistä muistaaksein polttanu kukkaan, vaikka ei se siellä kopissa ois työn tekkoo estäny. Mutta oli siinä työmoraalissa sen verran karjalanpojalle ihmettä, että varsin hyvin muistan vieläkii. Pakko oli miunkin kavereitten tahtiin soveltua siinä. Liksa oli miulla hyvinkii kilpailukelponen sen aikasiin paikkakunnan hommiin nähen, kavereitten palkoista ja päivärahoista en tiijä mittään. Homma loppu siihen, että ei löytynyt riittävästi palautettavaa tai myytävää, lyhyehkön kokeilun jälkeen keräsivät kimpsunsa ja kampsunsa Imatralta.
Enkä nyt ennää eläkeläisenä ota ees kantaa siihen, mikä on oikee toimintamalli, kerroinpahan vain mieleen jääneen kokemuksen. Sellasena kun sen muistan, ihan satavarma ei voi olla tottuuvesta ennää. Sillo se kuitenkin jonniin verran poikkes jossain muualla koetusta mallista, ja jäi mieleen.
jaakkovaakko