Otaksun, että ton naisen näytelmä oli harkittua teatteria.
Koska se kuitenkin oli ilmeisesti tarkoitettu vakavasti otettavaksi näytelmäksi, niin minulle herää siitä kysymys, että miksi sanoja pitäisi pelätä, mikä niissä pelottaa? Nehän ovat vain kirjainyhdistelmiä ennen kuin niillä on joku käyttöyhteys, puhuja motiiveineen jne. Minkä Valtaoja melko mainiosti toikin esiin. Jos olisin ollut Valtaojan housuissa, olisin yrittänyt selvittää, että mikä nyt tarkalleen ottaen oikein pelottaa. Todennäköisesti turhaan, mutta kuitenkin.
Teatteria todennäköisesti tai sitten naisolettu oli niin latautunut ja jännittynyt ohjelmaa varten, että Eskon viisaiden sanojen edessä kontrolli petti ja seurauksena peräkkäin laitettuja sanoja.
Toki sanat tuli mielestä, koska ne oli jo siellä, ei siis harkitsematonta.
Naisoletettu vieras sai itselleen ikuisen ristin.
Ensin soitetaan "nigga" biisiä televisiossa ja jorataan sen tahtiin ilman pelon häivääkään reilun sadan metrin korkeudessa Pasilan tornissa ja siitä pari kuukautta eteenpäin koetaan turvattomuutta, kun nallekarhumainen tähtitieteilijä emeritus professori yrittää rauhallisesti ja selkeästi esimerkin avulla kertoa mikä ero on sanoilla ja niiden takana olevalla motiivilla. Ei sanat ole pelottavia, vaan se, missä yhteydessä niitä käytetään.
Jatkossa, kun ko. naisoletettu avautuu aiheesta, niin jompi kumpi lyödään eteen.
Toki, sitä takulla silmään, kuka vanhoja muistelee...
